Masennus: tuska joka muuttuu varjoksi
Toisinaan me samaistamme kyyneleiden olevan konkreettisin mahdollinen surun osoitus ja ilmentymä. Mutta todella usein käy niin, että syvään juurtunut tuska ei löydä tietään ulos, että se ei löydä keinoa tulla ilmaistuksi ja kommunikoiduksi muille ihmisille.
Jotkut ihmiset jopa tukahduttavat kyyneleensä koska heille on häpeällistä tai kiusallista paljastaa tunteitaan julkisesti. He pelkäävät tulevansa tuomituiksi ja leimatuiksi tai että heidän kärsimyksensä joutuu analyysin kohteeksi. Mutta meidän olisi hyvä pysyä tietoisina siitä, että itkeminen ei ole ainut tapa jolla surua voidaan ilmaista ja sieluun kertynyt tuska vapauttaa.
Mitä masennus on?
Masennus on erittäin monitahoinen ongelma. Se vaatii kokonaisvaltaista terapeuttista lähestymistapaa, joka vaatii tutkimuksia ja useiden eri tiedon alojen yhtenäistä väliintuloa. Tutkijat yhdistävät masennuksen ilmenemisen yksilössä tätä kannustavien tekijöiden vähenemiseen, tai myönteisyyteen kannustavan käytöksen puutteena. Toisin sanoen kyseinen yksilö lakkaa tuntemasta nautintoa niistä asioista joita hän tekee.
Tämä saattaa johtua muutoksesta toimissa itsessään tai niiden sisällössä. Saattaa olla, että ne eivät yksinkertaisesti enää tunnu tekijästään nautinnollisilta (muutos hänen työpaikallaan, sijainnissa jne.) Vaikka hän vieläkin tekee samoja asioita, sisäisesti yksilö ei prosessoi näitä toimia samoin tavoin kuin ennen. Tämä johtuu usein jostain psykologisesta tapahtumasta joka on sattunut.
Tai sitten ihminen on yksinkertaisesti niin surullinen, että ei enää edes suorita näitä toimia. Tämä on epäilemättä yksi vaarallisimmista tavoista, joilla masennus voi tuoda itsensä ilmi. Koska me emme enää koe ympäristöämme motivoivaksi, me emme tee mitään.
Näin ollen me emme myöskään saa hyötyä irti minkäänlaisesta palautteesta, myönteisestä tai kielteisestä. Me emme tiedä miten pitää itsestämme huolta. Me vahingoitamme itseämme alituisesti tai jatkuvasti.
Miten lopettaa tuska?
Kun löydämme itsemme tämän kaltaisesta tilanteesta, saattaa ammatillisen avun hakeminen olla merkittävä askel tulevan kehityksemme suhteen. Ensimmäinen askel on vahvistaa oikea diagnoosi. Mutta meille ei ole mitään hyötyä pystyä erottamaan mitkä ajatukset vahingoittavat meitä tai väkisin välttelevät huomiotamme. Meidän tulee luoda pohja hoidolle joka perustuu tosiasioihin.
Monet potilaat yhdistävät masennuksen siihen, että he viettävät koko päivän sängyssä itkien. Tämä on itse asiassa harhaanjohdettua tietoa ja saattaa johtaa siihen, että emme kiinnitä huomiota muihin käytösmalleihin. Nämäkin saattavat omalta osaltaan olla viitteitä siitä, että me käymme läpi erittäin arkaa hetkeä.
Masennuksen luonnehdinta
1. Mielialaoireet. Surullisuus on masennuksen tyypillisimpiä mielialaoireita. Ja vakavimmissa tapauksissa potilas saattaa jopa kieltää tämän surullisuuden olemassaolon. Mutta on olemassa muitakin mielialaan liittyviä oireita: ärtyisyys, tyhjyyden tunne sekä hermostuneisuus.
2. Vaikuttimelliset ja käytökselliset oireet. Apatia, välinpitämättömyys, anhedonia (kyvyttömyys tuntea mielihyvää). Masennus voi aiheuttaa motoristen vasteiden ja eleiden katoamista sekä sellaisia vaikeuksia liikkumisessa, jotka eivät johdu mistään muusta poikkeamasta. Kaikkein vaikeimmissa tapauksissa ihminen saattaa jopa joutua voimakkaan psykomotorisen hidastuneisuuden tilaan, mitä kutsutaan “stuportilaksi“ (oireina puhumattomuutta ja liikkumattomuutta).
3. Kognitiiviset oireet. Muutoksia tapahtuu myös meidän muistissamme, keskittymiskykymme pituudessa sekä kyvyssämme keskittyä. Meidän käsityksemme ja arviomme itsestämme muuttuvat myös: liiallinen syyllisyyden tuonto, itsetunnon menetys ja halveksunta itseä kohtaan.
4. Fyysiset oireet. Esiintyy unettomuutta, yletöntä uupumusta, vähentynyttä tai lisääntynyttä ruokahalua sekä vähentynyttä seksuaalista aktiivisuutta.
5. Sosiaaliset oireet. Saa aikaan muutoksia meidän henkilökohtaisissa ihmissuhteissamme. Ja jos tilanne kärjistyy syrjäytymiseen asti, on hoitoennuste entistä huonompi.
Onko se parannettavissa?
Masennusta kutsutaan toisinaan “sielun sairaudeksi”, mutta kyseessä on todellinen sairaus joka voi olla hyvinkin raju ja rankka, sekä vaatii hoitoa . Siihen on olemassa todella hyvä valikoima hoitokeinoja, mukaan lukien kognitiivinen terapia sekä käyttäytymisterapia.
Tärkeintä on ymmärtää että vaikka me emme itkisi (emme välttämättä edes pysty halutessammekaan, vaan tuska ikäänkuin kuivattaa sisimpämme), on olemassa monia muitakin oireita joita meidän tulisi pitää silmällä.
Muista: jaksaminen ja vahvana pysyminen saattavat itse asiassa tehdä meistä hyvin heikkoja. Jos sinä käyt parhaillaan masennusta läpi, on avun hakeminen erittäin rohkea askel eteenpäin.