Toisinaan loppuu kärsivällisyys, ei rakkaus

6, joulukuu 2016 en Tunteet 406 Jaetut
Naisen kärsivällisyys

Toisinaan kesken loppuu kärsivällisyys, ei rakkaus. Kärsivällisyys, tuo pyhä hyve, joka vastustaa tuulia ja vuorovesiä, ja antaa aina enemmän kuin sen pitäisi.

Joten miten joku voi olla tarjoamatta omaa kärsivällisyyttään sille ihmiselle, jonka kanssa hän on rakentanut elintärkeän ja rakastavan siteen, ja jopa näyn loppuelämästä yhdessä?

Kärsivällisyys on keskeisen tärkeää ihmissuhteissa. Se on voima, joka mahdollistaa meidän antaa anteeksi tänään, huomenna ja seuraavana päivänä, sekä toivomaan vielä vähän enemmän sen unelman puolesta, että kaikki tulee sujumaan hyvin…

Mutta toisinaan todellisuus romahtaa oman painonsa alla ennen kuin me avaamme silmämme. Meidän sydämemme ei voi vain pyyhkiä pois mitä se tuntee ja kun kärsivällisyys menetetään, täytyy meidän hankkiutua eroon yksi kerrallaan kaikista niistä asioista, joiden suhteen me olimme kerran sokeita.

Jotkut sanovat, että kärsivällisyys on hyve. On kuitenkin tärkeää muistaa, että meidän kärsivällisyydellämme on rajansa. Me emme voi elää koko elämäämme ollen kärsivällisiä. Me emme voi vain istua aloillamme ja katsella sivusta, kun meidän oikeuksiamme loukataan, ja kun inhimillisiä tarpeitamme vastavuoroisuudelle, huolehtimiselle, hellyydelle ja tunnustukselle jätetään huomiotta.

Rakkaus vaatii kompromisseja, vapaata tahtoa ja kärsivällisyyttä… Mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

Rakkaudessa kärsivällisyys ei ole sama asia kuin passiivisuus

Nainen keinuu puussa

Kuten aiemmin totesimme, määritellään kärsivällisyyden käsite usein hyveeksi. Kyseessä on se tietty kyky, joka ihmisillä on siirtää myöhemmäksi määrättyjä asioita, jotka tarjoavat meille tyydytystä, koska me ajattelemme odotuksen lopulta tuovan meille tullessaan jotain vielä parempaa. 

Kärsivällisyys voidaan määritellä myös kykynä, joka auttaa meitä sietämään epämiellyttäviä tilanteita, joiden suhteen meillä saattaa olla kontrollia tai ei. 

Toisinaan kärsivällisyydestä kuitenkin tulee velvoite. Ehkä asiat ovat huonosti, mutta mitä on tehtävissä? Meidän täytyy olla kärsivällisiä. “Mitä me voimme tehdä, jos hän käyttäytyy tietyllä tavalla? Me emme voi muuttaa häntä, joten on parempi olla kärsivällinen…”

Täältä löytyykin todellinen ratkaisu aiheeseen. Me voimme olla kärsivällisiä ja me voimme tehdä kärsivällisyydestä oman ykkösarvomme, koska se auttaa meitä analysoimaan paremmin kutakin tilannetta. Se auttaa meitä ymmärtämään miten tarkkailla ja miten pohdiskella.

Näin ollen tämän sisäisen prosessin pitäisi mahdollistaa meidän nähdä todellisuus juuri sellaisena kuin se todella on.

Mutta kärsivällinen ihminen ei ole passiivinen ihminen. Passiivinen ihminen tekee suvaitsevaisuudesta elämäntavan, sallien kaltoinkohtelua kunnes päätyy omakohtaisesti kokemaan miten haavoittuvainen hänen oma loukkaamattomuutensa on. Tätä meidän ei koskaan pitäisi elämässämme sallia.

