Ilo ja suru, valo ja varjot, kuuluvat yhteen
Valkoinen ja musta täydentävät toisiaan, niin tekevät myös ilo ja suru. Maalaamme maailmamme eri värisävyillä jotka, ainakin osittain, riippuvat maustamme. Kun taas puhumme tunteista, värikirjo näyttää suppeammalta. Me torjumme ne tunteet, jotka saavat mielemme sekaisin. Ne tunteet, jotka tuntuvat hyviltä, me otamme vastaan. Mikäli on valoa, on myös varjoja: meidän hyväksymiemme tunteiden kääntöpuolella ovat ne, joita pakenemme. Kykenisimmekö koskaan arvostamaan iloa, ellemme koskaan olisi kokeneet surua?
Meillä on taipumus paeta vaikeita tilanteita. Joskus taas tyydymme uhrin rooliin, kun emme usko voivamme tehdä mitään olosuhteillemme. Tämä passiivinen asenne saa meidät väistämään meille kuuluvaa vastuuta oman elämämme suhteen. Mikäli aiomme hukuttautua kaikkiin noihin negatiivisiin kokemuksiin, miksi emme myös antaisi positiivisille asioille niille kuuluvaa arvoa?
“Todellisuus on todellisempaa mustavalkoisena.”
-Octavio Paz-
Ilo ja suru kuuluvat yhteen
Todellinen syy sille, että heittäydymme negatiivisuuden armoille kykenemättä näkemään mitään positiivista, juontaa juurensa meidän toiveistamme ja odotuksistamme onnellisuuden suhteen. Ajattelemme, että elämän tulisi olla täynnä onnea ilman rahahuolia, työttömyyttä, sairauksia tai myrkyllisiä ihmissuhteita.
Pakenemme kaikkea tätä, samoin kuin pakenemme omia virheitämmekin. Kun emme syystä tai toisesta pääse karkuun, masennumme. Sen ei kuuluisi mennä näin. Kaikkien vaikeiden kokemusten takia osaamme nauttia, kun asiat ovatkin päinvastoin: nautimme tasapainon kauneudesta, päivittäisestä elämästä, hyvinvoinnista tai tarpeidemme täyttymyksestä.
Miksi emme pysty arvostamaan vaikeuksia, jos se kerran auttaa meitä näkemään sen, mikä on hyvin? Se jopa johtaa meidät tuohon pisteeseen. Mikäli et olisi koskaan tehnyt virheitä, luultavasti tietäisit vain murto-osan siitä, mitä tiedät nyt. Mikäli et koskaan olisi valehdellut, et osaisi arvostaa sitä, että toiset puhuvat totta. Et ymmärtäisi, kuinka houkuttelevaa valahteleminen voi olla. Samalla tavoin, mikäli kukaan ystävistäsi ei olisi koskaan tuottanut sinulle pettymystä, et ymmärtäisi todellisen ystävyyden arvoa. Suuri osa saamastamme tiedosta tulee vaikeuksien kautta.
Kaikessa pahassa on jotain hyvää. Kauneutta on kaikessa, mikä on rumaa. Kaikessa tässä on kysymys silmiemme avautumisesta näkemään todellisesti.
Niissä ihmissuhteissa, jotka aiheuttavat meille eniten kärsimystä, tunnemme voimakkainta tarvetta saada osaksemme positiivisia tunteita. Tämä johtuu siitä, että teemme edellä mainittujen kaltaisia virheitä, ja juuri näissä ihmissuhteissa se korostuu. Olivatpa kysymyksessä ystävyys- tai parisuhteet, meidän odotuksemme niitä kohtaan aiheuttaa tuntemamme pettymykset.
Realismin tärkeys
Kukaan ei ole immuuni kärsimykselle, eikä tarvitse ollakaan. Maailmassa on monia negatiivisia ihmisiä, ja monia olosuhteita jotka koettelevat meitä. Mikäli kukaan ei olisi koskaan satuttanut sinua, et pystyisi erottamaan aitoja ihmisiä niistä, jotka tahtovat vain käyttää sinua hyväkseen. Kaikella negatiivisella on positiivinen kääntöpuoli.
Saatat ajatella, että uskottomuudesta ei voi seurata mitään hyvää, varsinkaan jos kumppanisi petti sinua. Ajan kanssa kykenet kuitenkin näkemään tuonkin kokemuksen toisenlaisesta näkökulmasta, ja ehkä sittenkin toteamaan sen tavallaan saaneen aikaan hyviä asioita elämässäsi. Ehkäpä juuri tuon ihmisen uskottomuus antoi sinulle motivaation päättää parisuhde, jolla ei ollut sinulle mitään annettavaa.
Sama tapahtuu myös silloin, kun kannamme vahingollisen parisuhteen aikana kertynyttä psyykkistä taakkaa harteillamme. Kokemuksemme seurauksena tiedämme mitä haluamme tai siedämme, ja mitä emme. Suhteen päättyminen voi aina opettaa sinulle jotain uutta: tämä ei ollut oikeanlainen ihminen sinulle. Tuollaisissa suhteissa opit myös, miten itse olet taipuvainen toimimaan vaikeissa tilanteissa, kun olet jo kuluttanut loppuun oman kärsivällisyytesi varannot.
Vaikka emme sitä usein huomaakaan, me saatamme etsiytyä pimeyteen. Kuinka usein olet ajatellut, että jokin haluamasi tekee sinut onnelliseksi? Miksi sinusta tuntuu, että olet tuhoon tuomittu, koska et voi saada lapsia? Milloin viimeksi tunsit olevasi uhri, vaikka tilanteen ohjat olivat vankasti käsissäsi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat löydettävissä ainoastaan innostavan elämäntavan kautta, arvokkaiden oppituntien välityksellä.