Vastustus terapiassa: mitä sille voi tehdä

04 tammikuu, 2020
Kotitehtävien tekeminen on iso osa terapiaa. Kun potilas ei tee niitä, terapeutti olettaa yksinkertaisesti ettei potilas halua muuttua. Tässä artikkelissa puhumme vastustuksesta terapiassa ja kuinka siihen voi puuttua.
 

Vastustus terapiassa viittaa sellaiseen asenteeseen, käytökseen tai ajatuksiin potilaan taholta, jotka voivat viivyttää tai estää terapian tehoamista. Tavallisesti sitä ilmenee arvioinnin ensimmäisissä vaiheissa, koska tällöin potilas saattaa alkaa kyseenalaistamaan hoitoa. Tämän lisäksi hän saattaa kieltäytyä puhumasta rehellisesti tai vastaamasta terapeutin kysymyksiin asiallisesti. Joskus potilas saattaa suostua vastaamaan kysymyksiin, mutta antaa hyvin niukasti tietoa. Potilas saattaa myös väittää vastaan terapeutille tai olla uskomatta tätä, erityisesti jos terapeutti on potilasta nuorempi.

Usein vastustus terapiassa on peräisin puutteellisesta väliintulosta motivointivaiheessa, joka on ratkaisevan tärkeä osa terapiaprosessia. Moni terapeutti asettaa kaiken vastuun potilaan harteille sallien passiivisuuden ja itsepäisyyden. Kuten voi nähdä, tämä on hyvin haitallista koko terapian kannalta.

Vastustus kuuluu terapeutin työhön

Terapeutti voi lopettaa terapian mikäli hän katsoo, että se ei enää hyödytä asiakasta. Mutta on täysin väärin ajatella, että potilaan vastustus merkitsee sitä, että häntä ei voida hoitaa tai hän ei halua parantua.

Tätä ongelmaa voidaan tarkastella motivoivasta lähestymistavasta terapiaan. Esimerkiksi motivoiva haastattelu perustuu terapiatyylin mukauttamiseen niihin muutoksen vaiheisiin, joita potilas käy läpi. Tämän kautta voidaan päätellä, että asiakkaan vastustus terapiassa on terapeutin ongelma, ei potilaan.

 

Näin ollen terapeutin ei tulisi välittömästi vakuuttua siitä, että potilas ei halua käydä hoitoa läpi tai parantua laisinkaan. Sen sijaan on parempi pohtia sitä, mikä on voinut saada potilaan asettamaan nuo esteet muutoksen tielle. Ehkäpä terapiatyyppi on potilaalle väärä.

Tämän vuoksi olisi hyvä ottaa ongelma esiin terapiaistunnon aikana. Avoimuus ja rehellisyys ovat erityisen tärkeitä hyvän terapeutti-potilassuhteen rakentamisessa ja ratkaisujen löytämisessä potilaan vastahakoisuuteen.

Syitä vastustukseen terapiassa: terapeutin ikä

Yksi merkki vastustuksesta on se, jos potilas kyseenalaistaa terapeutin ammattimaisuuden siksi, ettei tällä ole harmaantunutta tukkaa, tuuheita viiksiä, juonteita kasvoilla eikä siistiä pukua. Viattomalta tuntuva kommentti terapian alussa voi johtaa vastustukseen myöhemmissä vaiheissa. Tällöin potilas alkaa epäillä terapeuttiaan kaikin tavoin. Hän saattaa ajatella, ettei terapeutilla ole oikeita työkaluja tai tietoa hänen auttamisekseen. Yksi hyvin yleinen tilanne on se, että potilas uskoo terapeutin olevan aivan liian nuori ymmärtääkseen hänen ongelmaansa.

 

On tärkeää huomauttaa, että terapeutin ja asiakkaan välinen ikäkuilu on useimmiten ongelma alussa (asiakkaan puolelta). Syy tähän on se, että vanhemmat potilaat usein uskovat, ettei nuori terapeutti kykene samaistumaan heidän ongelmiinsa. On tärkeää puuttua tähän ongelmaan välittömästi ja käyttää oikeita strategioita, joilla potilaan suhtautuminen terapiaan näennäisen hyödyttömänä hoitona voidaan muuttaa mahdollisuudeksi vahvistaa hoitosuhdetta.

Käsikirjassaan Situaciones difíciles en terapia (2011) Labrador ehdottaa joitakin tärkeitä strategioita, joita ovat esimerkiksi potilaan ongelman selventäminen ja kysyminen häneltä hänen vastarinnastaan ja kyvyistä, joita hän ei usko omaavansa. Tämän lisäksi hän neuvoo potilaita keskittymään hyviin puoliin siinä, että terapeuttina on nuori ihminen.

