Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT): käsitteet ja kliiniset strategiat

7.1.2020
Tässä artikkelissa käsittelemme hyväksymis- ja omistautumisterapian tärkeimpiä kliinisiä resursseja ja käsitteitä.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) kuuluu ”kolmannen sukupolven terapioiden” kategoriaan. Nämä terapiat poikkeavat tavanomaisista psykologisista hoidoista, sillä ne keskittyvät enemmän tiettyihin mielenterveydellisiin puoliin. HOT:ssa tärkeitä ovat asiat kuten hyväksyntä, tietoisuustaito, kognitiiviset deaktivaatiot, dialektiikka, arvot, hengellisyys ja ihmissuhteet. Tässä artikkelissa käymme läpi HOT:n käsitteitä ja kliinisiä strategioita.

Kolmannen sukupolven terapioiden ytimessä on ajatus siitä, että häiriöt eivät ole osa yksilöä. Sen sijaan yksilö löytää itsensä vaikeasta tilanteesta tai ongelmallisista olosuhteista.

Täten konfliktit eivät siis ole osa yksilöä, vaan ne ovat peräisin vuorovaikutuksista hänen senhetkisten kontekstiensa kanssa (joihin vaikuttavat myöskin menneisyyden kontekstit). Kaksi ensisijaista periaatetta, jotka ohjaavat kolmannen sukupolven terapeuttisia väliintuloja, kuten hyväksymis- ja omistautumisterapiaa, ovat:

  • Hyväksyntä. Tämä strategia koostuu radikaalisti onnellisuudesta tai välittömän hyvinvoinnin tavoittelusta irtaantumisesta. Avain on normalisoida levottomuus ja epämukavuus osana normaaleja elämänkokemuksia.
  • Aktivaatio. Ajatus tässä on tavoitella päämääriä ja arvoja epämukavuudesta ja onnettomasta olosta huolimatta. Tällaisessa terapiassa menestys mitataan henkilökohtaisten saavutusten mukaan, ei sen mukaan mitä oireita henkilöllä on tai ei ole.

Steve Hayes, Nevadan yliopiston professori, aloitti hyväksymis- ja omistautumisterapian 1980-luvulla.

Asiantuntijat määrittelevät hyväksymis- ja omistautumisterapian kokemusperäisenä, käyttäytymis- ja kognitiivisena psykoterapiana, joka perustuu suhdekehysteoriaan (RFT), kieliteoriaan ja ihmisen kognitioon, joka on osa radikaalia behaviorismia. Se sisältää laajan määrän kliinisiä resursseja, jotka auttavat terapeutteja ohjaamaan potilaitaan, jotta he voisivat saavuttaa hyväksynnän ja aktivaation.

Nainen on omissa ajatuksissaan.

Tärkeitä hyväksymis- ja omistautumisterapian käsitteitä

Kuten mainitsimme aikaisemmin, HOT poikkeaa huomattavasti aikaisemmista terapioista, etenkin siinä kunnioituksessa, jolla mieleen tulisi suhtautua. Toinen poikkeavuus on konkreettisen diagnostisen luokituksen hylkääminen. Sen sijaan ainoa elementti, jonka terapeutti ottaa huomioon ja jota hän analysoi, on yksilön käyttäytyminen ja toiminta kontekstissa. Tämän ollessa perustana, voimme puhua muutamista hyväksymis- ja omistautumisterapian avainkäsitteistä:

  • Kokemusperäinen välttäminen. Tämä on minkä tahansa tunteen tai ajatuksen välttäminen, joka saa yksilön tuntemaan olonsa huonoksi. Tavoite on hallita yksityisiä tapahtumia, tunteita ja tuntemuksia, ja myöskin olosuhteita, jotka aiheuttavat niitä. Kokemusperäinen välttäminen on peräisin sellaisessa kulttuurissa elämisestä, joka asettaa hyvinvoinnin ja onnellisuuden kaiken muun yläpuolelle, jopa omien arvojen yläpuolelle. On tärkeää huomioida, että kokemusperäinen välttäminen ei ole aina patologista. Siitä tulee patologista, kun se rajoittaa tapaa, jolla yksilö haluaa elää elämänsä.
  • Henkilökohtaiset arvot. Nämä ovat asioita, joita arvostamme elämässä eniten. Ne ovat tavoitteita jotka haluamme saavuttaa, sillä uskomme niiden tekevän meidät onnelliseksi.

Nämä kaksi hyväksymis- ja omistautumisterapian käsitettä saavat yksilön noidankehään. Koska emme halua kärsiä (kokemusperäinen välttäminen), olemme jumissa tilanteessa, joka ei sovi henkilökohtaisiin arvoihimme. Tästä huolimatta tässä tilanteessa pysyminen pitää meidät mukavuusalueellamme.

Kliiniset strategiat hyväksymis- ja omistautumisterapiaa varten

Vaikka HOT ei olekaan kovin rakenteellista, ensimmäinen askel on tavallisesti hoitoa etsivän potilaan toiminnallinen analyysi. 

