5 aivoihin liittyvää myyttiä, joiden luulit pitävän paikkansa
Kun idea juurtuu yhteiskuntaan, on sitä erittäin vaikea “poistaa” aivoista, jos olemme aina uskoneet siihen. Ja aivoihin liittyen – tähän elimeen yhdistyy monia virheellisiä ajatuksia. Sosiaalinen verkosto on täynnä “aivoihin liittyviä myyttejä” ja jaamme usein nämä “oletetut faktat” muiden kanssa tavatessamme ystäviä tai perhettä osoittaaksemme ilmeisen viisautemme.
Filosofi Elena Pasquinelli on omistanut kokonaisen kirjan näiden aivoihin liittyvien myyttien nimeämiselle*. Tieteestä on tullut erittäin suosittua ja nykyään meillä on antaa tietoa suurelle yleisölle melkeinpä mistä vain mahdollisesta aiheesta. Elena uskoo, että tieteen ja yhteiskunnan yhdistelmä jättää vielä paljon toivomisen varaan. Toisinaan ihmisten keskuudessa herää epäilyä ja epäuskoa, ja toisinaan ihmiset uskovat mitä vain sanotaan. Ihmisaivot vaikuttavat joka tapauksessa olevan useiden tällaisten ristiriitojen keskipisteenä.
Tarkastellaan nyt kuitenkin seuraavaa viittä aivoihin liittyvää myyttiä.
Aivoihin liittyviä myyttejä:
Käytämme vain 10 % aivoistamme
On totta, että toisinaan ihmiset toimivat kuin heillä ei olisi aivoja lainkaan, mutta “ajatus 10 %:sta” on yksi pitkään kestäneimmistä ja mysteerisimmistä aivoihin liittyvistä myyteistä. Ensimmäinen mysteeri on se, kuinka tämä väite edes syntyi alunperin – kukaan ei tiedä sitä varmasti.
Nykyajan aivokuvantamistekniikat tekevät selväksi sen, että käytämme koko aivojamme. Jokainen aivojen osa aktivoituu jollakin tapaa kun suoritamme yleisiä tehtäviä. On totta, että käytämme aivojamme eri tavoin ja että jotkut kognitiiviset kyvyt ovat kehittyneempiä toisilla ihmisillä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon aivojamme käytetään tiettyinä hetkinä. Tämä myytti on täysin järjetön.
Meillä on yksi vasen aivo ja yksi oikea
Tämä on yksi tunnetuimmista aivoihin liittyvistä myyteistä, jota kuvaavat usein oudot diagrammit. Itse asiassa tämä myytti on tunkeutunut yhteiskuntaan ja ajautunut myös osaan tieteellistä maailmaa. Se saattaa hyvinkin olla vain myytti, josta on vain kirjoitettu eniten, vaikka se ei käykään järkeen. Voimme pian huomata, että se on järjetön, kun tarkastelemme sitä kuinka koko aivot aktivoituvat tehtävissä, jotka oletuksen mukaan tapahtuvat vain aivojen toisella puolella.
Vaikka onkin totta, että jotkin toiminnot ovat riippuvaisempia toisesta aivopuoliskosta, ovat näiden kahden “osan” väliset yhteydet niin moninaiset ja tehokkaat, että ne eivät voi toimia itsenäisesti ja erillään. Toisen aivopuoliskon käyttö ei määritä oppimistyyliä tai persoonallisuutta, koska emme koskaan käytä vain yhtä aivopuoliskoa.
Naisten aivot ovat erilaiset kuin miesten
Molempien sukupuolten aivot osoittavat anatomisia eroja. Tätä kuitenkin tapahtuu myös muiden elinten tai ominaisuuksien, kuten pituuden, suhteen. Viimeisin ja paljon puhuttu tutkimus selvitti, että miehillä vaikuttaa olevan enemmän yhteyksiä tietyissä aivopuoliskoissa, kun taas naisilla on enemmän yhteyksiä kummankin aivopuoliskon välillä.
Nämä tulokset käyttävät statistisia menetelmiä, joissa tulosten tulkinnan on taipumus olla puolueellinen ja silmiinpistävän otsikon kirjoittaminen vaikuttaa olevan kaikista tärkeintä. Se on tapa, jolla aivoihin liittyvät myytit leviävät niin helposti. Tämän tutkimuksen eroihin ei kuulu se, että miehillä ja naisilla on eri aivot. Se osoittaa, että miehillä ja naisilla on kuitenkin erilaisia yhteyksiä. Näiden yhteyksien toiminta riippuu kuitenkin kyseisen henkilön tekemistä aktiviteeteista ennemmin kuin hänen sukupuolestaan.
