Tytär kantaa aina pientä osaa äidistään mukanaan. Äidin ja tyttären välinen yhteys on ikuinen ja sitä on mahdoton rikkoa.
Pystyäksemme olemaan onnellisia ja terveitä, on meidän tajuttava, miten oma äiti on vaikuttanut elämäämme ja miten paljon hän yhä vaikuttaa. Äidiltä saamme ensimmäiset kokemuksemme rakkaudesta ja turvasta jo kohdussa kasvaessamme ja äidin kautta ymmärrämme, mitä naisena oleminen tarkoittaa. Äidin keho vastaa tyttären omaa kehoa, ja äiti opettaa miten kehosta pidetään huolta ja ohjaa murrosiän, raskauden ja vanhemmuuden muutosten kynnyksellä.
“Solumme jakautuivat ja kehittyivät hänen sydämen sykkeensä rytmin mukaan: ihomme, hiuksemme, sydämemme, keuhkomme ja luumme ruokittiin verellä: verellä, joka oli täynnä hänen ajatuksistaan, uskomuksistaan ja tunteistaan syntyneitä neurokemikaaleja. Jos hän tunsi olonsa pelokkaaksi, ahdistuneeksi, hermostuneeksi tai onnettomaksi raskauden takia, tunsimme sen kehossamme; jos hän tunsi olonsa turvalliseksi, onnelliseksi ja tyydyttyneeksi, huomasimme sen heti.”
-Christiane Northrup-
Äidin antama perintö
“Parhain äidiltä tyttärelle periytyvä asia on parantuminen naisena.”
-Christiane Northrup-
Jokainen nainen, oli hän itse äiti tai ei, kantaa mukanaan suhdetta omaan äitiinsä ja sen seuraamuksia. Jos äiti on välittänyt positiivista kuvaa naisena olemisesta ja naiseuden merkityksestä, niin fyysisestä kuin psyykkisestä, ovat hänen myönteiset kokemuksensa aina osa omaa fyysistä ja psyykkistä terveyttämme, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan.
Äidin vaikutus voi kuitenkin olla myös hankala ja elämää vaikeuttava, ja joskus äidin rooli tyttären elämässä on myrkyllinen. Usein äidin negatiivinen vaikutus näkyy kateutena, kontrollinhimona tai huolettomuutena, joka johtaa turvattomuuden tunteeseen.
Äidin hoiva, elintärkeä osa elämää
Suurin osa meistä hakee äidin hyväksyntää, ihailua ja huomiota lapsesta lähtien. Mitä vanhemmaksi käymme, sitä vähemmän äidin huomiota kaipaamme, mutta äidin hyväksyntä koetaan silti tärkeänä.
Äidin huomion hakeminen lapsena perustuu siihen, että harva lapsi pärjää ilman vanhempien tukea, turvaa, ruokintaa ja hoivaa. Lapsella on biologinen riippuvuus vanhemmistaan ja näin lapsi takaa selviytymisensä lapsuudesta aikuisuuteen. Äidiltä haemme tietoa, rohkaisua, hellimistä, lempeitä sanoja, lohdutusta, motivaatiota ja monia muita asioita. Haluamme todistaa äidille, että osaamme asioita ja että olemme hänen rakkautensa arvoisia.
Kirjailija Christiane Northrup sanoo, että äiti-tytärsuhde on strategisesti suunniteltu niin, että se on yksi positiivisimmista, kattavimmista ja intiimimmistä ihmissuhteista, joka meillä koskaan tulee olemaan. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä jotkut lapset kasvavat ilman äitiä, jotkut äidit eivät huolehdi lapsistaan kunnolla ja jotkut äidit voivat olla julmia lapsilleen. Kaikista ei ole huolehtiviksi, rakastaviksi äideiksi.
Joskus aikuisella lapsella voi olla edelleen tarve saada äidin huomio ja hyväksyntä puolelleen, vaikka usein tämä vähenee kun lapsi muuttaa pois kotoa ja itsenäistyy. Aina näin ei käy ja lapsen tarve voittaa äidin hyväksyntä muuttuu patologiseksi – tämä antaa äidille epäterveellisen määrän valtaa. Äidin hyväksyntää voi kaivata niin työtilanteeseen, kumppanin valintaan ja asuinpaikkaa koskien, ja usein lapsi kärsii tästä lähes huomaamattaan. Äiti voi sanella, millainen ura lapselle sopii ja kenen kanssa lapsi päätyy naimisiin. Tämä voi johtaa itsenäisyyden ja vapauden menettämiseen.
