Itsesabotaasi: kun olet itsesi pahin vihollinen

· 25.5.2018

Itsesabotaasi merkitsee taipumusta hankaloittaa asioita luomalla rajoituksia ja ongelmia jotka haittaavat matkaamme kohti tavoitteitamme.

Jos ajattelet menneisyyttäsi, voit varmasti muistaa muutaman tilanteen joissa epäonnistuit tavoitteesi saavuttamisessa, etkä tiennyt miksi tai kuinka näin pääsi käymään. Yksi mahdollisista selityksistä on itsesabotaasi.

Itsesabotaasi tuo sisällämme olevan vihollisen esiin. Se saattaa jollain tavalla lyhyellä tähtäimellä suojella meitä epäonnistumiselta, mutta se estää meitä myöskin menestymästä. Ihmiset jotka harjoittavat itsesabotaasia luovat itselleen esteitä, sillä alitajuntaisesti he uskovat että he eivät kykene tekemään sitä mitä vaikea tilanne heitä vaatii tekemään.

Alla me tarkastelemme neljää kaikkein yleisintä itsesabotaasin muotoa.

Mitkä ovat itsesabotaasin eri muodot?

1. Sen kieltäminen, mitä me tarvitsemme

Ensimmäinen itsesabotaasin tyyppi, ja myöskin yksi yleisimmistä, on itseltämme sen kieltäminen mitä me tarvitsemme tai haluamme. Me hautaamme todelliset halumme sanomalla asioita kuten ”sillä ei ole väliä”, ”en halua sitä” tai ”se ei kiinnosta minua”.

Tällä tavalla me suojelemme itseämme pettymyksiltä eikä meidän tarvitse hyväksyä sitä että meidän on tehtävä töitä kehittääksemme taitojamme. Me kuitenkin estämme itseämme saavuttamasta menestystä sekä tilaisuutta tavoitella suurempia asioita ja saada niistä tunnustusta.

Itsesabotaasi tulee mukaan peliin silloin kun kiellämme sen että me haluamme saavuttaa tavoitteen, tai sitten tiedostamattomasti me kiellämme itseltämme jonkin henkilökohtaisen tarpeen. On todella tärkeää oppia ero sen välillä kun emme todellakaan halua jotain ja kun me haluamme, mutta pelkäämme ettemme koskaan saa sitä.

Kun osaamme tehdä tämän eron, voimme aloittaa itsemme suojelemisen omilta itsetuhoisilta käytöksiltämme.

”Itseemme uskominen ei takaa menestystä, mutta se ettemme usko itseemme, se takaa epäonnistumisen.”

-Albert Bandura-

ahdistunut ihminen

2. Lykkääminen: kaiken jättäminen viimeiseen hetkeen

Yksi kaikkein tehokkaimmista tavoista epäonnistua sekä henkilökohtaisessa elämässä että työelämässä on asioiden lykkääminen. Tämä tapa on myrkyllinen, sillä se antaa meille vääristyneen kuvan siitä että meillä on muka asiat hanskassa, vaikka todellisuudessa me vain viivästytämme meidän tehtäviämme.

Asioiden lykkääminen on puolustusmekanismi, sillä se suojelee meitä tuntemasta oloamme epäpäteväksi. Mutta se myöskin ehkäisee meitä näkemästä mihin me kykenemme. Pohjimmiltaan se saa meidät tuntemaan että teemme töitä tavoitteidemme eteen, vaikka todellisuudessa asia ei ole näin.

3. Epäjohdonmukaisuus: projektin aloittaminen, mutta sen hylkääminen sen muuttuessa hankalaksi

Epäjohdonmukaisuus on yksi yleisimmistä naamioista johon itsesabotaasi naamioituu. Epäonnistuminen on varmaa silloin, kun me aloitamme jonkin projektin mutta hylkäämme sen matkan varrella. Voimme kuitenkin harjoittaa itsemme olemaan johdonmukaisia päivittäisellä harjoittelulla.

Itsesabotaasin keinot ovat melko selviä: jos me emme viimeistele tehtäväämme, meidän ei tarvitse arvioida sitä suoriuduimmeko me siitä hyvin vai emme. Ehkä me suoriuduimme hyvin, mutta me emme tiedä kuinka käsitellä menestystä. Tässä mielessä itsesabotaasi myöskin estää meitä menestymästä, sillä me ajattelemme ettemme ansaitse sitä.

4. Tekosyiden keksiminen, sillä emme tehneet päätöksiä

Päätösten tekeminen antaa meille tunteen vastuullisuudesta siitä mitä on tapahtunut, mikä taas riippuu päätöksen tärkeydestä. Itsesabotaasi estää meitä hyväksymästä vastuuta, sillä me kieltäydymme ottamasta kantaa.

Päätösten välttäminen on seuraava naamio johon itsesabotaasi pukeutuu. Estämme itseämme ottamasta hallintaa omasta elämästämme, estämme itseämme käyttämästä ääntämme, ja ilmaisemasta päätöstämme selkeästi. Tämä myöskin pakottaa meidät olemaan oman elämämme tarkkailijoita. Tämä vahvistaa ajatusta siitä, että me emme ole tarpeeksi hyviä.

mies on kaksinverroin loukussa

Mitkä ovat mahdolliset itsesabotaasin aiheuttajat?

