Ylisuojelemisen jälkiseuraukset

· 16.7.2017

Meidän ei pidä sekoittaa suojelemista ylisuojelemiseen. Lastemme suojeleminen on tärkeää. Kun he ovat pieniä, he tarvitsevat meitä ja ovat riippuvaisia meistä lähes kaikessa.

Kaikki eläimet suojelevat ja hoitavat poikasiaan vaistonvaraisesti tietyn ajan. Kun jälkikasvu kykenee pitämään huolta itsestään, se aloittaa matkansa maailmassa yksin irrottautumalla vanhemmistaan.

Ihmisten tapauksessa tämä suojeleminen on pitkittynyt. Eikä vain pitkittynyt. Monessa tapauksessa tästä suojelemisesta, joka aluksi auttaa pitämään huolta ja suojelemaan lapsiamme, voi tulla jotakin sellaista, joka on hyvin haitallista heidän mielenterveydelleen. Puhumme ylisuojelemisesta.

Voisimme sanoa, että lapsen ylisuojeleminen ylittää hänen tarpeensa ja perushuolenpidon. Se tarkoittaa lapsen puolesta ajattelemista, päätösten tekemistä, hänen kaikkien ongelmiensa ratkaisemista. Se on lapsen puolesta elämistä sen sijaan, että antaisi hänen kehittää henkilökohtaisia taitojaan maailmassa toimimiseen.

Tällaiset vanhemmat ovat niitä tyypillisiä vanhempia, jotka toistavat lapsilleen koko päivän ajan: ”Älä tee noin, saatat satuttaa itsesi”, ”Et saa yöpyä ystäväsi luona, koska en tunne häntä tarpeeksi”, ”Älä mene sille retkelle, koska eläimet voivat olla vaarallisia” ja ei ja ei ja ei. Loogisesti tällä asenteella me vain juurrutamme pelkoa lapseemme sekä väärän ajatuksen siitä, että maailma on vaarallinen paikka.

Toisaalta tällaiset vanhemmat ovat hyvin sallivia siinä mielessä, että he eivät yleensä aseta rajoja ja selkeitä sääntöjä, jotka lapset ymmärtävät ja sisäistävät. Tämän lisäksi, jos lapset rikkovat kyseisiä epäselviä sääntöjä, he eivät määritä seurauksia lasten vahingoittamisen pelosta, vaikka seurausten tarkoitus on valistaa, ei vahingoittaa.

He eivät myöskään vaadi mitään velvoitteita tai vastuullisuutta lapsiltaan, joihin he siinä iässä jo kykenisivät. Sen sijaan he väittävät, että lapsi ”ei halua”, ”ei kykene tekemään sitä oikein” tai ”voi raukkaa, hän on edelleen hyvin pieni”.

Nämä ovat ylisuojelemista harjoittavien vanhempien huonosti toimivia uskomuksia. He ajattelevat, että ylisuojelemalla lapsiaan he huolehtivat heidän itsetunnostaan. He uskovat, että lapsista tulee onnellisia koska ”heiltä ei tule puuttumaan mitään”.

Mitkä ovat ylisuojelemisen seuraukset?

Pelokkaat ihmiset

Siinä on järkeä. Jos olemme viettäneet koko elämämme varoitellen lapsiamme aivan kaikista ”vaaroista”, niin epätodennäköisiä tai merkityksettömiä kuin ne ovatkin, lapset päätyvät elämään maailmassa peläten mitä ”saattaa tapahtua”.

Jos emme ole myöskään koskaan antaneet heille välineitä kohdata tai ratkaista ongelmiaan itse, he tulevat olemaan kykenemättömiä kohtaamaan niitä. Heistä saattaa tulla jopa riippuvaisia jostain toisesta ihmisestä. Sellaisesta, joka auttaa heitä joka kerta kun he ovat monimutkaisessa tilanteessa.

sidottu poika

Riippuvaiset ihmiset

Kuten mainitsin edellisessä kohdassa, jos emme opeta lapsia tekemään omia päätöksiään, hallitsemaan omaa elämäänsä tai ratkaisemaan ongelmiaan, he tulevat aina olemaan riippuvaisia jostakusta, joka tekee sen heidän puolestaan.

Tämä puolestaan luo itsetunto-ongelmia. Jos ihminen uskoo, että hän ei kykene hallitsemaan elämäänsä omillaan, hän uskoo olevansa hyödytön, tarviten aina jotakuta toista vierelleen.

Alhainen sietokyky turhautumista kohtaan

Lasten vanhemmat ovat aina varmistaneet, että he eivät koskaan kärsineet mistään tai turhautuneet kun he eivät saaneet mitä halusivat, antaen heille kaiken mitä he pyysivät. He eivät ole oppineet suvaitsemaan sitä, että elämässä kaikki ei aina mene niin kuin he haluaisivat.

Sellaisen perheen suojeluksessa, joka harjoittaa ylisuojelemista, lapsi tuntee, että hänellä on kaikkea ja vanhemmat ovat jonkinlaisia palvelijoita, jotka ovat heidän palveluksessaan silloin kun he sellaista tarvitsevat.

Ennemmin tai myöhemmin elämä ja yhteiskunta tulee kuitenkin kertomaan heille, että asiat eivät ole niin ja että on olemassa asioita, jotka satuttavat heitä ja aiheuttavat heille väistämättä turhautumista. He tulevat todennäköisimmin reagoimaan turhautumiseen suuttumalla ja tulemalla jopa aggressiivisiksi.

Puute henkilökohtaisten taitojen kehittymisessä

Jos emme anna lastemme tehdä virheitä oppiakseen ja jos teemme kaiken heidän puolestaan, omimme itsellemme heidän kykynsä oppia.

labyrinttityttö

Jos emme anna heidän kaatua, he eivät tule koskaan oppimaan miten nousta ylös. Ihmiset oppivat tekojen myönteisistä ja kielteisistä seurauksista, joten lasten tarvitsee kokea maailma itse oppiakseen pärjäämään paremmin tulevaisuudessa.

Kuten minulla on aina tapana sanoa, kaiken mitä opit, sen myös unohdat. Ja se on myönteinen asia. Jos sinua ylisuojeltiin lapsena, on sinun velvollisuutesi opettaa itseäsi kasvamaan uudelleen ihmisenä ja kehittymään.

Jos olet vanhempi, joka on juuri tunnistanut itsensä tästä artikkelista, sinulla on yhä aikaa muuttaa mielesi, jos haluat auttaa lastasi tulemaan riippumattomaksi, itsenäiseksi ja iloiseksi ihmiseksi. Ylisuojelemisen välttäminen on yksi parhaista lahjoista, jonka voit antaa.