Terveet lapset ovat spontaaneja, äänekkäitä, emotionaalisia ja värikkäitä

· 6.3.2017

Lapset eivät syntyneet olemaan hiljaa, kärsivällisiä tai viihdyttämään itseään. Heidät on luotu kokeilemaan ja tunnustelemaan asioita. Heidän ei kuulu viettää päiviään televisioiden tai tablettejen ääressä.

Heidän tarvitsee liikkua, tutkia, löytää uusia asioita, luoda seikkailuja ja kokea maailma ympärillään. He ovat oppijoita, pesusieniä, luonnollisia pelaajia, aarteen etsijöitä, voimakkaita tulivuorenpurkauksia.

Lapset ovat vapaita, puhtaita sieluja, jotka haluavat elää vapaasti eivätkä olla koko ajan asetettuina paikoilleen. Ei anneta heidän kasvaa liian nopeasti aikuisuuteen jatkuvalla kiirehtimisellä ja mielikuvituksen puutteella.

Ei vangita heitä pettymysten maailmaan. Rohkaistaan heitä käyttämään ihmetyksensä voimaa ja taataan heille rikas emotionaalinen, sosiaalinen ja kongnitiivinen maailma ärsykkeineen kaikissa noissa kukkien tuoksuissa, aistien ilmentymisissä, onnellisuudessa ja tietoisuudessa.

lapsi varikkaassa maailmassa

Mitä lapsen aivoissa tapahtuu leikkiessä?

Leikin hyödyt eivät suinkaan ole mysteeri. Itse asiassa, me tiedämme monia leikkimisen vaikutuksia:

  • Se säätelee mieltä ja ahdistuneisuutta.
  • Se edistää huomiota, oppimista ja muistia.
  • Se vähentää neurologista jännitystä ja tukee rauhaa, hyvää oloa ja onnellisuutta.
  • Se edistää fyysistä motivaatiota leikkimisen aktivoidessa lihaksia.
  • Se suosii mielikuvitusta ja luovuutta sekä auttaa luomaan fantasiaa ja haaveita.

Yhteiskunta rohkaisee niin sanottuun hypervanhemmuuteen luomalla paineita lasten kyvystä saada työpaikkoja tulevaisuudessa. Me unohdamme, niin yhteiskuntana kuin kasvattajina, että lapsemme ovat oikeastaan paljon muuta kuin heidän arvosanansa. Kun vaadimme heitä priorisoimaan tuloksiin, samalla me laiminlyömme heidän elämäntaitojensa kehitystä.

Pienet lapsemme tarvitsevat rakkautta voidakseen olla omia itsejään tässä hyvin ainutlaatuisessa ympäristössämme. Ei siksi, että heidän tulisi saavuttaa tai olla epäonnistuneita. Lapsina, me emme ole vastuussa siitä miten meidän kasvatetaan, mutta aikuisina olemme vastuussa siitä, miten korjaamme asian.

lapsi leikkimassa

Pidä lapsuus yksinkertaisena

Me aina sanomme, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen, mutta ehkä me emme ole oikeastaan kunnolla sisäistäneet sitä. Tämä on yksinkertaisesti seurausta siitä, että olemme asettaneet säännöt lapsien kasvatukselle.

Tämä on suuri virhe eikä se mukaile ajatusta siitä, että jokainen todella olisi ainulaatuinen. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että uskomuksemme ja toimintamme on jatkuvassa ristiriidassa lapsia kasvattaessamme.

Kuten professori ja neuvonantaja Kim Payne on todennut, kasvatamme lapsemme:

  • liiallisen tiedon kanssa
  • liiallisten materiaalien ympäröimänä
  • liian monilla vaihtoehdoilla
  • liiallisella kiireellä

Me estämme heitä tutkimasta, heijastamasta ja vapauttamasta itseään arkipäiväisistä jännitteistä. Me tuputamme heille teknologiaa, leluja, koulua ja iltapäivätoimintaa. Ennen kaikkea vääristämme heidän lapsuutensa ja mikä pahinta: estämme heitä leikkimästä ja kehittämästä itseään.

Nykypäivänä lapset viettämät vähemmän aikaa raikkaassa ulkoilmassa kuin vankiloiden vangit. Miksi? Koska me pidämme heidät ”viihdytettyinä ja varattuina” kaikkien näiden aktiviteettien ympäröimänä, joiden koemme olevan enemmän hyödyllisiä pitääksemme heidät koskemattomina ja poissa mudasta. Tämä on erittäin epähyväksyttävää ja huolestuttavaa. Tässä muutama syy sille, miksi näin ei tulisi toimia:

  • Ruotsissa, Gothenburgin sairaalassa tehty tutkimus osoittaa, että liiallinen hygienia lisää mahdollisuutta allergioiden kehittymiselle.
  • Raittiin ilman kieltäminen lapsilta on väärin ja se tuhoaa heidän luovuuttaan ja kehitystään.
  • Liimautuminen kännyköihin, tabletteihin, tietokoneisiin ja televisioruutuihin aiheuttaa lapsille harmia niin henkisesti, fyysisesti kuin käyttäytymisenkin kannalta.
Opettaja luokkahuoneessa

Me voisimme jatkaa niin kuin ennenkin, mutta monet ovat löytäneet jo lukuisia syitä sille, miksi me tuhoamme lapsiemme lapsuuden. Kuten kasvattaja Francesco Tonucci toteaa:

”Lasten kokemusten tulisi ruokkia heidän koulutustaan: heidän elämiään, yllätyksiään ja havaintojaan. Opettajani laittoi meidät aina tyhjentämään taskumme luokkahuoneessa, koska ne saattoivat olla täynnä pahuutta ulkopuolisesta maailmasta: ötököitä, jousia, kortteja, liittimiä… Mutta tänä päivänä meidän tulisi toimia päinvastoin ja pyytää heitä näyttämään mitä heidän taskunsa oikein pitävät sisällään. Tällä tavalla koulu on avoin elämälle ansaiten lasten tietoisuuden ja mahdollisuuden työskennellä tuon kaiken ympäröimänä.”

Tämä on kiistatta paljon terveellisempi tapa työskennellä, kasvattaa ja taata lapsiemme menestys.