Vanhemmat sisarukset: jossakin hauskuuden ja roolimallin välissä
Muutokset perhedynamiikassa ovat isoja asioita. Aikataulut, ateriat, hauskuus. Entä mitä sitten kun vanhemmat muuttavat fokustaan ja jakavat kotiaskareet ja velvollisuudet? He, jotka ovat kokeneet vanhempana sisaruksena olemisen, tietävät mistä puhumme. On tärkeää ajatella kaikkea tätä noin 8-10 -vuotiaan lapsen näkökulmasta.
Juuri tuona aikana, 8-10 -vuotiaana, lapset tulevat tietoisiksi siitä että he voivat tuntea kahta tunnetta samanaikaisesti. Vihan tunnetta, koska joku juuri tuli ja syrjäytti heidät, mutta myös ilon tunnetta, koska samalla tapahtumalla on positiivisia vaikutuksia.
Vanhempien pitäisi kunnioittaa lasten tunteiden epävarmuutta. Salaisuus on näiden ristiriitaisten tunteiden selittämisessä ja sen varmistamisessa että he tietävät sinun ymmärtävän heitä.
Jossakin hauskuuden ja roolimallin välissä
Vanhemmille haasteena näyttää olevan toisen perheenjäsenen kasvattaminen. On kuitenkin olemassa toinenkin haaste: esikoisen odotusten ja velvollisuuksien uudelleen mukauttaminen.
Se on hankala tasapaino, joka usein tekee vanhemman sisaruksen elämästä vaikeampaa. Tunne siitä, ettei hän ole enää ainoa lapsi, voi johtaa hänet kahteen erilaiseen suuntaan – välinpitämättömyyteen tai ylivastuullisuuteen – molemmat yhtä uhkaavilla seurauksilla.
“Miten outoja hahmoja veljet ovatkaan!”
–Jane Austen-
Vanhemmat sisarukset saattavat esimerkiksi uppoutua liiaksi pienestä sisaruksestaan huolehtimiseen. He saattavat jopa alkaa leikkiä isän tai äidin roolia näiden ollessa poissa ja mahdollisesti kilpailla vanhempien kanssa, kun he eivät ole paikalla.
Mutta se saattaa kääntyä liialliseksi paineeksi ja saada heidät tuntemaan kuin he eivät saisi tehdä virheitä. Vanhempien sisarusten pitäisi mukautua uuteen rooliinsa ja heille pitäisi antaa vastuuta heidän ikänsä rajoissa. Se on vanhempien tehtävä.
Sisarusten välinen side
“Kuinka hänen sisaruksensa otti sen?” kysytään, kun perheeseen saapuu uusi vauva. Vanhemmat sisarukset saattavat alkaa kiukutella, olla hermostuneita, kateellisia tai vihaisia… Rutiinit ja tavat, jotka ovat niin tärkeitä lasten rakenteelle sekä henkiselle ja akateemiselle kehitykselle, tekevät jyrkän käännöksen ja ne pitää rakentaa uudelleen.
“Kun kasvoimme vanhemmiksi, minun veljeni esittivät kuin he eivät välittäisi, mutta minä tiesin aina että he huolehtivat minusta ja olivat läsnä!”
–Catherine Pulsifer-
Kaikista vanhimpana sisaruksena olemisen velvollisuuksista huolimatta sillä on myös positiivinen puoli: hauskuus, täyttymys, onnellisuus. Ei ole mitään parempaa kuin rikoskumppanina oleminen. Se on sanoinkuvaamaton side. Salaisuuksien jakaminen, toisilleen purkautuminen, uusien asioiden kokeminen yhdessä… se on kaikki osa sitä mitä tarkoittaa kun on olemassa nuorempi sisarus.
Luottamuksen ja rakkauden siemenen kylväminen on tärkeää. Siitä tulee kasvamaan veljellinen tai sisaruksellinen tunne ja se kasvaa isommaksi kuin vain veriside. Suhde saattaa käydä läpi muutoksia vuosien ajan. Kun he kasvavat, heidän siteensä muuttuu.
Tärkeää on se, että pikkuhiljaa ikäerosta tulee vähemmän tärkeä ja sisaruksista tulee myös ystäviä.
“Ulkoiselle maailmalle me kaikki kasvamme vanhoiksi. Mutta ei veljille ja siskoille. Me tunnemme toisemme sellaisina kuin olemme aina tunteneet. Me tunnemme toistemme sydämen. Me jaamme perheen omat vitsit. Me muistamme perheen riidat ja salaisuudet, perheen surut ja ilot. Me elämme ajan kosketuksen ulkopuolella.”
–Clara Ortega-