Hermoston plastisuuden ansiosta kaikki on mahdollista
Aivot ovat plastiset, dynaamiset ja erittäin herkät aktiviteeteille, joille omistamme suurimman osan ajastamme. Lontoon taksinkuljettajien keskuudessa tehty tutkimus esimerkiksi osoittaa, että heidän aivonsa muuttuivat ollen enemmän yhteydessä ja suurentuen kooltaan alueilla, jotka ovat vastuussa avaruudellisesta hahmottamisesta.
Tällä plastisuudella on kuitenkin myös joitakin rajoituksia. Voimme päästä lähemmäksi näitä rajoituksia, jos harjoittelemme enemmän tiettyä erikoisosaamista, oli kyseessä sitten suurkaupungin taksinkuljettajat tai jonkin muun ammatin harjoittajat. Plastisuus voi tehdä tietyistä aivojen alueista näkyvämpiä, kun taas muut jäävät taka-alalle.
Tämä riippuu aktiviteeteista, mutta myös olosuhteista, ärsykkeistä sekä ihmisen yleisestä fyysisestä ja kognitiivisesta tilasta. Jokaisen ihmisen aivot päätyvät rakentamaan oman arkkitehtuurinsa, joka muodostuu sen mukaan kuka tuo ihminen on ja mitä hän tekee. Tämä sama arkkitehtuuri luo kaikkiin meihin myös rajoituksia, joiden kanssa meidän täytyy elää.
Voimme parantaa aivojemme kapasiteettia “aivojen treenaamisella”
Yleisesti ottaen mikä vain muistin treenaus, nopeat laskutoiminnot ja mitkä tahansa aktiviteetit, jotka parantavat meidän huomiointikykyämme, vaikuttavat välittömästi positiivisella tavalla. Mutta iso kysymys onkin sen aiheuttaja. Onko tämä parannus todella treenauksen tulosta vai pelkästään juuri tekemäämme aktiviteettiin liittyvä plasebovaikutus?
Kysymyksestä tulee jopa tärkeämpi, kun otamme huomioon sen, että tämä vaikutus yleensä kestää liian pitkään sen jälkeen kun olemme päättäneet aktiviteetin. Toisaalta monien tapauksien suhteen pitää yhä paikkansa, että harjoitus tekee mestarin. Joten kysymys kuuluukin: parantuvatko taitomme vai strategiamme?
Jos esimerkiksi pelaamme shakkia hetken aikaa, on melko normaalia, että parannamme strategiaamme samalla kun pelaamme. Kartamme kokemusta, joka osoittaa meille, että jotkut strategiat ovat parempia kuin toiset. Tarkoittaako se, että muistillamme on enemmän shakkiin liittyvää tietoa sitä, että voimme sanoa tämän psykologisen perusprosessin kehittyneen? Tämän myötä vaikuttaa siltä, että kognitiivisen treenauksen yhteydessä vanhenemisesta johtuvaa aivojen rappeutumista voidaan hidastaa.
Todistettuja tuloksia dementian kannalta
Parannusta on todistettu tapahtuvan myös degeneratiivisista sairauksista, kuten dementiasta, kärsivillä ihmisillä. Vaikuttaa myös pitävän paikkansa, että aivojen treenaus on erittäin hyödyllistä, mikäli haluamme saada taas perustasomme takaisin mihin vain aiheeseen liittyvän aktiivisuuden puutteen vuoksi. Jos ylitämme nämä loogiset johtopäätelmät, ovat tulokset vähintäänkin kyseenalaiset.
Olemme listanneet tähän artikkeliin joitakin yleisimpiä aivoihin liittyviä myyttejä. On kuitenkin monia muita, joihin emme ole koskeneet ja sellaisia, joiden emme ole vielä havainneet olevan myyttejä, koska tiede ei ole löytänyt tapaa määritellä niitä. Joka tapauksessa aivojen tutkiminen on kiehtova aihe, sillä se on yksi mahtavimmista ja täydellisimmistä aiheista, josta olemme koskaan kuulleet.
*Jos hallitset ranskan kielen, voit lukea sen kokonaan Le Pommier -kustannusyhtiön julkaisemasta teoksesta “Mon cerveau, ces héros, mythes et réalité”.