Elämänhalun puuttuminen: kun välinpitämättömyys ottaa vallan

Elämänhaluttomuus ilmenee suruna, välinpitämättömyytenä ja vastahakoisuutena. Silti moni jatkaa eteenpäin puhumatta siitä tai pyytämättä apua. Mutta miksi he piilottavat tunteensa? Mitä voit tehdä, jos sinä itse olet tässä tilanteessa?
Elämänhalun puuttuminen: kun välinpitämättömyys ottaa vallan

Viimeisin päivitys: 29 heinäkuu, 2021

Elämänhalun puuttuminen kuvastaa kokonaisvaltaista välinpitämättömyyttä ja kiinnostuksen puutetta siihen, mitä nykyhetkessä tai tulevaisuudessa tapahtuu. Herääminen joka päivä tässä tilassa on usein koettelemus – liian jyrkkä mäki kiivettäväksi apaattisen ihmisen raskaassa mielentilassa.

Ei pidä unohtaa, että elämänhaluttomien ihmisten on erittäin vaikeaa nousta ylös aamuisin, koska heidän on käytettävä aikaa tiettyihin toimiin, joiden tekemiseen heillä ei ole riittävästi voimia. Heidän kantamansa raskas taakka vaatii heiltä tavallaan ylimääräistä ponnistelua, jotta he saisivat yksinkertaisetkin tavoitteet saavutettua, kuten nautittua aamupalan, pukeuduttua ja käytyä suihkussa. Apatia on niin voimakasta, että heidän on liian vaikea ryhtyä toimeen.

Elämänhalun puuttuminen voi tehdä heräämisestä vaikeaa

Elämänhalun puuttuminen jää joskus huomaamatta

Toisinaan välinpitämättömyys jää huomaamatta, koska elämänhaluton henkilö ylikompensoi motivaationpuutettaan korvaamalla sen ponnisteluilla. Näin ollen elämänhaluttoman henkilön läheiset eivät välttämättä huomaa henkilön tuskaa. Mietipä vaikka… miten voisit huomata hänen jatkuvan välinpitämättömyytensä, kun hän näyttää käyttäytyvän kuten aina?

Tämä on erittäin tärkeä huomio, koska toisinaan emme välttämättä anna muiden ihmisten tunnetiloille sen suurempaa merkitystä, erityisesti kun mitään selkeitä ulkoisia oireita ei ole ja henkilö täyttää edelleen velvollisuutensa töissä ja kotona sekä tapaa ihmisiä. Hän saattaa jopa hymyillä ja vitsailla. Siltikään hänellä ei ole elämänhalua, mutta hän pitää asian sisällään.

Kun kohtaat välinpitämättömyyttä, vältä latteuksia

Kun joku kertoo sinulle miltä hänestä tuntuu, saatat sanoa hänelle esimerkiksi “eihän tuo nyt mitään”, “se menee ohi ajallaan”, “kaikilla on ongelmia”, “piristyisit” tai “älä anna sille niin suurta merkitystä”. Tarkoituksenasi on ehkä auttaa, mutta tällaiset neuvot eivät välttämättä lohduta ihmistä, jolla ei ole elämänhalua. Päinvastoin, henkilö saattaa sulkeutua ja katkaista yhteydenpidon kanssasi kokonaan, koska hän ei koe tulevansa ymmärretyksi.

Miten tulee sitten toimia, jos joku kertoo sinulle elämänhaluttomuudestaan? No, tuo henkilö tarvitsee kenties tukeasi ja aktiivista kuunteluaHänen on koettava, että yrität ymmärtää häntä ja että hän voi luottaa sinuun. Voi hyvinkin olla, että hänelle tuo lohtua ilmaista mitä elämänhalun puuttuminen hänelle merkitsee, ja selittää kuinka vaikea hänen on elää elämäänsä.

Muutakin kuin välinpitämättömyyttä

Tutkimusten mukaan välinpitämättömyyteen ja elämänhalun puuttumiseen saattaa liittyä fysiologinen osatekijä. Tutkijat yhdistävät motivaation puutteen ja apatian tiettyihin hermoverkkoihin, joiden toiminnassa voi tiettyinä hetkinä ilmetä eräänlaisia poikkeavuuksia. Ajatellaan, että välinpitämättömyyden taustalla on muitakin vaikuttavia tekijöitä kuin ulkoiset olosuhteet.

Välinpitämättömyyden taustalla voi esimerkiksi piillä tiettyjä sairauksia tai psyykkisiä ongelmia, kuten syvä masennus tai dystymia (pitkäaikainen masentuneisuus). Yksi ensimmäisistä askeleista tämän tilan voittamiseksi onkin sulkea pois fyysiset (hormonaaliset tai elimelliset syyt) ja/tai psyykkiset terveysongelmat.

Johtuipa elämänhalun puuttuminen ja välinpitämättömyys mistä tahansa, on ratkaisevan tärkeää hakea apua, joko lähipiiristä tai ammattilaiselta, koska tuska on joskus sietämätöntä ja sen voittamiseksi tarvitaan ulkopuolista apua.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Kiehtovuus: tunne, jolla on suurin vaikutus aivoihimme
Mielen IhmeetLue se täällä Mielen Ihmeet
Kiehtovuus: tunne, jolla on suurin vaikutus aivoihimme

Jokainen, jota jokin tai joku kiehtoo, tuntee olonsa eläväksi, sillä vain harvat tunteet vaikuttavat samalla tavalla mieleen kuin kiehtovuus.



  • Marin, R. S. (1991). Apatía: un síndrome neuropsiquiátrico. J Neuropsychiatry Clin Neurosci 3, 243- 254.
  • Toates, F. (1986). Sistemas motivacionales. Cambridge. Cambridge Univ. Press.