Viisauden käsite psykologian näkökulmasta
Älykkyyttä tutkivat asiantuntijat ja psykologit ovat tutkineet paljon sitä viisauden konseptia, joka yltää paljon suosittua käsitystä kauemmas. Itse asiassa viisauden käsite on tieteellisellä tasolla paljon muutakin kuin niiden tietojen ja taitojen jakamista, joita vanhemmat ja kokeneet ihmiset yleisesti ottaen omaavat.
Tässä artikkelissa aiomme syventyä tarkemmin siihen, miten psykologian tiede ymmärtää viisauden. Viisauden käsite on vaikeasti tutkittava aihe sekä sen rajojen hajanaisuuden vuoksi että siksi, miten monimutkaista on käyttää sen tieteellistä metodologiaa sisäisten elementtien kanssa.
Mikä on viisauden käsite psykologian mukaan?
Viisauden käsite voidaan määritellä ryhmäksi erilaisia tietoja ja taitoja, joita ihminen omaa käytännön elämässä niin sanotulla asiantuntijatasolla. Monet näistä aihetta tutkivista ovat olleet kirjailijoita, jotka ovat pyrkineet tunnistamaan viisauteen liittyvät komponentit.
Viisauden ympärille ryhmitettyjä komponentteja ovat yleensä seuraavanlaisia:
- Ihmisten väliset taidot: Tiedon, herkkyyden ja sosiaalisuuden taso vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Ihmisten väliset taidot auttavat sopeutumaan toisen ihmisen tarpeisiin ja saamaan tästä vuorovaikutusta kaiken irti mahdollisimman tehokkaalla tavalla.
- Arviointi- ja viestintätaidot: Viisaus, joka yleensä liitetään kokemukseen, merkitsee tietoa ja neuvoja. Siksi viisaat ihmiset ovat niitä henkilöitä, jotka kykenevät antamaan neuvoja ongelmallisissa tilanteissa sekä tarjoamaan käytännöllisiä ratkaisuja, joihin muut eivät kykene.
- Ymmärrys: Ne viisaat ihmiset, jotka ovat kyenneet viljelemään tunteitaan, yhdessä elintärkeiden kokemustensa kanssa he ovat samalla niitä yksilöitä, jotka ymmärtävät ja tuntemaan empatiaa muita ihmisiä kohtaan.
- Yleinen pätevyys: Tämä mielletään viisauden kaikkein tunnetuimpana tai nimekkäimpänä komponenttina. Viisaat ihmiset ovat älykkäitä ja sivistyneitä, heillä on laajaa tietoa useilta eri osa-alueilta ja he tietävät, miten välittää näitä tietoja ja taitoja.
Tarkoittaako viisaus välttämättä tietoja ja taitoja?
Asiantuntijat viittaavat siihen, että kaksi viisauden kannalta olennaista tekijää ovat poikkeuksellinen ymmärrys sekä arviointi- ja viestintätaidot. Siksi myös sellainen ihminen, joka ei syystä tai toisesta omaa valtavaa määrää tietoa koko maailmasta, voi aivan yhtä hyvin olla viisas.
Tämän vuoksi kaikki edellä mainitut komponentit vetoavat siihen viisauden rakenteeseen, joka viittaa affektiivisiin ja ihmissuhteisiin liittyviin näkökohtiin. Toisin sanoen se on määritelmä, joka ylittää kognitiivisen puolen.
Viisauden käsite Stephen G. Hollidayn ja Michael J. Chandlerin mukaan (1986)
Näille kahdelle kirjailijalle viisaus merkitsee neuvokkuutta, mukanaoloa muiden kanssa, harkintaa, terävänäköisyyttä, intuitiota, omien rajojen tuntemista, järkeä, logiikkaa, kokemusta, loogista mieltä, hyvää kykyä ratkaista ongelmia sekä taitoa oppia omista virheistään. Viisas ihminen hakee tietoa ja osaa käyttää näitä tietoja oikein ja hyödyllisesti.
Tällä yllä mainitulla Hollidayn ja Chandlerin määritelmällä on taipumusta liittää viisauden käsite kognitiivisiin tekijöihin ja kykyihin, jotka tarjoavat kyseiselle henkilölle asianmukaisen ja älykkään tavan ratkaista ongelmia.
Viisauden käsite Robert Sternbergin mukaan (1985)
Yhdysvaltalainen psykologi Robert Sternberg puolestaan määrittelee viisaiksi sellaiset henkilöt, jotka ovat herkkiä, seurallisia, omaavat hyvät arviointi- ja viestintätaidot, jotka ymmärtävät elämää, jotka ovat oppineet kokemuksesta ja jotka kykenevät yhdistämään erilaisia näkökulmia.
