Esi-isiemme henkinen perintö

17.5.2017 en Psykologia 94 Jaetut
perintö esi-isiltä

Henkinen perintömme on yhtä määrittelevä kuin se on tinkimätön ja vaikuttava. Joskus teemme virheen ajatellessamme että tarinamme alkoi kun itkimme ensimmäisen kerran. Jos ajattelemme näin, se on virhe, sillä aivan kuin olemme munasolun ja siittiön liiton hedelmä, olemme myös sekoituksen tulos. Halujen, fantasioiden, pelkojen ja kokonainen tunteiden ja käsitysten kirjon sekoitus. Nämä kaikki sekoitettiin keskenään jotta uusi elämä voisi syntyä.

Olet ehkä joskus kuullut “perheromaanin” konseptista. Siitä hetkestä lähtien kun ihminen syntyy, hän alkaa kirjoittamaan tarinaansa teoillaan. Jos perheen jokaisen jäsenen tarinoita tarkkaillaan, löydetään olennaisia sattumia ja yhteisiä tekijöitä. Näyttäisi siltä kuin jokainen yksilö olisi kappale suurempaa tarinaa joka on kirjoitettu useiden eri sukupolvien aikana.

Tämä tilanne kuvattiin kauniisti Gabriel García Márquezin kirjassa Sadan vuoden yksinäisyys. Hän osoittaa miten samoja virheitä toistetaan eri sukupolvien aikana. Näin tapahtuu kunnes virheestä tulee todellisuutta ja se päättyy koko linjan osalta. Erityisesti sellaisia, jotka periytyvät menneiltä sukupolvilta seuraavalle ovat painajaiset, traumat ja käsittelemättömät kokemukset.

Perintö joka kulkee sukupolvien läpi

Sukupolven vaihtumisen prosessi on alitajuinen. Yleensä mukana on piilotettuja tai hämmentäviä tilanteita jotka luovat kiusaantumista tai pelkoa. Sellaisen ihmisen jälkeläiset, joka on kärsinyt hoitamattomasta traumasta, kantavat mukanaan ratkaisematta jääneen asian painoa. He tuntevat “jonkin oudon” läsnäolon joka tuntuu painona, mutta jota he eivät täysin pysty määrittämään.

kukkia hiuksissa

Lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytetty isoäiti saattaa esimerkiksi siirtää traumansa vaikutukset mutta eivät sen sisältöä. Ehkä hänen lapsensa, lapsenlapsensa ja jopa lapsenlapsenlapsensa tuntevat jonkinlaista suvaitsemattomuutta seksuaalisuutta kohtaan, syvää epäluottamusta vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan tai toivottomuuden tunnetta jota ei oikein pysty selittämään.

Tämä henkinen perintö saattaa ilmentyä sairautena. Ranskalainen psykoanalyytikko Françoise Dolto vahvistaa: “Ensimmäinen sukupolvi on hiljaa, seuraava sukupolvi kantaa sitä kehossaan.”

Aivan kuin “kollektiivinen alitajunta” on tunnustettu asia, on olemassa myös “perhealitajunta”. Tässä alitajunnassa piilevät kaikki nuo vaietut kokemukset. Kokemukset, jotka ovat jotenkin hiljennetty koska ne ovat tabuja. Näihin voivat kuulua itsemurhat, abortit, mielisairaudet, murhat, konkurssit, hyväksikäytöt jne. Traumalla on tapana toistaa itseään seuraavan sukupolven aikana siihen asti kunnes se löytää keinon tulla tietoiseksi ja ratkaista itsensä.

voikukan höytyvät

Fyysiset ja psyykkiset epämukavuudet joilla ei näytä olevan minkäänlaista selitystä voivat lisätä tietoisuutta näistä salaisuuksista tai vaietuista totuuksista. Ne eivät välttämättä ole ihmisen omasta elämästä vaan yhden esi-isäsi elämästä.

Polku kohti henkisen perintösi ymmärtämistä

On luonnollista että traumaattisen kokemuksen edessä ihmiset reagoivat yrittämällä unohtaa. Ehkä muisto on liian tuskallinen. Ehkä he ajattelevat että he eivät kykene käymään tunnetta läpi ja sen jälkeen voittamaan sitä. Tai ehkä tilanne vaarantaa ihmisen omanarvontunnon kuten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksessa.

Siksi huolimatta siitä että henkilö on uhri, se kääntyy häpeäksi hänelle itselleen. Tai hän haluaa yksinkertaisesti välttää muiden arvostelua. Siksi tapahtuma tai tosiasia haudataan ja pidetään parempana olla tuomatta sitä uudelleen esiin.

Tämän tyyppinen unohdus on keinotekoista. Todellisuudessa sitä ei ole unohdettu. Muisto on vain tukahdutettu. Kaikki mikä on tukahdutettu palaa kuitenkin takaisin tavalla tai toisella. Todennäköisimmin se palaa toistuvasti.

Tämä tarkoittaa sitä, että perhe joka on kokenut itsemurhan perheen sisällä päätyy todennäköisesti kokemaan sen uudelleen seuraavan sukupolven aikana. Jos tilannetta ei alunperinkään lähestytty ja hyväksytty, se jää vaanimaan taka-alalle ja tulee lopulta esiin vielä kerran ennemmin tai myöhemmin. Samoin tapahtuu kaikenlaisten traumojen kanssa.

prinsessa

Ymmärtämisestä hyväksymiseen

Jokaisella meistä on paljon opittavaa esi-isistämme. Perintö jonka he ovat testamentanneet meille on paljon laaja-alaisempi kuin oletamme. Joskus esi-isämme vahingoittavat meitä emmekä edes tiedä miksi. 

Saattaa olla että tiedämme tulevamme perheestä joka on käynyt läpi hankaluuksia, mutta emme välttämättä tiedä mikä on oma roolimme tässä tarinassa jossa olemme vain yksi luku. On todennäköistä että tämä rooli on annettu meille ilman että tajuamme sitä. Meidän täytyy säilyttää, toistaa, suojata, kieltää tai peitellä noiden salaisuuksiksi muuttuneiden tapahtumien jäljet.

Kaikki tieto jonka voimme kerätä esi-isistämme on paras perintö jonka voimme saada. Se että tiedämme mistä tulemme, keitä nuo ihmiset olivat joihin emme saaneet tutustua mutta jotka olivat olemuksemme synnyssä mukana. Se on kiehtova tie emmekä voi eksyä sinne. Sitoutumalla siihen otamme tärkeän askeleen perusteellista ymmärtämistä kohti. Pääsemme sen avulla niin paljon lähemmäksi todellisen roolimme ymmärtämistä tässä maailmassa. 

UUTISIA VERKOSSA