Olen sinkku, mutta en yksin
Älä erehdy seuraavan suhteen: olen sinkku, mutta en tunne olevani tyhjä tai yksinäinen. Joten älä suotta sääli minua, älä leimaa minua, äläkä yritä löytää minulle puolisoa. Olen juuri siellä missä itse haluan olla. Koska sinkkuna oleminen on paljon parempaa kuin jakaa elämä väärän ihmisen kanssa.
Kuten voimme kaikki nähdä, tällä hetkellä ei ole järin ymmärrettävää yhteisön kannalta haluta tai toivoa olla sinkku. Jopa Aristoteles sanoi, että vain kuninkaat ja pedot haluavat olla yksin. 1700-luvun ranskalaiset moralistit, kuten Vauvenarguesin markiisi, kuitenkin selostivat että eristyneisyys on sielulle samaa kuin ravinto on keholle: jotain mitä meidän jokaisen pitäisi harjoittaa aika ajoin.
Meidän kaikkien pitäisi oppia olemaan sinkkuja ja nauttimaan siitä aina silloin tällöin. Ihmiset, jotka eivät toteuta tätä usein kohtaavat vaikean tehtävän täyttää omat tyhjät tilansa ja parantaa pelkonsa, joten he lievittävät omia epävarmuuksiaan pahimmalla mahdollisella tavalla: käyttämällä muita ihmisiä hyväkseen tai kiinnittämällä itsensä tiukasti ensimmäiseen ihmiseen, jonka he näkevät.
“Olen sinkku, ja voin hyvin.” Vaikka tämä lause on vuosi vuodelta yleisempi, jatkaa se tietynlaista tarvetta perustella itseään, tehdäkseen selväksi, että vaikka elää yksin ilman kumppania tai ketään muuta rinnallaan, on tämä miellyttävää eristyneisyyttä. Toisin sanoen itse valittu kokemus, josta he itse nauttivat vaikka muut eivät sitä ymmärrä.
Et ole yksin, olet elämän ympäröimä
Kun meillä on ystävä joka on sinkku, koetamme me aina havaita mahdollisuuksia löytää hänelle kumppani. Kerromme heille, että ei ole hyvä olla yksin, että rakastuminen on aina sen arvoista ja että elämä on paljon kauniimpaa, jos käyt sen läpi käsi kädessä jonkun kanssa.
“Yksinäisyys on vaarallista. Se on koukuttavaa. Kun näet kuinka rauhoittavaa se on, et halua olla tekemisissä ihmisten kanssa.”
-Hedonist Poet-
Kaikesta huolimatta sinkkuystävämme saattavat sanoa “olen sinkku ja tyytyväinen” tai “en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.” Jotkut voivat ymmärtää tämän, mutta useimmat näkevät moisen outona, koska useimmiten eristyneisyyttä ei nähdä mahdollisuutena, vaan epäonnisena takaiskuna.
Jos mietit asiaa hetken tulet huomaamaan, että todellisuudessa kukaan ei ole koskaan yksin, olemme elämän ympäröimiä. Ja useimmilla on ryhmä mihin kuulua: perhe, ystävät, tuttavia yms. Puolisot eivät aina pelasta meitä yksinäisyydeltä, eikä se tietenkään olekaan heidän tehtävänsä. Joskus he jopa vievät meidät lähemmäs yksinäisyyden pimeimpiä puolia, kuten esimerkiksi henkinen yksinäisyys.
Kukaan ei ole yksin, jos oppii rakastamaan itseään. Koska me kaikki elämme mielemme sisällä, sillä ajattelu, unelmointi, suunnitteleminen ja tunteminen eivät ole yksinäisiä tapoja. Olemme tanssijoita omassa sisäisessä maailmassamme. Olemme haavojen parantajia, anteeksiannon totuttajia ja oman kohtalomme arkkitehtejä.
Älä siis erehdy luulemaan että olen yksin, koska minut on sidottu vahvasti elämään, koska minulla on toivoa. Olen lakannut pelkäämästä pelkoa. Olen tyytyväinen asukas omassa sisäisessä tilassani ja katson tulevaisuuteen innolla, koska osaan nauttia nykyhetkestä.
Meidän kaikkien pitäisi osata silloin tällöin nauttia valituista hetkistä eristyksissä, missä hiljaisuus ja sisäinen rauha kypsyttää sielumme hedelmiä.