Sinkkuna olemisen pelko tekee meistä mukautuvia
Nykyaikana romanttiset suhteet ovat muuttuneet. Enää ei ole järin tärkeää kaikille perustaa perhettä ja saada lapsia. Sen sijaan nykyään kiinnitämme enemmän huomiota meidän omaan yksilölliseen hyvinvointiimme. Me yritämme estää sitä hidasta liikevoimaa, joka voi johtaa meidät nöyrtymään vanhoihin tapoihin, lopulta olematta kuka me todella haluamme olla. Itse asiassa, usein käy juuri päinvastoin. Koettaessamme kulkea virtaa vastaan, me emme tee sitä mitä todella halusimme tehdä.
Kapinoinnissa sitä vastaan, mitä pidetään vanhanaikaisena, me kollektiivisesti edelleen pelkäämme olla sinkkuja ja että päädymme lopullisesti olemaan yksin. Tätä pelkoa kutsutaan anuptafobiaksi. Kyseessä on pelko, jolla on taipumus ilmestyä erityisesti silloin kun vuosia on jo kulunut, emmekä edelleenkään ole löytäneet sitä juuri oikeaa kumppania. Anuptafobia iskee helpommin naisiin kuin miehiin. Ja syy tähän saattaa olla biologinen kello.
On totta, että me olemme itsenäisempiä ja että parisuhteet ovat muuttuneet. Seksuaalinen suhde ei välttämättä tarkoita, että kahden ihmisen välillä olisi rakkautta. Lapset eivät ole enää kaikista korkein tärkeysaste. Jopa niin pitkälle, että yhä useammat naiset saavat lapsia 30- ja 40-vuotiaina, jos lainkaan. Mutta olemmeko me todella niin itsenäisiä ja “vapaamielisiä" kuin saatamme ajatella?
Tavoitteeni on löytää kumppani
Saatat olla hyvin keskittynyt työhösi ja uraasi. Ja tällä hetkellä parisuhteet eivät ole sinulle suuri huolenaihe. Mutta kun aika koittaa, erityisesti kun olet noin 30-vuotias, jokin saa sinut tuntemaan itsesi rauhattomaksi. Jos et vielä sitä aistinut, sinusta alkaa tällöin tuntua siltä, että sinä tarvitset kumppanin. Tämä ilmiö sattuu aika monille ihmisille.
Jos löydät itsesi tällaisesta tilanteesta, et ehkä ole kysynyt itseltäsi miksi sinä haluat kumppanin. Saatat löytää vastauksia kuten: parisuhde voi todella auttaa sinua kasvamaan ja aikuistumaan, voit jakaa aikasi jonkun kanssa ja rikastua siitä, voit tuntea heidän vakaan tukensa hyvinä ja huonoina aikoina. Mutta haluatko kumppanin vai haluatko olla parisuhteessa?
Nämä kaksi kysymystä ovat hyvin tärkeitä johtuen niiden eroista. Voit haluta olla parisuhteessa, jos nautit elämäsi jakamisesta jonkun sellaisen kanssa, josta sinä pidät. Haluat kokea kaiken sen myönteisen mitä seuraa siitä, kun olet jonkun sinulle rakkaan kanssa ja te jaatte aikanne yhdessä. Mutta jos se mitä haluat on kumppani, silloin sinun tavoitteesi on keskittynyt yksinkertaisesti siviilisäätysi muuttamiseen.
Jos haluat kumppanin, koska et halua olla sinkku, silloin tämä ei ole oikea valinta. Ihmiset, jotka kuumeisesti haluavat kumppanin, päätyvät yleisesti ottaen tyytymään ensimmäiseen vaihtoehtoon. Näille ihmisille kaikista tärkeintä ei ole rakastuminen, vaan pakeneminen pois sinkkuna olemisesta. Se on se, mikä heitä oikeasti häiritsee. Pelko yksinjäämisestä on aito ja se voi saada sinut valtaansa yrittäessäsi vältellä sitä.
