Kyyneleet joita en itkenyt, suru jonka jätin huomioimatta

· 8.2.2016

Tunteiden tukahduttaminen on jotakin, mitä me kaikki teemme – toiset enemmän, toiset vähemmän. Toisille meistä on opetettu tekemään näin lapsuudesta lähtien ja tämä ajatus on iskostunut meihin: ”Älä itke, isot lapset eivät itke. Vahvat ihmiset eivät ikinä näytä kyyneliään.”

Ehkäpä nyt, aikuisina, etsimme aina yksinäistä nurkkaa, jossa voimme päästää kyyneleemme virtaamaan, jossa voimme päästää äänemme ja kipumme valloilleen. Tällä tavalla voimme löytää helpotuksen ollessamme yksin ja voimme vapauttaa itsemme taakoistamme. Sitten voimme jatkaa eteenpäin muiden silmissä täysin muuttumattomina.

Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan pelkästään välttele henkistä purkautumista, vaan joko kasvatuksensa tai persoonansa takia yrittävät olla tuntematta lainkaan. Petetyksi tai unohdetuksi tulemiset sekä surullisuus ovat piilotettuja iloisen naamarin alle, ja sisäiselle äänelle on jo käännetty toinen poski.

Tunteiden tukahduttaminen on tunteiden ymmärtämisen vastakohta. Se joka piiloutuu, ei ole halukas ymmärtämään luontaista tunteiden labyrinttiä, joka määrittelee meidät henkilöinä. Haurautemme myöntäminen on myös vahvana olemisen oppimista. Se on tietoa kieltämistä ja heikkoutta vastaan.

Tunteiden tukahduttaminen – askel pimeyteen

Tunteiden tukahduttaminen tarkoittaa tunteiden, intohimojen, vaistojen ja impulssien hillitsemistä. Se tarkoittaa jonkin piilottelemista ei pelkästään muulta maailmalta, mutta myös sinulta itseltäsi. Minkä takia? Joskus on hankalaa ymmärtää, mistä tämä johtuu, mutta psykologit puhuvat sekä koulutuksen ja kasvatuksen luomista kuvioista että sosiaalisista, psykologisista ja jopa biologisista prosesseista.

Tunteiden tukahduttamisen vastakohta on tunteellinen empatia. Tähän kuuluvat muiden mukaan ottaminen, intiimiys sekä empatia niin muita kuin itseämmekin kohtaan. Tunnepitoinen viisaus on kaikkein tarpeellisinta ja kaikkein arvokkainta viisautta, jota meillä voi olla.

Tyttö halaa kukkia

Minkä takia siis päätämme hiljentää sisäisen surumme? Minkä takia tunteiden tukahduttaminen on joskus meille hyödyllisempää?

  1. Se on puolustusmekanismi. Jos en reagoi petokseesi ja vääriin tekoihisi, vaan päätän sen sijaan jatkaa eteenpäin niin pian kuin mahdollista ilman että pysähdyn miettimään sitä, miltä minusta tuntuu, voin vältellä aiheuttamasi kivun tuntemista ja tällöin tämä kipu ei näytä vaikuttavan minuun.
  2. Se on tapa suojella itsesämme. Jos kätken suruni ja kipuni, en näytä muiden silmissä uhrilta. Jos näytän henkisen kipuni, se kertoo haavoittuvaisuudesta ja kontrollin menettämisestä, ja sellaista kaikki eivät pysty hyväksymään tai ymmärtämään. 
  3. Tunteellinen välinpitämättömyys. Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät jostakin syystä ole kokeneet kärsimystä, epäonnistumisen tunnetta tai pettymyksiä. Ajattele esimerkiksi nyky-yhteiskuntamme nuoria. Monet heistä ovat kasvaneet kulttuurissa, joka vastaa kaikkiin heidän tarpeisiinsa ja jossa heille kehittyy näin todella alhainen toleranssi jokapäiväisiä turhautumisenkohteita kohtaan. Jos he kohtaavat epäonnistumisen tai menetyksen, luultavasti heidän tunteensa ”ylikuormittuvat” tai yksinkertaisesti ”lukkiutuvat”. Tällaisissa tilanteissa ihmiset yksinkertaisesti valitsevat joko kieltämisen tai henkisen avun.

Kyyneleet, joita et itke tänään, muuttuvat mittaamattomiksi kuiluiksi huomenna. Tunnustamaton suru kuljettaa sinua lähemmäksi ja lähemmäksi kuilun reunaa. Tämä kuilu voi olla sairaus tai trauma.

Nainen avaruudessa

Miten meidän tulisi kohdata suru ja pettymykset?

Meidän täytyy ymmärtää, että iloon ei sisälly jatkuvuustakuuta. Tämän hetken hyväksyminen myös kaikkine harmaine sävyineen on hyvä tapa elää eheämpää ja henkisesti tasapainoisempaa elämää, jossa surun on ymmärretty olevan osa elämää ja kasvuamme.

Joskus meillä on kyky erottaa sisäinen todellisuutemme ulkoisesta todellisuudestamme. Mistä tämä johtuu? Me erotamme itsemme tunteistamme ja sisäisestä itsestämme naamioitumalla hyvinvoinnin naamion taakse. Mutta sitten tulevat migreenit, väsymys ja lihassäryt, joita alamme hoitaa kipulääkkeillä tietämättä, mistä nämä oireet kertovat.

Nämä ovat oireita epäonnesta, kyynelistä joita emme itkeneet silloin kun olisi pitänyt, ja surusta jota emme suostuneet tunnustamaan ja käsittelemään. Nämä ovat oireita, jotka ovat nyt ottaneet meidät panttivangeikseen.

Auringonlasku ja puu

Älä ikinä jätä huomiselle niitä kyyneleitä, jotka voisit itkeä jo tänään. Pura vihasi, itke pois kaunasi ja ota vastuu epäonnistumisistasi sen sijaan, että piilottelisit niitä. Henkinen ymmärrys on tapa päästää irti, ja tätä tapaa meidän tulisi harjoittaa joka päivä.