Yerkes-Dodson -laki: suoriutumisen ja vireystilan välillä on suora yhteys
Yerkes-Dodson -laki väittää, että henkilön suoriutumisen ja vireystilan välillä on suora yhteys. Psykologit Robert M. Yerkes ja John Dillingham Dodson kehittivät tämän lain vuonna 1908.
Yerkes-Dodson -laki vahvistaa, että yksilön suoriutuminen nousee fysiologisen tai psyykkisen virikkeen ansiosta, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun jännittyneisyyden taso nousee liian korkeaksi, suoriutuminen laskee. Tämän lain mukaan paras tapa nostaa vireystilaa ja parantaa suoriutumista on työskennellä sellaisten tehtävien parissa, jotka auttavat pysymään valppaana.
Yerkes ja Dodson havaitsivat kokeessaan, että sähkösokit motivoivat rottia pääsemään läpi sokkelosta. Kun tutkijat pelästyttivät rottia liikaa, niiden suoriutumisen taso laski ja ne koettivat vain päästä karkuun. Tämä koe osoitti sen, että virikkeet auttoivat keskittämään huomion käsillä olevaan tehtävään, mutta vain tiettyyn rajaan asti.
Kuinka Yerkes-Dodson -laki toimii?
Yksi esimerkki siitä, miten Yerkes-Dodson -laki toimii, on jännitys, jota tunnemme ennen koetta. Ihanteellinen stressitaso voi auttaa keskittymään kokeeseen ja muistamaan tietoa. Liiallinen jännittyneisyys voi kuitenkin häiritä keskittymistä, mikä puolestaan haittaa kykyämme muistaa tietoa.
Toinen hyvä esimerkki siitä, miten Yerkes-Dodson -laki toimii, on urheilusuoritus. Kun urheilija on valmis tekemään tärkeän suorituksen, ihanteellinen stressitaso voi edistää hänen suoriutumistaan ja auttaa häntä menestymään. Tämä johtuu siitä, että maksimaalista suoriutumista vaativissa stressitilanteissa erittyy adrenaliinia.
Mikä on ihanteellinen vireystila? Tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta, sillä vireystila vaihtelee kyseessä olevan tehtävän mukaan.
Tiedetään esimerkiksi se, että suoriutumisen taso laskee silloin, kun vireystila on matala. Jos suoritat suhteellisen yksinkertaista tehtävää, voit suoriutua myös paljon suurempaa vireystilaa vaativista tehtävistä.
Hyvin alhainen tai hyvin korkea vireystila ei vaikuta suoriutumiseen yksinkertaisista tehtävistä, kuten kopioiden ottamisesta tai kotitöiden tekemisestä. Paljon monimutkaisemmista tehtävistä suoriutuminen riippuu siitä, onko vireystila matala vai korkea.
Jos yksilön vireystila on liian alhainen, hänestä saattaa tuntua siltä, että häneltä puuttuu tehtävän suorittamiseen tarvittavaa energiaa. Todella korkea vireystila voi olla yhtä lailla ongelmallinen ja se voi johtaa keskittymiskyvyn puutteeseen.
Yerkes-Dodson -laki: käännetyn U:n teoria
Yerkesin ja Dodsonin kuvailemaa mallia kuvataan usein graafisesti kellonmuotoisena käyränä, joka nousee ja laskee sen mukaan, miten korkea vireystila on. Tämä selittää sitä, miksi monet tuntevat Yerkes-Dodson -lain käännetyn U:n teoriana.
Tehtäväkohtaisista eroista johtuu se, että käyrän malli voi vaihdella käännetyn U:n teoriassa. Yksinkertaisissa tai hyvin opituissa tehtävissä suoriutumisen ja vireystilan välinen suhde on tasainen. Sen myötä suoriutumisen taso paranee sitä myöten, kun vireystila nousee. Monimutkaisissa, vieraissa tai vaikeissa tehtävissä on lakipiste, jossa vireystilan ja suoriutumisen välinen suhde kääntyy vastakkaiseen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että suoriutuminen laskee kun vireystila nousee.
Käännetyn U:n muotoisen käyrän nouseva osa kuvaa jännityksen aktivoivaa vaikutusta henkilöön. Vireystilan tai stressin kielteiset vaikutukset yksilön kognitiivisiin prosesseihin, kuten huomiokykyyn, muistiin ja ongelmanratkaisuun, johtavat puolestaan käyrän alaspäin kaartuvaan osaan.
Käännetyn U:n teorian mukaan maltillinen stressitaso mahdollistaa sen, että yksilö suoriutuu parhaalla mahdollisella tavalla hänelle osoitetusta tehtävästä. Kun yksilö kokee liian paljon tai liian vähän stressiä, hänen suoriutumisensa taso laskee – joissakin tapauksissa varsin merkittävästi.