Kärsivällisenä, ei passiivisena, olemisen hyödyt

Kun tulee aika aloittaa ja pitää yllä romanttinen suhde, on kärsivällisyys yksi jokapäiväisen elämän tukipilareista, joka tulee tiedostaa ja ottaa huomioon. On selvää, että ei ole olemassa mitään tiettyä syytä miksi me saatamme tuntea vetovoimaa kutakin paremman puoliskomme näkökantaa, käytöstä tai tapaa kohtaan, mutta vain koska näin on ei tarkoita, että meidän tulisi toimia impulsiivisesti.

Me olemme kärsivällisiä ja me kunnioitamme ja suvaitsemme, koska me myös rakastamme. Me tiedämme lisäksi, että jokaisessa suhteessa kuluu aikaa siihen, että asiat sovitellaan, että kaikki hyväksytään ja kunkin osapuolen tarpeet ymmärretään.

Kärsivällisyyden pitäisi olla molemminpuolista ja sitä pitäisi harjoittaa lähes kuin kyseessä olisi jatkuva harjoitus. “Minä olen kärsivällinen sinun kanssasi, koska minä kunnioitan ja rakastan sinua, koska minä tunnistan sinut ihmisenä ja minä tiedän, että rakastaminen ei ole ainoastaan meidän yhteisien tai samankaltaisten ominaisuuksiemme, vaan lisäksi meidän eroavaisuuksiemme kunnioittamista.”

Näinollen kärsivällisyys vuorostaan vaatii tunnetasoista selkeyttä. Meidän pitäisi tietää missä rajat ovat ja ymmärtää missä hetkissä kärsivällisyyttä vaaditaan.

Ei ole minkäänlaista tarvetta olla passiivinen kun kohdalle osuu itsekkyyden vaatimuksia. Meidän ei pitäisi sulkea silmiämme siltä mitä meistä uupuu, saati olla apaattisia sen tunnetasoisen kivun suhteen, joita nämä aukot aiheuttavat. Väheksyntä ja halveksunta, sekä kaikki muu näiden kaltainen hienovarainen hyväksikäyttö, tapahtuu myrkyllisten ja ivallisten sanojen kautta.

Tässä vaiheessa kärsivällisyyttä ei pitäisi harjoittaa, vaan verho pitäisi vetää sivuun totuuden paljastamiseksi.

Mitä tapahtuu kun kärsivällisyys loppuu?

Nainen ja kissat veneessä

Kun kärsivällisyys loppuu, ottaa pettymys sen paikan. Tässä vaiheessa me olemme tietoisia omasta todellisuudestamme ja kaikista sen pienistä vivahteista. Me pystymme nyt näkemään selvästi kaiken, mikä on myönteistä ja kaiken mikä on kielteistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi päättää suhteemme välittömästi.

Tämä tarkoittaa, että on aika käydä keskustelu, asettaa kyseinen tilanne valokeilaan ja sanoa, mitä me tunnemme ja mitä me tarvitsemme. Älä koeta välttää ongelmaa. Jos sitoutuminen kyseiseen suhteeseen merkitsee meille mitään, täytyy meidän antaa kaikkemme, jotta voimme pitää siitä kiinni.

Loppujen lopuksi suhteen kukoistamiseksi ja parantaakseen itsensä siitä, mitä siitä puuttui tai mikä oli vahingollista, täytyy molempien osapuolten sijoittaa vaivaansa sen korjaamiseksi. Sillä hetkellä kun yksi ihminen tarjoaa enemmän kuin toinen, ja tämä toinen tarjoaa ainoastaan selityksiä, saapuu kärsivällisyys päätökseensä ja pettymys muuttuu pohjattomaksi syöveriksi.

Kärsivällisyys ei ole kyky odottaa, vaan ennemminkin taito ymmärtää, että me ansaitsemme parempaa.

Kuvat luovuttanut käyttöön: Anne Soline, Виктория Кирдий

UUTISIA VERKOSSA