Lapsuuden emotionaalinen tuki auttaa aivojen kehityksessä
Tutkimukset osoittavat, että lapsuudenaikainen emotionaalinen tuki, erityisesti lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana, on erittäin tärkeä. Se vaikuttaa lapsen tunteisiin ja aivojen kehitykseen. Lapsen ympäristöllä on ratkaisevan tärkeä merkitys. Se auttaa häntä kehittämään työkaluja tunteidensa säätelyyn ja on hyväksi hänen mielenterveydelleen.
Lapsuuden emotionaalinen tuki edesauttaa vankan siteen muodostumista vauvan ja hänen hoitajansa välillä. Tämä side varmistaa, että hänen tarpeensa täyttyvät ja se on mahdollisuus luoda läheinen emotionaalinen yhteys. Se edistää turvallista ja terveellistä kiintymystä.
Riittävän emotionaalisen tuen ilmeisten etujen lisäksi tutkijat ovat tutkineet sen vaikutusta eri alueilla. Näemme hyötyjä lapsen mielenterveydessä ja tunnesäätelyssä. On myös havaittu, että emotionaalinen tuki vaikuttaa lapsen kognitiiviseen kehitykseen.
Lapsuuden emotionaalinen tuki
Lapset eivät kykene säätelemään tunteitaan omin päin. Fyysinen ja emotionaalinen kosketus lohduttaa heitä tarvittaessa. Ajan myötä lapset oppivat säätelemään tunteitaan itse. He alkavat kehittää työkaluja voidakseen tehdä sen ilman aikuista.
Tällä varhaisella siteellä on suora vaikutus aivoihin. Meidän on muistettava että biologia, ympäristö ja henkinen kapasiteetti liittyvät kaikki aivojen kehitykseen. Tämän vuoksi kasvaminen ympäristössä jossa on tarjolla runsaasti ulkoista stimulaatiota, auttaa aivojen kypsymisessä.
Lapsuus on herkkä ajanjakso tärkeiden näkökohtien kehittyessä pitkäaikaisten vaikutusten kanssa. Tässä vaiheessa lapset alkavat olla yhteydessä ympäristöönsä ja he keräävät uutta tietoa. Heidän aivonsa kehittyvät huippuvauhdilla. Neuroplastisuus on avainasemassa. Ympäristö määrittelee suuressa määrin kehityksen suunnan ja nopeuden.
Lapsuuden emotionaalinen tuki ja hippokampuksen kehittyminen: tieteellinen tutkimus
Tohtori Luby johti tutkimusta selvittääkseen mikä pitkän aikavälin vaikutus lapsuuden emotionaalisella tuella on aivoihin. Tutkijat suorittivat laboratoriotutkimuksen testatakseen hypoteesiaan. Laboratorio-olosuhteissa riippumattomat arvioijat tutkivat lasta ja tämän äitiä tilanteessa, joka oli stressaava lapselle.
Koeasetelmassa lapsen käsien ulottuvilla oli lahja, jota hän ei saanut avata. Kahdeksan minuutin ajan hänen oli odotettava tutkijoiden arvioidessa äidin tukevaa käyttäytymistä. Myöhemmin tutkijat tekivät lapselle kolme aivokuvausta lapsuudesta nuoruuteen.
Kävi ilmi, että äidiltään lapsuudessaan emotionaalista tukea saavien lasten hippokampus kasvoi kaksinkertaisesti verrattuna niihin lapsiin, jotka saivat vähemmän tukea äidiltään. Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että hippokampuksen kasvuun vaikuttaa alkuvaiheen kokemus äidin tuesta.
Tutkimuksen ensisijaiset johtopäätökset
Voimme tehdä kolme päätelmää tästä tutkimuksesta. Ensimmäiseksi lapsuuden emotionaalinen tuki vaikuttaa pitkällä aikavälillä hippokampuksen kokoon. Hippokampus on se aivojen alue joka säätelee tunteita, oppimista ja muistia. Tämän vuoksi sillä on tärkeä rooli kehityksessä.
On olemassa erityisherkkä ajanjakso, jolloin korkea emotionaalinen tuki vaikuttaa voimakkaammin hippokampuksen kehittymiseen. Tutkijat havaitsivat sen olevan tärkeämpää ja tehokkaampaa esikouluikäisillä kuin myöhemmin. Joten voimme päätellä, että emotionaalisen tuen määrä ei yksistään riitä, vaan sen vastaanottamisen ajankohta merkitsee myös.
Terve aivojen kehitys johtaa parempaan tunneterveyteen. Siksi ympäristö on ratkaisevan tärkeä. Ei vain oppimisen vuoksi vaan myös fyysisen ja emotionaalisen kehityksen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä genetiikan merkitystä. Sen sijaan se on osoitus ympäristön vaikuttavasta roolista aivojemme kehittymiseen. Se on avoin mahdollisuus lapsillemme jota meidän ei pidä koskaan sulkea, heidän vuoksensa ja koska me rakastamme heitä.