Miten kasvamme naisena ja tyttärenä?
Henkilökohtainen kasvu sisällyttää henkisten haavojen korjaamisen ja sellaisten asioiden käsittelyn, jotka ovat vaivanneet tai aiheuttaneet mielipahaa ja ahdistusta. Tähän liittyy vahvasti myös äitisuhteen käsittely: äidin kanssa puhuminen niistä asioista, jotka ovat satuttaneet elämän varrella. Aina äitisuhteessa ei välttämättä ole mitään käsiteltävää.
On tärkeää ymmärtää, miten suhde äitiin vaikuttaa nykyisessä elämässäsi. Kannatko kaunaa tietyistä asioista, mistä asioista olet äidille kiitollinen, mikä äidissä ärsyttää ja miten tulet äidin kanssa juttuun nyt. Ole avoin äidillesi jutellessa ja käsitelkää vaikeitakin asioita yhdessä. On tärkeää pystyä kohtaamaan hankalatkin vaiheet suhteessanne ja ymmärtää, mistä vaikeudet nousivat. Usein murrosikä on myrskyisää aikaa äiti-tytärsuhteessa, sillä nuori nainen irroittautuu lapsen asemasta ja siirtyy lähemmäs itsenäisyyttä.
Lähde: Mothers and daughters – Christiane Northrup
Vaikuttaa siltä, että huonot uutiset ovat yleisempiä joka päivä. Joskus ne ilmestyvät niin äkillisesti, ja joskus meistä tuntuu, että jotain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Yksi esimerkki tästä on läheisen menetys, joka on pitkään kärsinyt vakavasta sairaudesta. Vaikka se satuttaakin, tällaisessa tapauksessa vaikuttaa…
Unohdus on mielenkiintoinen ilmiö. Se on usein anarkistinen, arvaamaton ja melkein aina tarkastelulle uskollinen, kuten olemme oppineet opiskeluvuosinamme. Se on myös uskollinen niille tunteikkaille, sisällämme oleville muistoille. Se voi olla muisto yhdestä tietystä tapahtumasta, kuten vaikkapa ensimmäinen kertamme sirkuksessa. Tai sitten…
Stressi, ajanpuute, vastuullisuus, syytökset, muiden ihmisten mielipiteet… Nämä ovat syitä, miksi monet naiset pitävät itseään huonoina äiteinä. Englanninkielisessä maailmassa tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”mom-shaming”, ja termi on alkanut juurtua myös muunkielisiin kulttuureihin sosiaalisen median kautta. Kirjailija Jill Churchill sanoo, ”ei…
Mielen teoria on kyky tehdä erotus oman ja muiden mielen välillä. Se saa sinut tulkitsemaan ja ennustamaan muiden käyttäytymistä henkisen mielentilan avulla, jota välität heille. Henkiseen mielentilaan voi sisältyä ajatuksia, tunteita, uskomuksia, haluja ja niin edelleen. Mieti seuraavaa esimerkkiä; kuvittele,…
Narsismi on käyttäytymistä tai maniaa, jota esiintyy yksilöllisellä tasolla tai ryhmätasolla (kollektiivinen narsismi). Tämä adjektiivi on peräisin mytologisesta hahmosta nimeltä Narkissos. Tämä viittaa ihmiseen, joka on ylpeä omasta kauneudestaan, hän rakastaa itseään ja pitää omasta ulkomuodostaan huolta liikaa. Tämän myytin mukaan Narkissos on…
Kun olimme lapsia, meillä ei ollut sitä teknologiaa joka meillä on nyt. Eikä sen rooli ei ollut yhtä suuri kuin nykyään. Meillä oli aina hinku mennä ulos leikkimään. Koulun jälkeen pyysimme aina vanhempiamme päästämään meidät ulos puistoon ystäviemme kanssa juoksemaan ympäriinsä.…