Yksinäisyys ja ahdistus: kuinka päästä niitä pakoon?

Yksinäisyys ja ahdistus ovat kaksi maailmamme suurinta asiaa. Joka päivä enemmän ja enemmän ihmisiä tuntee olonsa yksinäiseksi. He eivät halua tuntea niin, mutta eivät tiedä mitä asialle tulisi tehdä. He näkevät sen ongelmana, mutta eivät tiedä, kuinka ratkaista tai elää sen kanssa ilman harmia.

Usein se alkaa epämääräisestä yksinäisyyden pelosta. Yksinään oleminen ei itsessään aiheuta pelkoa, mutta hylkäämisen tunne luo eräänlaista määrittelemätöntä ahdistusta. Jos pelko kasvaa tiettyyn pisteeseen, se muuttuu joksikin, jota kutsumme “eksistentiaaliseksi ahdistukseksi.” Eksistentiaalinen ahdistus on jatkuvaa tyhjyyttä ja uhatuksi tulemisen tunnetta.

Yksinäisyys ja ahdistus johtavat usein unettomuuteen. Kun et voi nukkua, päädyt pyörittelemään epämiellyttäviä, järkyttäviä ajatuksia päässäsi uudelleen ja uudelleen. Tunnet olosi myös hieman estyneeksi toisten edessä. Olet jatkuvasti jännittynyt vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Ja jos suhde alkaa lähentyä, muutut nopeasti vaativaksi ja riippuvaiseksi henkilöksi. Mutta takaisin ahdistukseen…

Mitä on yksinäisyyden pelon takana?

Joskus yksinäisyyden pelko ei ole ilmeistä. Esimerkiksi, kun henkilö täyttää kalenterinsa menoilla, jottei joutuisi viettämään aikaansa yksin. Todellisuudessa he välttelevät aikaa, jolloin saattaisivat joutua olemaan yksin. He juoksevat pakoon itseään. Mitä yksinäisyyden pelon taakse sitten oikein kätkeytyy?

Joskus lapsuuteen liittyy ratkaisemattomia konflikteja. Nuorina olemme hyvin haavoittuvaisia. Jokainen hylkäys jättää meihin syvän jäljen. Ne ovat avoimia haavoja, jotka eivät parane, sillä emme ole huolehtineet niistä oikein. Ehkä joku, jota rakastimme, ei ollut paikalla oikeaan aikaan. Ja sitten pelko alkoi ottaa paikkaansa tyhjässä tilassa. Ollessamme yksin joudumme kohtaamaan tunteemme, olivatpa ne kuinka epämiellyttäviä tahansa.

Voi myös olla, ettei pelko aina kohdistu nimenomaan yksinäisyyteen, vaan jossain määrin myös itseemme. Ehkä meissä on jotakin, jota emme halua nähdä tai tunnustaa. Niinpä välttelemme sisimpämme tutkimista, mikä voi ainoastaan tapahtua ollessamme yksin.

Olemme saattaneet luoda myös kielteisen käsityksen siitä, mitä yksin oleminen tarkoittaa. Ehkä emme ole koskaan kokeneet yksinoloa ja välttelemme sitä, sillä emme ymmärrä, kuinka hyvää se voi todellisuudessa olla. Yksinäisyys on myös epämiellyttävää, kun ajattelemme olevamme kykenemättömiä käsittelemään elämää. Tarvitsemme aina jonkun toisen ympärillemme, jotta sopeutuisimme paremmin. 

Kuinka voimme paeta yksinäisyyttä ja ahdistusta?

Voimme käsitellä ja vähentää ahdistusta, joka on lähtöisin yksinäisyyden pelostamme. Joskus meidän on vain tarkasteltava tilannetta ja tehtävä muutoksia elämässämme. Muina aikoina tarvitsemme ammattilaisen apua. Kummassakin tapauksessa voimme hyödyntää terveitä toimenpiteitä tilanteemme parantamiseksi:

• Tarkastele toimiasi. Liika riippuvuus matkapuhelimesta tai tietokoneesta voi eristää sinua ulkopuolisesta maailmasta. Eristäytyminen puolestaan aiheuttaa ahdistusta. Ei ole maailmanloppu irroittautua muutamaksi tunniksi puhelimestasi. Itse asiassa se tekee sinulle hyvää.
• Älä ihannoi toisten seuraa. Et ehkä ole täysin ymmärtänyt sitä, että toisten kanssa oleminen muuttaa mielialaasi täysin. Tarkkaile itseäsi ja pohdi mikä oikeasti on totta.
• Mieti yksinäisyyden positiivisia puolia. Ota hetki aikaa ja ajattele yksinäisyyden palkkioita. Mitä kiinnostavaa, viihdyttävää tai miellyttävää voisit tehdä yksin?
• Vahvista ystävyyssuhteitasi. Huomaat, että jos työstät läheisiä ihmissuhteitasi, et pelkää niin paljon yksinoloa. Intiimit ihmissuhteet suojaavat meitä henkisesti.
• Yksinolo ei tarkoita sisälle lukittautumista. Mene elokuviin ja näyttäydy yksin. Sinun ei tarvitse pysyä sisällä kotona aina kun olet yksin.

Yksi pahimmista asioista yksinäisyydessä ja ahdistuksessa on se, että se voi johtaa pinnallisiin ihmissuhteisiin. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tekevät meistä parempia. Emme yritä viljellä autenttisia ihmissuhteita. Jotta voisimme jakaa elämämme toisten kanssa terveellä tavalla, meidän tulee oppia olemaan myös yksin.

Ajattele, että yksinäisyyden pelko on osittain myös pelkoa elossa olemisesta. Loppujen lopuksi ainoa ihminen, joka on kanssasi aina, olet sinä itse.