Käyrän vasen puoli kuvaa sitä, kun henkilö ei toimi paineen alaisena eikä tunne itseään motivoituneeksi toimimaan ahkerasti tehtävän suorittamiseksi tai kun hän suhtautuu työhönsä huolettomasti ja motivoitumattomasti.
Käyrän keskimmäinen osa kuvaa tilannetta, jossa henkilö toimii maksimaalisella suoritusteholla – motivoituneesti, mutta ilman stressiä.
Käyrän oikeanpuolimmaisessa osassa kuvataan sitä, kun henkilö alkaa antaa periksi paineelle, koska hän tuntee olonsa liian stressaantuneeksi.
Neljä käännetyn U:n teoriaan vaikuttavaa tekijää
Käännetyn U:n teoria vaihtelee yksilöstä ja tilanteesta riippuen. On olemassa neljä vaikuttavaa tekijää, jotka voivat kuitenkin vaikuttaa käännetyn U:n muotoiseen käyrään. Ne ovat taitotaso, persoonallisuus, ahdistuneisuus ja tehtävän monimutkaisuus.
Yksilön taitotaso vaikuttaa osaltaan hänen suoriutumiseensa käsillä olevassa tehtävässä. Hyvin harjoitellut henkilö, joka luottaa kykyihinsä, onnistuu todennäköisemmin tilanteissa joihin liittyy paljon stressiä, sillä hän voi luottaa hyvin valmisteltuihin vastauksiinsa.
Yksilön persoonallisuus on myös merkittävässä osassa tavassa, jolla hän toimii paineen alaisena. Psykologit uskovat, että ekstrovertit henkilöt ovat parempia sietämään painetta kuin introvertit henkilöt. Tämän perusteella voidaan olettaa, että introvertit suoriutuvat paremmin tilanteessa, johon ei liity stressiä tai painostusta.
Yksilön itseluottamus vaikuttaa tapaan, jolla hän suoriutuu hänen eteensä tulevista tehtävistä. Itsevarma henkilö pysyy todennäköisemmin kasassa paineen alaisena, koska hän ei epäile kykyjään ja taitojaan yhtä paljon kuin epävarma henkilö.
Neljäs yksilön suoriutumiseen vaikuttava tekijä on tehtävän monimutkaisuus. Esimerkkinä voidaan mainita kopioiden ottaminen, joka ei ole yhtä vaikea tehtävä kuin esseen kirjoittaminen tai kliinisen raportin laatiminen. On kuitenkin otettava huomioon, että se, miten vaativaksi kukin tehtävä koetaan, vaihtelee yksilöstä toiseen.
Loppupäätelmät
Siitä huolimatta, että Yerkes-Dodson -laki on peräisin yli vuosisadan takaa, se on yhä erittäin hyödyllinen. Sitä käytetään edelleen erityisesti työtä ja urheilusuorituksia koskevissa tutkimuksissa.
Vuosien 1950 ja 1980 välillä tehdyt tutkimukset vahvistavat, että korkean stressitason ja lisääntyneen motivaation ja parantuneen keskittymiskyvyn välillä on olemassa yhteys. Tätä aihetta koskevissa tutkimuksissa ei pystytty määrittelemään tämän yhteyden syitä.
Vuonna 2007 tutkijat esittivät, että suoriutumisen ja vireystilan välinen suora yhteys liittyy aivojen tuottamiin stressihormoneihin. Kun niitä mitattiin muistamista tutkivissa testeissä, ne muodostivat käyrän, joka oli Yerkes-Dodson -lain käännetyn U:n teorian käyrän kaltainen. Tämän lisäksi kyseessä oleva tutkimus osoitti, että muistaminen ja suoriutuminen korreloivat keskenään. Tästä voidaan päätellä, että myös stressihormonit saattavat olla vastuussa Yerkes-Dodson -lain mukaisesta vireystilan yhteydestä suoriutumiseen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Anderson, K., Revelle, W., & Lynch, M. (1989). Caffeine, impulsivity, and memory scanning: A comparison of two explanations for the Yerkes-Dodson Effect. Motivation And Emotion, 13(1), 1-20. doi: 10.1007/bf00995541
- Broadhurst, P. (1957). Emotionality and the Yerkes-Dodson Law. Journal Of Experimental Psychology, 54(5), 345-352. doi: 10.1037/h0049114
- Lupien, S., Maheu, F., Tu, M., Fiocco, A., & Schramek, T. (2007). The effects of stress and stress hormones on human cognition: Implications for the field of brain and cognition. Brain And Cognition, 65(3), 209-237. doi: 10.1016/j.bandc.2007.02.007
- Yerkes RM y Dodson JD (1908). “The relation of strength of stimulus to rapidity of habit-formation”. Journal of Comparative Neurology and Psychology. 18: 459–482. doi:10.1002/cne.920180503.