Mikä sai Andreas Lubitzin ohjaamaan Airbus A320 -koneen kohti Alppeja?

· 6.4.2016

Viime vuoden 24. maaliskuuta koko maailma haukkoi hämmästyksestä henkeään kun Airbus A320 -kone joutui onnettomuuteen Alpeilla aiheuttaen 150 matkustajan ja 5 koiran menehtymisen. Tämä oli suuremman luokan tragedia, joka aiheutti välittömästi kohua useissa maissa särkien monien ihmisten sydämet ja murskaten pienimmätkin haaveet onnettomuuteen liittyvien vastausten saamisesta.

Juuri noihin aikoihin alkoi kiivas keskustelu siitä, pitäisikö halpalentoyhtiöissäkin alkaa noudattaa tiukempia turvasäädöksiä. Keskusteluissa nousi ilmaan myös kysymys siitä, olisiko lennettävän koneen ikään ollut syytä kiinnittää enemmän huomiota. Meistä kaikki etsivät kuumeisesti tuhansia syitä sille, miksi juuri tämä kone päätyi iskeytymään vuoristoon vieden mennessään niin monen matkustajan hengen.

Tiedämme varsin hyvin, että teknologia voi joskus pettää. Onnettomuuksia vain sattuu, ja syynä on lähes poikkeuksetta jonkinlainen laiminlyönti, inhimillinen virhe tai kehnosti hoidettu huoltotoimenpide.

Meistä vain harva tulee todella ajatelleeksi sitä surullista tosiasiaa, että onnettomuuden syypäänä ei ollut ”kone”, vaan ihminen. Tässä tapauksessa kyseessä oli nuori lentokoneen perämies, joka tieten tahtoen ohjasi koneen päin Ranskan Alppeja päättäen viedä kuoleman porteille mukanaan kaikki ne, jotka sattuivat olemaan samalla lennolla hänen kanssaan.

Kuinka voimme muodostaa selkeän kokonaiskuvan tällaisessa tapauksessa? Ihmiset tarvitsevat aina syyn tai jonkinlaisen selityksen tapahtuneelle, jotta se saisi jonkinlaisen oikeutuksen (jos se edes on ylipäätään mahdollista) tämäntyyppiselle käsittämättömälle teolle. Kuinka voimme mitenkään selittää tämänkaltaista käyttäytymistä? Onko kyseessä vain irrationaalinen päähänpisto, jokin sairaus tai kenties puhtaasti ilkeä teko, jonka tarkoituksena on saada aikaan mahdollisimman paljon surua ja järkytystä?

Mikä sai Andreas Lubitzin ohjaamaan Airbus A320 -koneen kohti Alppeja? Tänään analysoimme tähän johtaneita mahdollisia syitä ja poraudumme kaikkeen siihen tietoon, jota meille on tarjottu selityksenä sille, “miksi” näin pääsi käymään?

Lentäjä, joka oltiin luokiteltu ”kyvykkääksi”, mutta joka kärsi psykologisista ongelmista 

Andreas Lubitz oli yksin koneen ohjaamossa kun hän yhtäkkiä omasta tahdostaan teki päätöksen painaa laskeutumisnappia ja sen myötä aiheuttaa hänen ja kaikkien muidenkin koneessa olleiden ihmisten henkien menettämisen koneen iskeytyessä päin jylhää vuoristoa.

Lentoyhtiö Lufthansan selvityksen mukaan kyseisen Airbus A320 -koneen perämies oli luokiteltu kykeneväksi suoriutuakseen työtehtävistään; kukaan ei epäillyt yhtikäs mitään ja hän osoitti täydellistä ammattitaitoa ja moitteetonta tietämystä ammatissaan.

Sittemmin on kuitenkin löytynyt lääketieteellinen selvitys, jossa ilmoitetaan, ettei hän ole kyvykäs tai ammattitaitoinen ja ettei hänen psykologinen kuntonsa ole riittävä kyseisissä työtehtävissä jatkaakseen. Lubitz oli asiasta hyvin tietoinen, mutta kieltäytyi hyväksymästä sitä. Hän päätyi tuhoamaan tämän raportin ilman, että lentoyhtiö milloinkaan sai tietää sen olemassaolosta. Hän jatkoi töissä käymistä normaaliin tapaan, vaikka todellisuudessa hänen ei missään nimessä olisi pitänyt tehdä sitä.

Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan Andreas Lubitz kärsi vakavasta masennuksesta. Tämä saattoi johtua ainakin osittain siitä, että hän oli noihin aikoihin eroamassa tyttöystävästään, mikä saattoi aiheuttaa henkisiä ongelmia, jotka puolestaan johtivat itsetuhoisiin ajatuksiin.

Nyt on kuitenkin nähtävissä, että masennus ja henkinen tasapainottomuus yleisesti olivat miehen elämässä läsnä läpi hänen elämänsä. Hän oli käynyt läpi jotain vastaavaa jo joskus aiemminkin ja saanut hoitoa vakavaan masennukseensa.

Andreas Lubitz ja lentokoneet

Vakava masennus ja ”laajennettu itsemurha” 

Kysymys, joka nouseekin nyt ilmaan on seuraava: voiko vakava masennus saada ihmisen tekemään itsemurhan ja sen lisäksi myös samalla aiheuttamaan 150 muun ihmisen kuoleman? 

