5 terveellistä käyttäytymismallia, joiden uskomme olevan negatiivisia

27.11.2017 en Psykologia 109 Jaetut
tuulimyllyillä perhosen siivet

Nykypäivän yhteiskunta esittää meille tiettyjä suuntaviivoja käyttäytymiselle. Lapsuudestamme asti perheemme, koulumme ja opettajamme kertovat meille kuinka meidän tulisi käyttäytyä. Meitä opastetaan mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä emme saisi tehdä. Meille kerrotaan miten muita tulisi kohdella, ja miten heitä ei saa kohdella.

Lopulta opimme paljon erilaisia normeja, jotta voisimme samaistua muihin ja jotta meidät hyväksyttäisiin yhteiskunnassa. Ja jos emme hyväksy emmekä täytä noita normeja, meitä ei myöskään hyväksytä. Tämä on yksinkertainen ja suoranainen prosessi.

”Olen aina ollut kapinallinen… Mutta toisaalta, halusin aina olla rakastettu ja hyväksytty, enkä pelkästään muusikko, runoilija, hullu ja suurisuinen. Mutta en voi olla jotain, mitä en ole.”

-John Lennon-

Tiettyjen tunteiden kurissa pitäminen julkisilla paikoilla, reaktiomme kontrolloiminen… Nämä ovat asioita, jotka olemme sisäistäneet ollaksemme samassa linjassa muiden henkilöiden käyttäytymisen kanssa, joka on yleisesti hyväksytty. Mutta mitä tapahtuukaan silloin, jos kaikki tukahduttamamme tunteet ovatkin positiivisia, eivätkä niin negatiivisia?

Tiettyjen tunteiden ja käyttäytymisen kurissa pitämisen ja tukahduttamisen, kuten itkemisen, takana pidetään olevan heikkouden ja haavoittuvaisuuden osoittaminen. Mutta mitä jos asia ei olisikaan noin? Mitä jos yhteiskunta onkin väärässä?

Tänään näemme kuinka tietyt tunteet, joita pidetään negatiivisena, ovatkin positiivisempia kuin ajattelemme. Opimme näkemään tämän kaltaiset käyttäytymiset eri näkökulmasta. Voimme ehkä jopa todistaa, että näiden tunteiden tukahduttaminen ei ole hyvä asia. Oletko valmis ottamaan asiasta selvää ja muuttamaan näkökulmaasi?

1. Raivon ilmaiseminen

liskotyttö taluttaa liskoa

Raivo on paljon enemmän kuin vihan tunnetta. Kun tunnemme raivoa, tunnemme kuin olisimme räjähtämässä, ellemme ole jo räjähtäneet. Tuolla tavalla räjähtäminen ei ole yhteiskunnan mukaan hyväksyttyä, ja se saattaa heijastua heikosti meissä itsessämme, jos ilmaisemme raivon tunnetta.

Mutta onko parempi tukahduttaa raivoa? Jos tukahdutamme raivoa, olemme kuin painekattila. Ennemmin tai myöhemmin olosuhteet vuotavat yli ja kaikki päätyy räjähdykseen. Olemme kykenemättömiä hallitsemaan raivoamme ja menetämme kontrollin kaikesta.

Tämä saattaa olla vahingollista pidemmällä aikavälillä. Raivon tukahduttaminen voi aiheuttaa tunteita kuten torjumista, vihaa sekä rakentaa kaunan tunnetta. Me emme koskaan saisi jättää raivoamme huomiotta, emmekä todellakaan tukahduttaa sitä. Raivon ilmaiseminen auttaa meitä pääsemään irti raivon tunteesta. Jos emme ilmaise sitä, se voi aiheuttaa vain enemmän harmia, eikä se tarjoa meille mitään hyödyllistä.

Utrechtin yliopistossa suoritettu tutkimus sai selville, että ihmiset jotka tuntevat raivoa ja myös ilmaisevat sitä, ovat kykeneväisempiä saavuttamaan tavoitteensa ja päämääränsä. He voivat myös jopa kasvaa paljon vahvemmiksi ja sinnikkäämmiksi.

2. Tunnen olevani hukassa!

Onko olemassa ketään, joka ei jossain vaiheessa elämäänsä olisi tuntenut olevansa hukassa? Jossain kohtaa elämäämme me kaikki tunnemme, että on jotain mitä emme osaa käsitellä, emme mitä tehdä sen kanssa emmekä tiedä miten toimia itsemme kanssa. Tämä on täysin normaalia, mutta se on myös tunne jota emme yleisesti hyväksy. Yhteiskuntana me pelkäämme hukassa olemisen tunnetta. Tämä voi luoda suurta ahdistuksen tunnetta. Meistä tuntuu, että menetämme aikaa sekä otteen kaikesta.