Kaikkien näiden ihmissuhteisiin liittyvien ja emotionaalisten kykyjen lisäksi Sternberg määrittelee viisaan ihmisen älykkääksi, kehittyneeksi ja yleisellä tasolla hyvin päteväksi henkilöksi.
Kuinka viisautta analysoidaan tieteen näkökulmasta?
Pystymme jollakin tapaa arvioimaan ihmisen viisauden tasoa eri mittasuhteissa standardisoitujen testien ja laadullisten menetelmien avulla. Näiden testien ja menetelmien joukosta nousee esille kaksi suurta ryhmää:
- Suunnitteluun liittyvät tehtävät: Kokeeseen osallistuville henkilöille annetaan eteen tilanne, jossa tarinan henkilön on tehtävä päätös. Tämä päätös koskee elämää tietyissä olosuhteissa. Hän voi olla esimerkiksi nuorempi henkilö, jonka aspektit on otettava päätöksenteossa huomioon… Tässä testissä henkilö vastaa ääneen esittämällä suunnitelmansa, joka kattaa sen, mitä kyseinen henkilö voisi tehdä, mikä olisi kyseisen päätöksen vaikutus tulevina vuosina ja mitä muita tietoja hän tarvitsee päätöksentekoon, joita ei välttämättä löydy tehtävän esityksestä.
- Tarkasteluun liittyvät tehtävät: Kokeessa esitetään tilanteita, joissa eri ihmisten – jotka ovat valinneet risteyksessä erilaisia polkuja – on tarkistettava tehdyt päätökset. Koehenkilöt tutkivat uudelleen näitä päätöksiä ja antavat vastauksensa ääneen. He arvioivat ja muotoilevat uudelleen, mitä tarinan päähenkilöt sanoisivat vanhetessaan.
Esimerkkitehtävä: Tadeo haluaa mennä naimisiin
Esimerkki viisautta arvioivasta tehtävästä voisi olla muun muassa seuraava:
“Tadeo on 18-vuotias poika, joka päättää mennä naimisiin poikaystävänsä kanssa, jonka hän on tuntenut yhdeksän kuukauden ajan.”
Tämän lausunnon perusteella tehtävään osallistuvan henkilön on mietittävä ääneen, mitä Tadeon tulisi ottaa huomioon päätöksenteossaan. Tadeon näkökulmasta katsottuna koehenkilö muotoilee uudelleen tarinan, sen eri hetket sekä mahdolliset selitykset, jotka ovat johtaneet Tadeon kyseiseen päätökseen ja arvioi päätöstä.
Voiko viisautta harjoitella?
Monet näistä viisauden komponenteista puhuneista henkilöistä ovat kirjailijoita, vaikka vain harva heistä on asiasta samaa mieltä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, ettemme voisi analysoida, kuinka ihminen voi kehittyä niissä komponenteissa, joilta löytyy suurempi yksimielisyys.
Esimerkiksi ne seikat, joita päätöksentekoa käsittelevässä prosessissa pyritään edistämään, ovat kontekstualismi, relativismi ja epävarmuus. Ainoa näistä edellä mainituista tekijöistä, jota on onnistuttu harjoittamaan, on relativismi ja se rauhallisuus tai maltillisuus, jota se tarjoaa. Tällä hetkellä tämä tavoite “harjoitella” viisautta näyttäisi kuitenkin olevan vielä liian riskialtista.
Mitä tiede unohtaa?
Yksi osa, jota standardisoidut testit eivät yleensä voi mitata, ovat emotionaaliset ja affektiiviset tekijät. Nämä testit soveltuvat paremmin älykkyyden eri ulottuvuuksien, kuten loogisen ja matemaattisen älykkyyden tai spatiaalisen älykkyyden mittaamiseen ja arviointiin.
Toisaalta kuitenkin, vielä tähän päivään saakka useat eri viisauden määritelmät ovat säilyneet ilman, että laaja yksimielisyys olisi levinnyt vain yhden määritelmän ympärille. Viisaus on avoin kenttä ja tämän vuoksi sen mittaaminen on monimutkainen tehtävä. Tämä eriävyys viisauden arvioinnissa voikin johtaa siihen, että meillä on tällä hetkellä käsissämme hyvin puolueellisia tuloksia tutkittuihin ryhmiin viitaten.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Pelechano, V. y González, P. (2004). La concepción lega de sabiduría, inteligencia y envejecimiento en adolescentes. Análisis y Modificación de Conducta, 30, 437-460.
- Pelechano, V. y Rivero, A. (2004). Una contrastación parcial del modelo de sabiduría de Berlín: resultados, reflexiones y una propuesta. Análisis y Modificación de Conducta, 30,465- 494.