Tämä analyysi sallii terapeutin myös oppia tuntemaan potilaan arvot ja kuinka omistautunut hän on näille arvoille. Tämän pohjalta terapeutti voi asettaa terapeuttiset tavoitteet. Kaikkein tyypillisimpiä hyväksymis- ja omistautumisterapian kliinisiä resursseja ovat:

1. Luova avuttomuus

Ennen kuin potilas saapuu terapiaan, hän on tavallisesti yrittänyt muitakin vaihtoehtoja. Ongelma on siinä, että hänen aikaisemmat yrityksensä eivät ole tuottaneet tulosta. Joskus nämä muut ratkaisut voivat muuttua jopa osaksi ongelmaa.

Luova avuttomuus opettaa, että ratkaisut, joita olemme kokeillut ongelmiimme (märehtiminen, juominen, pyrkimys hallita kaikkea), eivät toimi ja meidän on pohdittava vaihtoehtoja.

Auttaakseen potilaita kyseenalaistamaan näitä hedelmättömiä ponnisteluja, terapeutti käyttää juoksuhiekkametaforaa. Mitä enemmän yrität päästä juoksuhiekasta pois, sitä syvemmälle uppoat. Täten olisi loogista yrittää venyttää kehoasi, ja olla hiekkaan yhteydessä.

2. Arvojen suuntautuminen

Terapeutti auttaa potilasta selventämään mitkä hänen arvonsa ovat ja mikä suunta tai tie auttaa häntä kokemaan nämä arvot. Arvot ohjaavat käyttäytymistä.

3. Kontrolli on ongelma

Pyrkimys kontrolloida elämää välttyäkseen kärsimyksiltä tavallisesti vain pahentaa asioita. Jos yrität olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia, mitä tapahtuukaan? Mitä enemmän yrität olla ajattelematta jotain, sitä vaikeampaa on saada se pois mielestäsi. Siksi meidän on ymmärrettävä, että on parempi ettemme yritä hallita sitä, mitä ei voi hallita.

4. Hyväksyntä

Kun hyväksymme, avaamme itsemme tuntemuksen kokemukselle. Demoniemme kohtaaminen ei välttämättä ole miellyttävää, mutta se on välttämätöntä. On tietenkin tärkeää olla tuomitsematta niitä tai antamatta niille mitään merkitystä. Annamme niiden olla mitä ne ovat: tunteita, tuntemuksia, ajatuksia. Ei muuta.

5. Kognitiivinen diffusio

Tämä tarkoittaa, että opimme irtaantumaan ajatuksistamme ja tunteistamme. Kukaan ei takerru omaan vereen, ulosteisiin tai muihin kehon nesteisiin, vaikka ne ovat teknisesti ”osa” meitä.  Miksi sitten takertuisimme ajatuksiin ja tunteisiin? Ajatuksena on päästä lopputulokseen siitä, että ajatukset ovat mielen tuotteita, ja että ne ovat peräisin aivoista. Tämän seurauksena ne ovat täysin normaaleja.

6. Itse kontekstina

Tämä strategia sisältää sen oivaltamisen, että ajatukset ja tunteet eivät määritä sitä, keitä me olemme. On täysin eri asia ajatella ”minun on oltava täydellinen työssäni,” kuin antaa tämän ajatuksen määritellä meidät täysin. Olemme paljon enemmän kuin omat ajatuksemme.

7. Sitoutunut toiminta

Tavoitteiden asettaminen ja itsemme sitominen näiden tavoitteiden suorittamiseksi kohtaamistamme esteistä huolimatta.

8. Altistuminen

Meidän tulee olla täysin avoimia kaikkein tuskallisimmille ajatuksille ja tunteille. Itsemme altistaminen tarkoittaa halua kokea tunteemme, tietäen, että ne menevät lopulta ohi.

9. Tietoisuustaito

Viimeiseksi, tietoisuustaidon harjoittaminen on relevantti harjoitus hyväksymis- ja omistautumisterapiassa. Se sallii meidän muuttaa suhteemme ajatustemme, tunteidemme, muistojemme ja sanallisen säätelyn välillä, jotka meillä on tapana nähdä ongelmallisena, ja joita yritämme hallita.

Nainen ja terapeutti.

Hyväksymis- ja omistautumisterapian tehokkuus

HOT on eri tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi ja sitä voidaan soveltaa sekä ryhmissä että yksilöterapiassa. Yksi sen eduista on se, että tulokset jatkuvat seurannan aikana. HOT:n avulla ongelmista tulee pienemmällä todennäköisyydellä kroonisia. 

Hyväksymis- ja omistautumisterapian ainoa haittapuoli on se, kuinka vaikeaa on hyväksyä negatiiviset ajatukset ja tunteet yhteiskunnassa, joka arvostaa vain onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Me elämme kulttuurissa, jossa ensimmäinen tavoite on onnellisuus. Näemme tämän viestin joka puolella.

Tämä hyvinvoinnin kulttuuri vaikeuttaa negatiivisten asioiden hyväksymisen. Avain on siinä, että on oltava johdonmukainen oman terapian kanssa. Meidän on myös pidettävä kiinni kliinisistä strategioista, joita terapeutti ehdottaa. Vähä vähältä tulemme tottumaan tähän radikaalin hyväksynnän tapaan ja ymmärrämme, että kaikki tunteet ovat arvokkaita, välttämättömiä ja normaaleja.

  • Ruiz, M.A., Díaz, M. I., Villalobos, A. (2012). Manual de Técnicas de Intervención Cognitivo Conductuales. Desclée De Brouwer, S.A