Välttelevä persoonallisuushäiriö

Kun ihmiset kohtaavat vaikeuksia, heillä on tavallisesti kolme vaihtoehtoa: sen kohtaaminen, välttäminen tai lykkääminen. Toisin sanoen, me voimme etsiä ratkaisua (kohtaaminen), voimme yrittää vakuuttaa itsellemme että se ei vaikuta meihin, että se ei häiritse meitä tai katsoa toiseen suuntaan (välttäminen), tai odottaa määrittelemättömän ajan sitä, mitä tapahtuu seuraavaksi (lykkääminen).

Vaikka onkin hyvä ajatus ottaa hieman aikaa ennen kuin toimimme yrittäessämme etsiä ratkaisua, kaikenlaisen toiminnan lykkääminen kuitenkin voi muuttua tavaksi, joka laskee meidän itsetuntoamme.

Jos teemme välttelemisestä tavan nuoruudessamme ja varhaisessa aikuisuudessamme, me menetämme tilaisuuden käyttää sellaisia tilanteita hyödyksemme jotka sallivat meidän kehittää uusia kykyjä. Jos me vältämme hankalien tilanteiden kohtaamista tai annamme tilaisuuksien lipua ohitsemme, meille saattaa kehittyä välttelevä persoonallisuushäiriö.

Välttelevä persoonallisuushäiriö on suoraan yhteydessä itsesabotaasiin sillä henkilö on vakuuttunut siitä, ettei hän voi tehdä mitään asian eteen. Saattaa olla ettei henkilöllä ole tarvittavia taitoja, mutta tämä ei tarkoita etteikö hän voisi kasvaa tilanteen myötä.

Välttelevästä persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset tuntevat etteivät he kykene pääsemään haasteista yli, ja tämä on heidän suurin rajoituksensa. He sekoittavat osaamattomuuden ja kyvyttömyyden keskenään.

Heidän on lakattava välttelemästä asioita jotka saavat heidät epäilemään kykyjään. Heidän on annettava itselleen mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Muista, että ilman muutoksia kasvamista ei voi tapahtua.

Alhainen itsetunto

Kun meillä on huono mielipide omista ominaisuuksistamme, me emme rakasta itseämme kovinkaan paljon. Kun emme rakasta itseämme, meillä on taipumusta olla luottamatta kykyihimme. Täten itsesabotaasin ja alhaisen itsetunnon välillä on yhteys.

Alhaisesta itsetunnosta kärsivät ihmiset eivät salli itselleen tilaisuutta kasvaa tai työntää itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle. Näin on siitä syystä, että he uskovat sydämensä pohjasta että he eivät ansaitse kyseistä tilaisuutta. He eivät täytä tehtävän vaatimuksia. He eivät ole heidän tavoitteidensa arvoisia.

”Tehtävämme ei ole tuntea oloamme varmaksi, vaan tehtävämme on voida sietää epävarmuutta.”

Erich Fromm

Ylisuojelevainen perheympäristö

Ylisuojelevaisessa perheympäristössä kasvaminen vakiinnuttaa ihmisen mieleen kaksi viestiä heistä itsestään sekä heidän kyvyistään. Ensimmäinen viesti on se, että heidän perheensä rakastaa heitä ja suojelee heitä, ja siksi he eivät ole yksin. Toinen viesteistä on se, että he tarvitsevat vanhempiaan suojellakseen heitä ja auttaakseen heitä, sillä he eivät kykene tekemään asioita yksin eivätkä he ole tarpeeksi vahvoja.

Kun huoltajat ovat ylisuojelevaisia, he viestittävät näitä kahta asiaa yhdistettynä toisiinsa. Tämä jälkimmäinen viesti on se, joka johtaa itsesabotaasiin. Ylisuojelevaiset perheet saavat lapset olemaan riippuvaisia muista tunteakseen olonsa kykeneväisiksi ja itsevarmoiksi.

Sitten kun heistä tulee aikuisia ja itsenäisiä, he käyttävät itsesabotaasia puolustusmekanismina. Mitä vähemmän he saavat kannustusta ja apua perheeltään, sitä enemmän he lankeavat itsesabotaasiin.

Mitkä ovat itsesabotaasin vaikutukset?

Itsesabotaasi voi muuttua helposti noidankehäksi. Jos emme anna itsellemme mahdollisuutta saavuttaa jotain, me emme voi haastaa itseämme. Tällä tavoin me emme kasva.

Tämä sykli jatkuu: me menetämme mahdollisuuden kehittää uusia taitoja sekä kehittää niitä joita meillä jo on. Ja tällä tavoin me ajattelemme ettemme voi tehdä jotain, ettemme halua, tai ettemme kykene tekemään sitä hyvin.

Useimmilla ihmisillä, ellei jopa meillä kaikilla, on pieni sabotoija sisällämme, ja meidän on vain opittava elämään sen kanssa. Se kertoo meille joskus, että emme kykene saavuttamaan tavotteitamme. Se saa meidät epäilemään itseämme ja pitämään meidät omalla mukavuusalueellamme.

Meidän on opittava kuuntelemaan sen epäilyjä lankeamatta siihen. Tämä tietenkin vaatii paljon kärsivällisyyttä.

Kaikista yllämainituista syistä itsesabotaasi saa aikaan jatkuvan epävarmuuden tunteen. Se on itseään ruokkiva, ja siksi on niin tärkeää oppia näkemään se ja rikkomaan tämä noidankehä niin pian kuin mahdollista.

Päästäksemme yli itsesabotaasista meidän on tehtävä töitä itsetuntomme eteen, tunnistettava ja rakennettava voimiamme, ja tunnistettava ja kehitettävä heikkouksiammeMutta mikä kaikkein tärkeintä, meidän on annettava itsellemme mahdollisuus.