Vastustuksen voittaminen

Arvioinnin ja itse hoidon aikana on hyvin todennäköistä, ettei potilas tee kotitehtäviään. Jopa kaikkein yksinkertaisimmat tehtävät, kuten asioiden kirjaaminen ylös itsestä, ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, sillä niitä tarvitaan toiminnalliseen analyysiin ja hoitosuunnitelman kehittämiseen.

Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää saada potilas tuomaan kirjanpitonsa mukanaan joka viikko. Se voi onnistua seuraavilla strategioilla:

 
  • Älä oleta, että potilas ymmärsi täysin selityksesi siitä, kuinka hänen tulee pitää kirjaa itsestään. Et välttämättä selittänyt sitä selkeästi, tai ehkäpä ilmaisutapasi ei sopinut juuri kyseiselle potilaalle. Älä siis epäröi selittää uudelleen, mistä tehtävässä on kyse.
  • Korosta tehtävän merkitystä. Korosta sitä, että tehtävä ei ole hyödyllinen pelkästään terapeutille, vaan myös potilaalle itselleen. Tämän lisäksi on tärkeää mainita, että sen tekemättä jättäminen on haitaksi sille mitä yritätte saavuttaa.
  • Muista pyytää tehtävän tekemistä asiallisella tavalla. Vältä sanomasta ”Sinun on pidettävä kirjaa ja tuotava se mukanasi seuraavaan istuntoon”. On paljon sopivampaa tehdä se motivoimalla potilasta ja korostamalla, että terapian onnistumiseksi molempien on tehtävä töitä.
  • Varmista, että antamasi materiaalit ovat riittävät. Asiakkaiden koulutus- ja sosiokulttuuriset taustat voivat olla hyvin erilaiset. On normaalia ajatella, että jokainen osaa käyttää kynää ja paperia, mutta näin ei välttämättä aina ole.

Jotkut eivät pysty kuljettamaan lehtiötä mukanaan kaikkialle. Osa ei välttämättä pidä kirjoittamisesta; se saattaa ahdistaa heitä eivätkä he haluaisi tehdä sitä. Jotkut puolestaan voivat olla niin huonomuistisia, että he unohtavat kirjata ylös mitään päivän aikana, joten kun he alkavat kirjoittaa illalla, he ovat jo unohtaneet kaiken.

Tästä syystä on tärkeää olla avoin ja joustava. Anna potilaalle mahdollisuus kirjata asioita ylös eri tavoin. Kuten kaikki tietävät, teknologia on edistynyt huimaa vauhtia viime aikoina. Älä siis epäröi rohkaista potilasta merkitsemään asioita muistiin älypuhelimeensa. Hän voi myös tehdä äänitallenteita tai käyttää erilaisia sovelluksia, kuten Mentalcheckia tai Self-Monitoringia. Ne voivat olla hyvin hyödyllisiä välineitä, joiden avulla terapiaistunnoissa siirrytään puutteellisista muistiinpanoista syväluotaaviin arviointeihin.

 
  • Salli ulkopuolinen apu. Jos potilas unohtaa pitää kirjaa, lähetä hänelle muistutuksena tekstiviesti. Hän voi tehdä jotain myös terapiaistunnon aikana. Auta potilasta kehittämään muistutuksia tai hälytyksiä asetettavaksi helposti nähtäviin paikkoihin, jotta hän ei koskaan unohda pitää kirjaa.

Aseta terapia vaakalaudalle

Vastustus terapiassa voi mennä hyvin pitkälle. Joissakin tapauksissa potilas ei ole tuonut mukanaan muistiinpanojaan terapiaan edes tehtyään kaikki nämä edellä mainitut asiat. Ja pahinta on se, ettei se näytä johtuvan mistään ongelmasta. Kun näin tapahtuu, viimeinen oljenkorsi on ottaa asia puheeksi potilaan kanssa. Sano hänelle, että jos hän ei pidä kirjaa, seuraavalla viikolla ei ole terapiaistuntoa.

Terapian ehdollistamiseksi ota potilaaseen yhteyttä päivää ennen tapaamista ja kysy häneltä, onko hän tehnyt tehtävänsä. Jos vastaus on kielteinen, peru istunto seuraavalta päivältä ja niin edelleen. Muista kuitenkin, että tätä tulisi aina pitää viimeisenä oljenkortena. Tehtävien tekeminen on oleellinen asia terapiassa, tämä on selvä. Mutta pidä mielessä, että monet potilaat eivät voi siirtää hoitoa johtuen heidän ongelmiensa luonteesta.

 

Lopullinen päämäärä on aina tarjota asiakkaalle kaikkein sopivinta, tehokkainta ja hyödyllisintä terapiaa hänen ongelmiensa mukaan. Jos on mahdollista muuttaa tehtävän tyyppiä, ottaa se käytöstä pois kokonaan tai löytää muita menetelmiä tavoitteen saavuttamiseksi, älä epäröi etsiä niitä.

  • Labrador, F. (2011). Situaciones difíciles en terapia. Madrid: Pirámide.