Tästä lähtien minä olen ensimmäisellä sijalla elämässäni
Joidenkin ihmisten kanssa olen tuntenut, etten ollut lähelläkään kärkeä heidän tärkeysjärjestyksessään. Päätin jopa, etten näkisi asiaa niin ja vakuutin itselleni asian olevan toisin. Joskus kieltäminen on helpompaa kuin sen hyväksyminen, että tuo henkilö ei ajattele minun olevan tärkeä.
Huomasin perustelevani tilanteita, joissa olin korvike jollekulle muulle. Perustelin jopa negatiivista käytöstä kuten kritisointia, selittämällä sen stressin avulla. Lopulta ymmärsin etten voinut jatkaa näin, ja päätin että siitä lähtien mottoni on “olen ensimmäisellä sijalla itselleni, en sinun vaihtoehtosi.”
Itseni priorisoiminen ei tee minua itsekkääksi
Olen usein kuullut, että uusi asenteeni on negatiivinen, mutta olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että toimin oikein. Hassua kyllä, ainoat ihmiset jotka ovat valittaneet ovat he, jotka tulivat luokseni silloin kuin he tarvitsivat minua, kadotakseen sitten sen jälkeen.
Aluksi epäilin itseäni ja ajattelin että he saattavat olla oikeassa. Mutta myöhemmin ymmärsin että mikään ei ole ilahduttavampaa kuin rakastaa itseäni, huolehtia itsestäni, miellyttää itseäni, ja tehdä mitä haluan. Joskus tämä tarkoittaa yksinoloa, mutta se ei ole negatiivinen asia.
Itse asiassa, kun aloin priorisoida itseni, uusia ihmisiä tuli elämääni. Huomaan, että vedän puoleeni ihmisiä jotka ovat todellisuudessa kiinnostuneita minusta. He eivät vietä jokaista päivää kanssani sillä heillä on omat elämänsä ja unelmansa, mutta he ovat siinä tarvittaessa. On niin ilahduttavaa alkaa elää itsellesi ja lopettaa olemasta kakkonen omassa elämässäsi!
Olen hyväksynyt sen, että jotkut ihmiset vain käyttivät minua
Vaikein pala itsensä priorisoimisessa on se, että yhtäkkiä tunnistat joidenkin ihmisten vain käyttävän sinua. Kun he tarvitsevat jotakin, he tulevat sinun luoksesi. Ja sinä tunnet itsesi tärkeäksi, mutta he ovat vain kiinnostuneita siitä, miten voivat hyötyä sinusta.
Tähän joukkoon voi kuulua perheenjäseniä ja henkilöitä, joiden luulit olevan ystäviä. Se satuttaa paljon koska heillä on erityinen paikka sydämessäsi. Sillä hetkellä kun aloin asettaa itseni ykkössijalle, vastaanotin paljon valituksia ja kritiikkiä heiltä.
He yrittivät jatkaa samalla tavoin käyttäytymistä. Kun aloin käyttää sanaa “ei” vastauksena heidän vaatimuksiinsa, useampi kuin yksi suuttui. He eivät tuntuneet ymmärtävän käytöstäni, ja minä vuorostani käsitin, että he olivat taakka elämässäni.
Lopulta jätin tilaa itseni ja näiden ihmisten välille. Se on vaikeaa silloin kun tilanteeseen liittyy perheenjäsen, koska he tulevat aina olemaan osa elämääsi. Mutta ero on siinä, että nyt sanon “ei” tarvittaessa, enkä enää kiinnitä huomiota heidän valituksiinsa.
Arvosi tunnistamisen tärkeys
Pääsyy siihen, että annoin itseni olla vain yksi vaihtoehdoista, oli epävarmuuteni. Kuvittelin ettei minulla ollut monia ominaisuuksia, jotka olisivat tehneet minusta tärkeän. Käytin kaiken aikani itseäni kritisoiden ja satuttaen itseäni paljon enemmän kuin kukaan muu.
Kun päätin priorisoida itseni, aloin etsiä näitä ominaisuuksia itsestäni. Se ei aluksi ollut helppoa, mutta kun lopulta hyväksyin itseni, ne alkoivat nousta pintaan. Harkitsin uudelleen asioita joita en ennen pitänyt tärkeänä ja painoin ne mieleeni.
Kaikella tällä oli lumipalloefekti. Kun löysin uuden ominaisuuden ja hyväksyin sen, se antoi tilaa toiselle, ja sitten kolmannelle. Älä kuvittele, että sinulta puuttuisi positiivisia ominaisuuksia. On todennäköisempää, ettet vain kiinnitä huomiota siihen kuka todella olet.
Minä olen oman elämäni etusijalla, ja se ei tule muuttumaan
Minun pitää hyväksyä se, että on vaikeaa miettiä menneisyyttä tuntematta tietynlaista nostalgiaa. Ikävöin ihmisiä jotka ovat poistuneet elämästäni. Joskus haluan mennä takaisin siihen kuka olin, mutta sitten muistan mitä tunsin ja huomaan, kuinka paljon onnellisempi olen nyt. Tietenkään kaikki ei voi olla täydellistä. Mutta elämä on jo tarpeeksi monimutkaista ilman tunnetta, etten ole tärkeä ihmisille ympärilläni.
Kun ymmärsin että olin vain vaihtoehto, monet ihmiset vain kävelivät pois. Toiset tekivät niin pahoillaan, toiset vihaisesti. Mutta kukaan heistä ei ole palannut ja yrittänyt ratkaista asioita.
Oletettavasti kaikilla on aika elämässäni, ja heidän aikansa siinä on loppunut kokonaan. En usko että on olemassa syytä käynnistää uudelleen näitä “ystävyyksiä.” En halua olla vaihtoehto jollekulle lopun elämääni.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.