Yksinäisyyden hetket ilahduttavat sieluani
Kun kukaan ei katso, sieluni on tyytyväinen. Voin olla kuin lapsi joka leikkii, nauraa ilman syytä ja itkee kaikesta tarvittaessa. Täällä aikuisten katse ei voi tuomita minua. Ollessani yksin nautin pienistä iloista, tekemättömyydestä ja unelmoin kaikesta. Voin kävellä ilman vaatteita tai upottaa itseni vaahtoon ja kupliin. Voin hoitaa suruani ja huoliani.
Ainoastaan muutamat muut hetket ovat yhtä tarpeellisia kuin intiimit, yksin vietetyt hetkemme. Intiimiys on tärkeää, joskus miellyttävää, mutta ennen kaikkea kuitenkin elintärkeää. Sillä kun kukaan ei katso, sielumme voi rentoutua ja päästää irti monista kierroksistaan. Tällöin nautimme pienistä asioista; kahvin juonnista, lehden lukemisesta, pukeutumisesta, auringonlaskuista…
Mikäli kiinnostuit aiheesta, jatka artikkelin lukemista ja pohdi asiaa enemmän.
Kun kukaan ei katso, voimme paljastaa todellisen itsemme
Olemme jumissa sosiaalisessa maailmankaikkeudessa, jossa fyysinen ja psykologinen sopeutuminen on välttämätöntä. Vietämme suurimman osan elämästämme ympäristöissä, joissa olemme jatkuvien vaatimusten kahleissa. Meidän on oltava hyviä lapsia, lahjakkaita oppilaita, tehokkaita työntekijöitä, täydellisiä isiä ja äitejä sekä mahtavia ystäviä.
On selvää, että mielemme pyrkii myös toteuttamaan vaatimuksia. Sisäinen ja ulkoinen paine luo meihin kuitenkin “pieniä psykologisia kovettumia”. Ne ovat merkkejä, jotka aiheutuvat liiallisesta painotaakasta, kulumisesta ja väsymyksestä.
Mark Learyn (Pohjois-Carolinan yliopisto, Yhdysvallat) tekemän tutkimuksen mukaan yksi yleisimmistä paineista on paine, jota koemme muiden saamien käsitysten kautta. Toisin sanoen otamme paineita siitä, kuinka ihmiset todellisuudessa näkevät meidät.
Monille se tarkoittaa sosiaalista ahdistuneisuutta, jossa intiimiyden hetket saavat todellisen merkityksensä. Nuo hetket ovat tärkeitä, sillä ne poistattavat jatkuvan “tuomittavana olemisen”. Toisille kyseinen näkökanta ei ole ongelmallinen, sillä he pystyvät suodattamaan asioita itsetietoisuutensa ja itsevarmuutensa kautta.
He eivät tarvitse suojaa, sillä he ovat tyytyväisiä hetkiinsä. Hetkiin, jolloin kukaan ei voi nähdä heitä.
Itsetietoisuuden ja rutiinien ilo
Valmistamme jälkiruokaa samalla, kun selitämme koirallemme miksi suklaan antaminen sille ei onnistu. Tanssimme ympäri taloa sotkuisine hiuksinemme ja pukeudumme eriparin alusvaatteisiin ja sukkiin. Maalaamme kyntemme, pelaamme videopeliä, luemme eroottisia romaaneja, kirjoitamme nimikirjaimemme kylmään ikkunaan, ihailemme sadetta ulkona…
Onko tämä kaikki sitten niin tärkeää? Kyllä. Sillä kaikki mitä teemme yksinämme, on ainoastaan meidän. Aivan kuin portaikko, johon piilouduimme lapsina luomaan omat mielikuvitusmaailmamme. Aikuisina mielemme täyttyy nopeasti huolista ja peloista. Ajoittain voi olla vaikeaa tunnistaa itseään. Siksi on tärkeää luoda yksityinen portaikkomme, jossa yhdistyminen itsemme kanssa helpottuu.
Arvostetulle psykologi-kirjailija Mihaly Csikszentmihalville nuo hetket ovat kiistaton osa henkilökohtaista ja psyykkistä hyvinvointiamme. Ja siksi ne ovat niin välttämättömiä.
Sillä sujuvuuden kanssa eläminen tarkoittaa itsesi kuljettamista pois negatiivisuudesta. Voit elää ilman kiireitä ja paineita, mutta samalla pitää mielessä mahtavan seikkailun itsesi kanssa. Yksinäisyyden hetket ovat tärkeitä, sille ne auttavat sinua lepäämään ja ravitsemaan sieluasi uudella tavalla. Miksi et siis kokeilisi sitä jo tänään?