Vetovoiman neljä periaatetta H. T. Reisin mukaan

Koemme usein vaikeaksi tunnistaa sen vetovoiman, jota toinen ihminen tuntee meitä kohtaan. Saatamme jopa tehdä väärän arvion. Tämän ymmärtämiseksi H. T. Reis määritteli vetovoiman neljä periaatetta, jotka selittävät kahden ihmisen toisiaan kohtaan tunteman mysteerisen magnetismin.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 07 maaliskuuta, 2020

Psykologi ja professori H. T. Reisin mukaan monet tutkimukset ja kirjallisuus mahdollistavat neljän vetovoiman periaatteen syntymisen ihmisissä. Nämä vetovoiman neljä periaatetta ovat samankaltaisuus, läheisyys, vastavuoroisuus ja stressi.

Tämä määritelmä perustuu ihmissuhteisiin keskittyvään tutkimukseen.

Kaikki neljä vetovoiman periaatetta kertovat määrittelevästä tekijästä, kun on kyse toisen yksilön pitämisestä viehättävänä tai epäviehättävänä. Kaikki nämä tekijät osoittavat, että tämän leiman antavan ihmisen mieli vaikuttaa enemmän tähän prosessiin kuin toisen ihmisen todellisiin ominaispiirteisiin.

Vetovoiman neljä periaatetta

1. Samankaltaisuuden periaate

Tämä periaate viittaa siihen, että ihmisten on taipumus tuntea vetovoimaa heitä itseään muistuttavia ihmisiä kohtaan. Tämä on ristiriidassa sen suositun ajatuksen kanssa, että vastakohdat viehättävät. Monet ihmiset uskovat siihen. Todellisuudessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että pidämme ihmisistä, joilla on samat mielenkiinnon kohteet, huolet tai motivaatiot kuin meillä.

Tämä periaate perustuu Donn-Byrnen työhön. Hän kehitti niin kutsutun viehätyksen lain vuonna 1971. Tämä laki väittää, että mitä suurempi määrä kahdella ihmisellä on keskenään samankaltaisia ominaispiirteitä, sitä suurempi heidän välinen vetovoimansa on.

Samankaltaisuus on yksi vetovoiman periaatteista näistä kolmesta syystä:

• Meitä muistuttavilla ihmisillä on parempi asema vahvistaa sitä keitä olemme ja mitä ajattelemme, mikä tuo meille tyydytystä.
• Samankaltaisuudet vahvistavat kiinnostustamme ja makuamme. Mitä enemmän koemme ihmisten jakavan kiinnostuksenkohteita kanssamme, sitä enemmän uskomme heidän olevan meille sopivia.
• Samankaltaisuus helpottaa ympäristön jakamisprosessia muiden ihmisten kanssa ilman konflikteja tai uhrauksia. Jos toinen pitää teatterista ja toinen pitkien kävelylenkkien tekemisestä, päätyvät he molemmat tekemään näitä aktiviteetteja erillään tai uhraamatta itseään osallistumalla aktiviteettiin josta he eivät itse nauti, vain miellyttääkseen toista. Jos heidän makunsa puolestaan on samankaltainen, ei tätä uhrausta tapahdu ja yksilöt viettävät enemmän yhteistä laatuaikaa.

2. Läheisyys

Läheisyyden periaate kertoo, että rakennamme ystävyyssuhteen tai parisuhteen todennäköisemmin meille läheisten ihmisten kanssa. Saman ympäristön (aito tai virtuaalinen) jakaminen ei ainoastaan helpota vuorovaikutuksen mahdollisuutta, vaan sen on myös taipumus lisätä sympatiaa ihmisten välillä.

Tutkijat esittivät kokeilussa tuntemattomien ihmisten valokuvia ryhmälle vapaaehtoisia. Sitten he toistivat tämän kahdesti. Ensimmäisellä kerralla he näyttivät vieraiden ihmisten valokuvia. Toisella kerralla he näyttivät joitakin valokuvia, jotka he olivat jo näyttäneet ensimmäisellä kerralla. Kokeilun lopussa vapaaehtoiset sanoivat, että heidän kahdesti näkemänsä vieraat ihmiset vaikuttivat mukavammilta kuin muut.

Jos kontakti on kuitenkin äärimmäisen jatkuva tai liian pitkä, muuttuu vetovoima epäsuotuisaksi. Samoin käy myös silloin, kun ilmassa on hieman vihan tunnetta, mutta läheisyys pysyy yllä siitä huolimatta.

3. Vastavuoroisuuden periaate

Seuraava vetovoiman periaatteista on vastavuoroisuus. Tämä osoittaa sen, että meidän on taipumus tuntea enemmän viehätystä niitä ihmisiä kohtaan, joiden tunnemme hyväksyvän meidät. Toisin sanoen, tunnemme enemmän sympatiaa niitä kohtaan, joiden koemme tuntevan sympatiaa meitä kohtaan.

Tämä johtuu siitä, että muiden hyväksymäksi ja arvostamaksi tulemisen tunne tuo suurempaa turvallisuuden, itsevarmuuden ja mielihyvän tunnetta. Muiden hyväksymäksi tuleminen täyttää meidät positiivisilla ajatuksilla itsestämme. Tunnemme siis vetovoimaa tällaisten tunteiden alkuperään.

H. T. Reis väitti, että vastavuoroisuuden periaate vaikutti enemmän kuin samankaltaisuuden periaate. Lyhyesti sanottuna, tunnemme enemmän viehätystä meidät hyväksyviin ihmisiin, jotka kohtelevat meitä hyvyydellä, vaikka meillä ei olisikaan samoja mielenkiinnon kohteita.

4. Stressin ja ahdistuksen periaate

Tämä on kaikista paradoksaalisin vetovoiman periaate. Sen mukaan ihmisten on taipumus tuntea enemmän viehätystä meitä kohtaan, kun olemme ahdistusta ja stressiä aiheuttavissa tilanteissa. Jos esimerkiksi merellä seilatessamme ilmestyy yhtäkkiä hai eteemme, saattaa aluksen kapteeni pitää meitä viehättävänä. Jos teemme laskuvarjohypyn jonkun kanssa, päädymme todennäköisesti pitämään hänestä enemmän kuin aikaisemmin.

Tämä selittää sen, miksi pyrimme saamaan enemmän sosiaalista kontaktia tilanteissa, joissa tunnemme pelkoa tai uhkaa. Toisen ihmisen seura saa olomme tuntumaan turvalliselta. Sen seurauksena päädymme luomaan positiivisen siteen hänen kanssaan.

Meidän täytyy pitää mielessä yksi asia. Kaikki nämä periaatteet kertovat vetovoimasta, mutta ei kiintymyksestä tai rakkaudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä tekijät vaikuttavat tiettyyn ensiharmoniaan muiden ihmisten kanssa, mutta eivät määrittele suhteen laatua tai syvyyttä.