Masennuksesta puhuttaessa meidän täytyy pitää mielessä, että psyykkiset ongelmat ovat erilaisia jokaisen yksilön kohdalla; toisin sanoen ei ole olemassa vain yhtä selkeästi tunnistettavaa mallia tai toimintatapaa. Useimmiten saman ihmisen kohdalla on useita toisiinsa jollain tavalla liittyvää ongelmaa. On mahdollista, että vakavan masennuksen sijaan henkilö kärsii vakavasta psykoottisesta masennuksesta. Sitä ei voi varmuudella tietää.

Syyt sille, miksi ihminen sairastuu masennukseen, ovat moninaisia ja usein vaikeasti ymmärrettävissä, mutta taustalla on aina pelko siitä, että menettää otteen elämästään ja ettei enää kykene hallitsemaan elämäänsä tai tunteitaan. Lisäksi tyypillistä on hyvin kielteinen näkemys tulevaisuuden suhteen. Jäljellä ei ole pisaraakaan toivoa. Kun tällaiset tilanteet paisuvat suunnattomiksi, saattaa ihminen tuntea kasvavaa halua itsemurhan tekemiseen.

Yleisesti ottaen 15 % masennuksesta kärsivistä potilaista käy läpi jossain vaiheessa itsetuhoisia ajatuksia. Itsemurhaan liittyvät ajatukset eivät yleensä kuitenkaan ole yhteydessä joukkomurhaan liittyviin ajatuksiin. Siispä onkin varsin epätavallista, että ihminen joka haluaa riistää itseltään hengen, päättää myös ”rankaista” samalla muita ihmisiä ja myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään tunnesidettä häneen tai muutenkaan mitään tekemistä koko tilanteen kanssa.

Yllämainitun valinnan kohdalla voimme puhua niin sanotusta ”laajennetusta itsemurhasta”. Tällaisissa tapauksissa toisin sanoen henkilö päättää oman elämänsä riistämisen lisäksi viedä mukanaan viattomien sivullisten henget. Heidän epätoivoisuutensa ja turhautuneisuutensa ovat niin pitkällä, ettei heille enää riitä satuttaa pelkästään itseään; he haluavat laajentaa aggressiivisuuttaan ja sisällyttää siihen myös muita ihmisiä. Pinnalla on vihaa ja suuri halu kostaa koko ihmiskunnalle.

Esimerkiksi Andreas Lubitzin tapauksessa tiedämme, että hänen suuri intohimonsa oli lentäminen. Hänen emotionaaliset ongelmansa luultavasti aiheuttivat hänen kohdallaan sen, että hän vajosi uudelleen masennukseen. Kyseessä oli jonkinlainen piilevä ongelma hänen psykologisessa mielentilassaan ja se oli jo aiemminkin aiheuttanut hankaluuksia ja saanut hänet lykkäämään valmistumistaan.

Kyseisessä psykologisessa raportissa ilmoitettiin, että “hän ei ole kykeneväinen tekemään töitään eikä siksi sovellu lentäjäksi”, joka oli epäilemättä ratkaiseva tekijä siinä, että hänellä alkoi olemaan itsetuhoisia ajatuksia sekä kasvava halu kostaa. Tämä olisi hänen vihoviimeinen lentonsa, eikä hän olisi ainoa, jolle koituisi kärsimystä. Kipu ja kärsimys laajentuisi valtaviin mittasuhteisiin, ja siinä hän onnistui ilman epäilyksen häivääkään.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nämä selittämättömät toimet voidaan toisinaan selittää Amok-syndroomalla, joka on spontaani ja hallitsematon reaktio, jossa ihminen haluaa aiheuttaa vahinkoa toisille ihmisille ja tappaa toisia päättömästi.

Monille ihmisille Andreas Lubitzin tekemä hirvittävä rikos vaikuttaa kuitenkin olleen täydellisesti ja harkiten suunniteltu. Alpeilla on saattanut jopa olla hänelle jotain syvempää merkityksellisyyttä, sillä hänen sanotaan olleen erityisen kiintynyt näihin maisemiin.

Me pyrimme aina etsimään selitystä tämänkaltaisille tapahtumille, kuten sille, miten Airbus A330:lle kävi. Haluamme palavasti tietää ja ymmärtää syyn sille, miksi ainakin päällepäin tavalliselta vaikuttava mies päättää viedä mukanaan 150 viattoman sivullisen elämän, vaikka toisinaan meidän on myös hyväksyttävä selittämättömätkin teot. Meidän on vain hyväksyttävä se tosiasia, että maailmassa on pahuutta, ja että se toisinaan pääsee meidän hallintamme ulottumattomiin. Se on arvaamatonta ja pohjatonta ja vie mukanaan kaiken sen, mitä me eniten rakastamme ja mikä on meille tärkeää.

Olipa tilanne mikä hyvänsä, haluamme lähettää vilpittömimmän osaanottomme menehtyneiden matkustajien sukulaisille. Tapahtunut koskettaa meitä tavattoman syvältä ja haluamme osoittaa myötätuntomme uhreja ja heidän läheisiään kohtaan.