Virheiden tunnistaminen tarkoittaa niistä oppimista

· 17.9.2018

Kungfutse sanoi: ”Jos teet virheen, etkä korjaa sitä, sitä kutsutaan virheeksi.” Jos noudatamme tätä logiikkaa, onko totta, että virheiden kieltäminen tarkoittaa ettemme opi niistä mitään? Toisin sanoen, onko virheen kieltäminen ensimmäinen este sen korjaamiselle, missä alunperin epäonnistuimme?

Loppujen lopuksi kuuluisa lause: ”En se minä ollut”, merkitsee ilmeistä vastuun kieltämistä. Kun käytät sitä, etkö oikeastaan vain yritä perustella virhettäsi? Ja eikö sen perusteleminen ole vain tapa jättää huomioimatta se, minkä teit väärin? Joten lopulta puhumme kieltämisestä.

”Pidän virheistäni. En halua luopua ihanasta vapaudesta tehdä virheitä.” 

-Charlie Chaplin-

Mitä virheen kieltäessä tapahtuu?

Kun et myönnä virheitäsi, yrität yleensä ottaa etäisyyttä itsesi, tapahtuneen ja seurauksien välille. Tämä etäisyys tekee kuitenkin vaikeammaksi oppia tapahtuneesta. Se poistaa mahdollisuuden tarkastella prosessia ja tunnistaa virheitä.

nainen on peittynyt puihin

Toisaalta sama etäisyys voi antaa aluksi hieman helpotusta. Tämä helpotus voi muuttua nopeasti ahdistukseksi, jos sinulla on sama haaste edessä uudestaan. Sitten kadut, ettet korjannut virheitäsi ensimmäisellä kerralla.

Oletetaan esimerkiksi, että työskentelet yrityksessä joka kommunikoi eri kieliä puhuvien muiden maiden kansalaisten kanssa. Jos sinä et oleta että jonkun (tai sinun itsesi) tulisi soittaa puheluja, on epätodennäköistä että sinä ottaisit tuon vastuun. Tämän seurauksena kommunikointia ei todennäköisesti tapahdu ensimmäisellä kerralla, ja myöhemmin siitä tulee aina vain vaikeampaa.

Jos kieltäydyt tutkimasta epäonnistumisiasi tai tunnistamasta niitä, teet asioista mahdottomia tulevaisuudessa ja lisäksi tämä asenne on esteenä itsetuntemukselle. Jos kiellät prosessin, kiellät myös kaiken vastuun oikein tekemistäsi asioista. Tämän seurauksena et ole tietoinen kyvyistäsi, etkä voi hyödyntää niitä tehokkaasti.

Kieltämistapoja, jotka estävät virheistä oppimista

Tässä vaiheessa on aiheellista tarkastella tutkimusta Kalifornian ja New Yorkin yliopistojen tutkijaryhmältä. Tutkimus osoitti, että se tosiasia ettei hyväksy omia virheitään, liittyy persoonallisuuteen. Se itse asiassa heikentää mahdollisuuksia kasvaa.

Näiden päätelmien saavuttamiseksi analysoitiin tuhansia profiileja. Niissä tutkijat yrittivät tunnistaa hallitsevia persoonallisuustyyppejä sen mukaan, miten ihmiset reagoivat virheiden tekemiseen.

Tutkimuksesta saatiin mielenkiintoisia tuloksia. Yksi tulos oli, että tutkijat voivat luokitella arviolta 70 % väestöstä kolmeen suureen ryhmään, sen mukaan miten he reagoivat virheisiin:

1. Joku muu on syyllinen

Lapset sanovat jatkuvasti ”se en ollut minä!”. Näyttää siltä, että monet aikuiset sanovat samoin. Toisin sanoen, kun tällaiset ihmiset tekevät virheen, he kieltävät vastuunsa ja syyttävät virheestä toista henkilöä.

virheiden tunnistaminen ja niistä oppiminen

Kun he syyttävät muita virheistään, he kieltävät ne tietyllä tapaa. He eivät ole riittävän kypsiä tunnistamaan niitä, tai yrittämään tutustua itseensä paremmin. Heillä on tapana esittää uhria. He eivät kykene hyväksymään syyllisyyttä, eivätkä pysty tekemään rakentavaa arviota siitä mitä tapahtui.

2. Täällä ei tapahtunut mitään

Ihmiset, jotka eivät näe virheitään lainkaan, muodostavat toisen ryhmän. Vaikka heille näytettäisiin todisteita, he eivät kykene näkemään, että heidän pitäisi ottaa vastuuta mistään.

Tämä ihmisryhmä kieltää kokonaan, että he ovat tehneet jotain väärin. He eivät pysty käsittelemään syyllisyyttä suoraan, koska he eivät näe sitä. Heidän on mahdotonta oppia jostain, jota ei ole olemassa tai jota he eivät halua ymmärtää.

3. Ottaa enemmän vastuuta kuin on tarpeen

Virheistämme oppiminen tarkoittaa, että olemme myöntäneet erehtyneemme. On tärkeää pystyä sanomaan sellaisia asioita kuin ”se oli minun syytäni.” Onneksi suuri osa väestöstä pystyy tunnistamaan, kun he ovat väärässä. He ovat valmiita korjaamaan, selvittämään asioita oikein ja kehittämään.

On kuitenkin oltava varovaisia. Joskus kohtaamme ihmisiä, jotka menevät toiseen äärimmäisyyteen. He ottavat vastuuta omien toimiensa lisäksi myös kaikkien muiden puolesta. Niinpä he käyttävät paljon resursseja muutosten tekemiseen ja rankaisemaan epäsuorasti itseään tapahtuneesta.

“Kokemus on nimi, jonka kaikki antavat virheilleen.”

-Oscar Wilde-

Sanotaan, että erehtyminen on inhimillistä. Mutta virheistämme oppiminen ja niiden myöntäminen on myös inhimillistä. Itse asiassa ne ovat loistava tilaisuus tulla paremmaksi ihmiseksi ja tutustua itseemme. Se ei tarkoita, että virheitä pitäisi tehdä jatkuvasti, mutta jos tilaisuus ilmenee, älä tuhlaa sitä kieltämällä.