Kadoksissa olemisen tunne auttaa meitä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä ympärillämme on. Aistimme ovat valppaammat ja kuuntelemme tunteitamme syvällisemmin ja tehokkaammalla tavalla. Tulemme olemaan kykeneväisiä tarkkailemaan itseämme sekä ympäristöämme. Ja tämä auttaa meitä löytämään oikean polun.

Joskus on tarpeen hukata itsemme ennen kuin voimme löytää itsemme.
Jaa

nainen lentää sateenvarjolla

3. Itkemisen häpeäminen

Opimme kontrolloimaan itkemistä kasvaessamme aikuisiksi. Kun olemme pieniä, itkemme kaikista pienistäkin asioista. Mutta kun olemme kasvaneet aikuisiksi, itkemistä pidetään lapsellisena käyttäytymisenä. Olemme siis oppineet tukahduttamaan kyyneleemme. Kyyneleet, jotka vuodatamme muiden edessä voivat saattaa meidät epämukavaan tilanteeseen. Olemme vahingoittuvaisia, ja päädymme näyttämään heikoilta ja haurailta.

Mutta on syytä muistaa, että itkeminen on todella hyödyllistä. Se voi lievittää kaikkia niitä tunteita, jotka aiheuttavat meille kipua. Se lievittää tunteita, jotka saavat meidät kärsimään. Se lievittää tunteita, jotka eivät vaikuta loppuvan millään ja jotka ovat liian musertavia. Mutta eikö olekin totta, että tunnemme itsemme paremmaksi sen jälkeen kun olemme hieman itkeneet? Näin on siksi, että itkemisellä on voimaa vapauttaa, emmekä voi jättää sitä huomioimatta, emmekä voi elää ilman sitä.

Jos sinua itkettää, niin itke. Vapauta kaikki turhautumisesi, kaikki kipusi sekä kaikki muut tunteet, ja saa jälleen takaisin tasapainon tunne.

4. Korvien sulkeminen

Kuuntelemisen oppiminen voi olla todella vaikeaa. Itse asiassa monet ihmiset uskovat olevansa hyviä kuuntelijoita, mutta tämä ei ole aina molemminpuolinen tunne. On totta, että kuunteleminen on hyvä asia, mutta asian laita ei aina ole tämä. Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa? Jos emme kuuntele tiettyjä mielipiteitä ja kritiikkiä, voimme välttää painostusta ja pakkoa toimia tietyllä tavalla.

Joskus välitämme liikaa siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai sanovat meistä. Jos näin käy, menetämme kaikkein aidoimman osan itsestämme. Siksi kuuntelemisen taito sekä kuuntelematta olemisen taito sille asialle, jolla ei ole mitään hyötyä meille, voi olla positiivinen käytös ja tapa. 

Kuuntelematta oleminen ei tarkoita muiden huomiotta jättämistä tai heidän hiljentämistä ollessamme muiden kanssa. Kuuntelematta oleminen tässä tapauksessa tarkoittaa, että meidän on oltava varovaisia. Se tarkoittaa, että meidän on tiedettävä rajamme, ja meidän on tiedettävä, ettemme saa olla muiden sanojen painostamia.

5. Kyvyttömyys sopeutua

perhostyttö pyöräilee taivaalla

Olosuhteisiin ja tilanteisiin sopeutuminen on jotain, mitä aina odotetaan meiltä ihmisiltä. Mutta entä jos yrityksistämme huolimatta emme voi sopeutua? Ehkä meistä tuntuu, että emme sovi työympäristöömme, tai ettemme kuulu johonkin yhteiskunnan asetuksiin… Ja jos asia on näin, mitä väliä sillä on?! Meidän on opittava pitämään itsemme erossa tuollaisista tilanteista ja etsimään niiden ulkopuolelta, mihin oikeasti kuulumme.

Ei ole mitään syytä, miksi meidän olisi sopeuduttava kaikkeen. Tällainen käyttäytyminen saa meidät vain lisäämään merkitystä ”mukavuusalueellemme.” Sitten emme tutkiskele muita mahdollisuuksia, emmekä tule tuntemaan saavutuksen tunnetta.

”Vain typerykset sopeutuvat elämään; viisaat yrittävät saada elämän sopeutumaan heihin.”

-George Bernard Shaw-

Pohdi näitä viittä käyttäytymismallia, joiden uskotaan olevan negatiivisia, mutta joilla voikin olla melko positiiviset vaikutukset. Opi ilmaisemaan niitä niinkuin ne ovat, mutta älä menetä niiden hallintaa. Kaikki asiat kohtuudella ovat terveellisiä. On myös terveellistä kyseenalaistaa uskomuksemme siitä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä, ja siitä, voisiko vaikka yhteiskunta olla väärässä.

Kuvat Michael Cheval, Vladimir Kush, Nicoletta Ceccoli

UUTISIA VERKOSSA