Henkisesti epäkypsien vanhempien lapset

23.11.2017

Lapset, joilla on henkisesti epäkypsät vanhemmat, kärsivät syvistä arvista. Monet lapset päätyvät ottamaan harteilleen aikuisten vastuudet ja joutuvat kasvamaan liian nopeasti. Yhdistelmä kelvotonta vanhemmuutta sekä välinpitämättömyyttä tätä herkkää sidettä kohtaan tuhoaa itsetunnon sekä häivyttää lapsuuden ja aikuisuuden rajat.

Tiedämme, ettei kukaan voi valita vanhempiaan. Kun olemme aikuisia, meillä on oikeus valita millaisen suhteen luomme vanhempiimme, mutta lapsi ei voi tehdä niin. Syntymä on kuin putoaisi taivaalta. Jotkut meistä laskeutuvat loistavien ja välittävien vanhempien syliin, jotka kasvattavat meidät turvassa, kypsinä ja tilanteen vaatimalla arvokkuudella.

”Lapsuudessa ei ole suurempaa tarvetta kuin vanhempien suojelun tunteminen.”

Sigmund Freud –

Toisaalta, toisilla meistä käy huonompi onni, ja laskeudumme epäkypsien vanhempien syleilyyn. He päättävät persoonallisuutemme perustan, halusimme tai emme. Lasten psykologian sekä perhedynamiikan asiantuntijat tietävät, että kaksi huomioonotettavaa asiaa yleensä tapahtuu näissä tapauksissa.

Vanhemmat, joilla on selkeästi epäkypsempi ja kelvottomampi persoonallisuus, kasvattavat joskus lapsia jotka ovat yhtä epäkypsiä tai tyrannimaisia. Toinen vaihtoehto on, että lapset ottavat aikuisen roolin, jota vanhemmat eivät suostu täyttämään. Näin jotkut pikkuiset päätyvät pitämään huolta nuoremmista sisaruksistaan, tekemään kotitöitä tai päätöksiä joita heidän ikäisensä ei kuuluisi vielä miettiä.

Tämä viimeinen fakta, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, ei tee lapsesta rohkeampaa, kypsempää tai vastuullisempaa terveellä tavalla. Lopputulos on taas yksi lapsi lisää, joka menetti lapsuutensa. Syvennytäänpä tarkemmin tähän aiheeseen…

poika varjoissa

Henkisesti epäkypsät vanhemmat tarkoittavat lyhyttä lapsuutta

Yksi asia josta me kaikki olemme varmasti samaa mieltä on se, että lasten saaminen ei tee meistä vanhempia. Terve ja tarkoituksenmukainen isyys ja äitiys ovat sitä että ollaan läsnä ja näytetään aitoa, vahvaa ja tunnerikasta välittämistä. Lapsen tulisi olla osa elämää, ei vain särkynyt sydän joka on täynnä pelkoa, epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa.

Ruuan ja vaatetuksen lisäksi jokainen lapsi tarvitsee henkistä saavutettavuutta. Heidän tulee tuntea olevansa yhteydessä kypsempiin ihmisiin, jotta voisivat ymmärtää maailmaa sekä itseään. Jos tämä epäonnistuu, kaikki romahtaa. Henkisesti epäkypsä vanhempi ei onnistu vastaamaan lapsensa tunteisiin. Äiti, joka huolehtii vain itsestään, kieltää lapsensa psyykkiset tarpeet.

Toisaalta on tärkeää ottaa huomioon, että tämänkaltainen dynamiikka on paljon monimutkaisempi kuin miltä se ensin saattaa vaikuttaa. Helpottaa suuresti, jos osaa erotella henkisesti epäkypsien äitien sekä isien neljä eri tyyppiä.

Vanhempien kypsymättömyys

Ensimmäinen tyyppi viittaa äiteihin ja isiin, joiden käytös on vaihtelevaa sekä arvaamatonta. He ovat henkisesti epävakaita vanhempia. He tekevät lupauksia, joita eivät pidä. He saattavat olla hyvinkin läsnä lapsilleen yhtenä päivänä, ja seuraavana lapset vaikuttavatkin vain häiriötekijöiltä.

  • Impulsiiviset vanhemmat toimivat ajattelematta. He tekevät suunnitelmia miettimättä seurauksia, hyppien yhdestä ajattelemattomasta virheestä toiseen ilman, että miettivät tekojaan.
  • Passiivinen vanhemmuus on yksi selvimmistä epäkypsyyden esimerkeistä. Nämä vanhemmat eivät osallistu asioihin, he ovat fyysisesti läsnä mutta psyykkisesti poissa, ja heidän kasvatuksellinen tyylinsä on hyvin ”hällä väliä”.
  • Viimeisenä ovat halveksivat vanhemmat, jotka saavat lapsensa tuntemaan ihan kuin he olisivat vain tiellä. Heille lasten kasvatus on asia, johon he eivät halua osallistua.

Nämä neljä tyyppiä muovaavat lapsuuden, joka on lyhyt, haavoitettu ja jota ei ole arvostettu. Lapset jotka kasvavat näin, tuntevat hylätyksi tulemisen, yksinäisyyden, turhautumisen sekä vihan tunteita.

Lapset leikkivät aikuisia: haavat, jotka tarvitsevat hoitoa

Mainitsimme alussa, että lapset jotka kasvavat aikuisen roolissa, eivät aina näe itseään vahvempana, kypsempänä tai onnellisempana. Jos 8-, 10- tai jopa 15-vuotiaalle lapselle jätetään huolehtimisvastuu itsestään tai nuoremmista sisaruksistaan, tai vastuu päätöksistä jotka vanhempien tulisi tehdä, muodostuu arpia jotka voivat olla alku monille suuremmille ongelmille.

”Ruusu saa tuoksunsa juuristaan, ja ihminen hyveensä lapsuudestaan.”

Austin O’Malley –

Näissä tapauksissa vallitsevat psykologiset seuraukset ovat yhtä vaihtelevia kuin ne ovat monimutkaisia. Psyykkinen yksinäisyys, ongelmia pitää yllä vakaita ihmissuhteita, syyllisyyden tunteet, henkiset rajoitteet, vihan pitäminen sisällään, järjettömät ajatukset, ahdistus ja liiallinen vaativuus itseltään, ovat kaikki mahdollisia lopputuloksia.

onnellinen perhe

Kadotetun lapsuuden aiheuttamista haavoist asekä epäkypsistä vanhemmista ylitse pääseminen ei ole helppoa, muttei myöskään mahdotonta. Kognitiivinen terapia on yleensä hyödyllistä, kuten myös hylkäämisen ja laiminlyönnin seurauksena syntyneiden haavojen hyväksyminen. Myöhemmin tulee se hetki, kun pitää hieroa sovintoa itsensä kanssa. Tässä kohtaa annamme itsellemme oikeuden olla vihaisia sekä turhautuneita varastetusta lapsuudestamme. Vihaisia siksi, että meidät pakotettiin kasvamaan liian aikaisin, tai että meidät jätettiin yksin liian pian.

Me olemme ehkä menettäneet lapsuutemme, mutta kaunis ja vapaa elämä on edessämme. Elämä, joka antaa meille sen, mitä olemme aina toivoneet, ja minkä todellakin ansaitsemme. Pidämme huolen siitä, että vanhempiemme epäkypsyys ei estä meitä elämästä iloista nykyhetkeä, sekä tulevaisuutta, jollaista emme koskaan saaneet menneisyydessä.