“Nunnaksi ryhtyminen” tai “olet hullu kissanainen” ovat ilmaisuja, jotka ovat tehneet ikuisesti sinkkuna olemisen isommaksi ja isommaksi kammotuksen kohteeksi.
Varmasti olet lukenut tai kuullut tunnetasoisesta riippuvaisuudesta. Tämän kaltaisen ongelman ollessa kyseessä ihminen ei pysty elämään, jos hänen vierellään ei ole ketään. Sinkkuna pysymisen pelko aiheuttaa sen, että me emme enää osaa olla itsenäisiä. Me muutumme kykenemättömiksi nauttimaan omasta yksinäisyydestämme. Se saa meidät jopa entistä pelokkaammiksi ja tekee meidät entistä mukautuvammiksi, kun kyseessä on parisuhde.
Sinkkuna olemisen pelko tekee meidät onnettomiksi
On mahdollista, että aiemmista kokemuksistasi johtuen olet kehittänyt tietynlaisen pelon yksinäisyyttä vastaan. Itsetuntosi saattaa olla hyvin alhaalla ja sinulta saattaa puuttua itsevarmuutta. Mutta se, että toivot että sinulla olisi kumppani rauhoittamaan tätä kaikkea, ei ole oikea ratkaisu. Se ei ole mitään muuta kuin sitä, että yrität leimata saman vanhan ongelman erilaisilla määritelmillä ja ratkaisuilla.
Pelko siitä, että saatamme pysyä ikisinkkuina saa meidät surullisiksi ja useimmiten me pakenemme tätä pelkoa upottamalla itsemme myrkyllisiin parisuhteisiin. Sisimmässämme haluamme että oikea ihminen saapuu, mutta kun näyttää siltä että emme koskaan pääse kokemaan sitä, me yksinkertaisesti uskaltaudumme seikkailuun jälleen kerran. Me emme ikinä edes yritä olla yksinämme ja nauttia omasta yksinäisyydestämme.
Tällä tavoin me vältämme oikeasti ajattelemasta mitä meille tapahtuu tässä yksinolemisen pelossamme. Siispä monesti naamioimme sen, mutta todellisuudessa se edelleen kauhistuttaa meitä. Ympärilläsi näet edelleen onnellisia pariskuntia ja edelleen toivot, että olisit itsekin siinä tilanteessa.
“Sinkkuna oleminen tarkoittaa sen illuusion taakseen jättämistä, että joku voi täydentää sinut, ja omasta elämästäsi vastuun ottamista.”
-Omar Phatak-
On raskasta kohdata omat ongelmasi. Kuitenkin on tärkeää että välttelet tilanteita, jotka eivät johda mihinkään. Jos et tiedä kuinka olla yksin, jos se on se syy miksi haluat kumppanin hinnalla millä hyvänsä, sinun tulisi käyttää aikaa seuraavan kysymyksen miettimiseen: Mistä syystä minä haluan kumppanin? Miksi haluan kumppanin? Ei ole liian vaikeaa olla pienen hetken yksin. Ja se auttaa sinua työstämään kaiken sen, mikä on sinua satuttanut.
Tämä on ainoa tapa jolla voit löytää sen ihmisen, joka tulee täyttämään elämäsi onnellisuudella ja ilolla. Silloin kun sitä vähiten odotat ja ilman, että edes sitä etsit. Sinun ihannekumppanisi saattaa ilmaantua tai sitten ei. Mutta sen ei pitäisi olla jotain sellaista mistä sinä murehdit.
Ensimmäisenä, keskity itseesi ja käytä hyödyksesi aika jonka voit käyttää itseesi. Ikuisesti sinkkuna pysymisen kammo on vain sosiaalinen pelko. Se ruokkii itseään tarpeella olla jatkuvassa kanssakäymisessä, käyttää sosiaalisia verkostoja, eristyneisyyden välttämiseksi. Se ruokkii itseään sillä, että se voi muuttaa meidän psyykkisen ja sosiaalisen tilamme “suhteessa olevaksi”.
