Pienet aikuiset: lapset tietävät asioita joita aikuiset jättävät huomiotta
He ovat vain lapsia, mutta he kasvavat ja kypsyvät odotettua nopeammin. Vaikka heidän kehonsa on yhä pienikokoinen ja kehittyy edelleen, heidän sisällään elää pieni aikuinen joka tietää paljon enemmän kuin luulemmekaan. Lapset kärsivät ja kokevat samoja asioita kuin aikuiset. Heidät on joskus pakotettu ottamaan vastuita, joiden ei pitäisi vielä heidän iässään kuulua heille.
Monet vanhemmat sulkevat silmänsä lastensa mahdollisilta ongelmilta. Tai toisin sanoen ongelmilta joita heillä itsellään on ja jotka vaikuttavat heidän lapsiinsa. Heidän turhautumisensa, epäonnensa ja vaikeutensa kohdistuvat heidän lapsiinsa. Ja aikuisten mukaan lapset eivät huomaa mitään.
“On helpompaa kasvattaa vahvoja lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.”
– Frederick Douglas –
Ehkä olit nuori joka ei koskaan tuntenut tarvetta kasvaa isoksi etuajassa. Ehkä et koskaan joutunut käsittelemään hankaluuksia ja vaikeuksia ympärilläsi. Monilla lapsilla ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa. He eivät voi kääntää selkäänsä ja elää lapsuuttaan kuten normaalit, tai terveet, lapset.
Pienet aikuiset vaikeassa maailmassa
On mahdollista että muistat nuo hetket joissa sinua toruttiin toimimasta tai käyttäytymästä kuin lapsi. On ironista sanoa niin, koska olet varmasti kuullut sellaisia lauseita kuten “Älä hypi ympäriinsä”, “Käyttäydy kuin aikuinen” ja kuten sanottaisiin tyttöjen kohdalla, “Älä käyttäydy kuin poika”.
Näyttää siltä että hyppimistä ja leikkimistä paheksutaan. Varhaisesta iästä lähtien meitä torutaan asioista jotka ovat todellisuudessa tyypillistä lapsen käyttäytymistä. Miksi he pakottavat meidät kasvamaan aikuisiksi? Miksi he toruvat meitä kun toimimme omalla tavallamme? Jopa silloin kun olemme nuoria, meille opetetaan että mitä nopeammin lopetamme lapsellisen käytöksen, sitä parempi. Joissain tapauksissa tämä tilanne on kuitenkin paljon korostuneempi.
Vanhempien väliset avio-ongelmat, loukkaavat tilanteet, se että vaadit lapsiltasi liian paljon ja heidän edessään riiteleminen… Kaikki nämä jättävät jäljen ja vaikuttavat lapsiisi. Muistan henkilökohtaisesti ystäväni kokemuksen. Hän kertoi minulle että kun hän oli nuori, hänen täytyi olla osallisena erittäin jännittyneessä tilanteessa vanhempiensa kanssa, jossa uskottomuus näytteli pääosaa.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi koskaan olla vanhempiensa ongelmien uhri eikä hänen pitäisi koskaan joutua ottamaan vastuuta siitä.
Ystäväni ymmärsi kaiken mutta häntä kohdeltiin kuin hän olisi “tyhmä”. Hänen täytyi valitettavasti kokea tilanteita joissa vanhempaa seurattiin autolla, yrityksenä saada selville uskottomuuden tapahtumapaikka. Hänen täytyi todistaa yöllisiä riitoja jotka herättivät hänet ja saivat hänet itkemään. Lisäksi ystäväni joutui kärsimään fyysisen ja psykologisen väärinkäytön tilanteista joita hän joutui omakohtaisesti todistamaan. Tämän pienen tytön piti jopa toimia sovittelijana vanhempiensa välillä. Hän oli vain kahdeksan vuotta vanha.
Tyttö muistaa täydellisesti miten hänen isänsä sanoi jotain kovaan ääneen hänen isoäidilleen. Lyhyt lause joka sai hänet tajuamaan kuinka väärässä aikuiset voivat olla: “Anna hänen olla, ei hän huomaa mitään”.
Monta vuotta myöhemmin koko tilanne vaati veronsa. Se johti hänet kärsimään henkisestä riippuvuudesta ja hukuttamaan itsensä myrkyllisiin suhteisiin. Puhumattakaan todella huonosta itsetunnosta ja itsevarmuuden puutteesta, jonka hän peri näistä lapsuuden olosuhteista.
Lapset huomaavat kaiken
Lapset ymmärtävät kaiken. He eivät ole tyhmiä vaikka aikuiset näyttävät luulevan heidän olevan. Emme sen vuoksi monessa tilanteessa ota heitä huomioon. Jätämme heidät huomiotta ja pakotamme heidät kokemaan edellä mainittuja tilanteita. Kaikella tällä on seurauksensa ja vanhempina meidän vastuullamme on estää se.
Asettakaamme itsemme täysin erilaiseen tilanteeseen. Kuten sellaiseen jollaista löytyy kaikista niistä köyhistä maista joissa hyvin nuoret lapset joutuvat aloittamaan työnteon ja hankkimaan rahaa perheilleen. He ovat vain lapsia mutta he käyttäytyvät jo kuin aikuiset. He eivät ole valinneet tällaista elämää. Elämä on yksinkertaisesti pakottanut heidät tekemään itsestään vastuullisia sellaisista tilanteista joita heidän ei pitäisi edes kokea.
Nämä pienet aikuiset ovat hyviä kuuntelemaan muita kun heistä tulee vanhempia. He eivät tunne oloaan oikein mukavaksi ikäistensä kanssa. He ovat paljon kypsempiä ja ovat kasvaneet psykologisesti vaikkakaan eivät fyysisesti. Heidän kokemuksensa ovat jättäneet jälkensä heihin ja saa heidät tuntemaan itsensä epämukavaksi ikäistensä kanssa.
Annetaan näiden lasten olla lapsia, sillä tämä vaihe on mahdollista kokea vain kerran.
Lasten pitää olla lapsia. Heidän täytyy käyttäytyä kuin lapset ja meidän täytyy sallia se. Heidän ei pitäisi koskaan kokea tilanteita jotka voisivat vaikuttaa heihin tulevaisuudessa, varsinkin jos voimme välttää sen. Meidän velvollisuutemme on erityisesti karkottaa mielestämme ajatus siitä että lapset eivät ymmärrä aikuisten maailmaa, sillä usein he ymmärtävät sitä enemmän kuin luulemmekaan.
Se että aliarvioimme sen mitä lapsi ymmärtää ja mitä ei aiheuttaa heille haittaa. Sen sijaan että olisimme puhuneet heidän hyvinvointinsa puolesta, olemme olleet osa niitä olosuhteita jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet heihin jälkensä. Heidän huomiseensa vaikuttaa suuresti se mitä he kokevat tänään. On meidän tehtävämme pitää heistä huolta.