Sinkkuna olemisen pelko tekee meistä mukautuvia
Nykyaikana romanttiset suhteet ovat muuttuneet. Enää ei ole järin tärkeää kaikille perustaa perhettä ja saada lapsia. Sen sijaan nykyään kiinnitämme enemmän huomiota meidän omaan yksilölliseen hyvinvointiimme. Me yritämme estää sitä hidasta liikevoimaa, joka voi johtaa meidät nöyrtymään vanhoihin tapoihin, lopulta olematta kuka me todella haluamme olla. Itse asiassa, usein käy juuri päinvastoin. Koettaessamme kulkea virtaa vastaan, me emme tee sitä mitä todella halusimme tehdä.
Kapinoinnissa sitä vastaan, mitä pidetään vanhanaikaisena, me kollektiivisesti edelleen pelkäämme olla sinkkuja ja että päädymme lopullisesti olemaan yksin. Tätä pelkoa kutsutaan anuptafobiaksi. Kyseessä on pelko, jolla on taipumus ilmestyä erityisesti silloin kun vuosia on jo kulunut, emmekä edelleenkään ole löytäneet sitä juuri oikeaa kumppania. Anuptafobia iskee helpommin naisiin kuin miehiin. Ja syy tähän saattaa olla biologinen kello.
On totta, että me olemme itsenäisempiä ja että parisuhteet ovat muuttuneet. Seksuaalinen suhde ei välttämättä tarkoita, että kahden ihmisen välillä olisi rakkautta. Lapset eivät ole enää kaikista korkein tärkeysaste. Jopa niin pitkälle, että yhä useammat naiset saavat lapsia 30- ja 40-vuotiaina, jos lainkaan. Mutta olemmeko me todella niin itsenäisiä ja “vapaamielisiä” kuin saatamme ajatella?
Saatat olla hyvin keskittynyt työhösi ja uraasi. Ja tällä hetkellä parisuhteet eivät ole sinulle suuri huolenaihe. Mutta kun aika koittaa, erityisesti kun olet noin 30-vuotias, jokin saa sinut tuntemaan itsesi rauhattomaksi. Jos et vielä sitä aistinut, sinusta alkaa tällöin tuntua siltä, että sinä tarvitset kumppanin. Tämä ilmiö sattuu aika monille ihmisille.
