Kukaan ei pidä huolta sinusta, jos et sinä itse

On selvää, että ihmiset pitävät vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Me haluamme toisten rakastavan meitä, pitävän meistä huolta ja jakavan osan ajastaan kanssamme. Siitä huolimatta, on hyvä pitää mielessä että tämä ei ole perustarve. Itsestään huolehtiminen, itsensä rakastaminen ja itsenäinen onnellisuus vuorostaan ovat välttämättömyyksiä.

Kukaan ei ole meidän onnellisuutemme tai tyytyväisyytemme kannalta todella korvaamaton, vaikka usein ajattelemmekin niin. Mitä muut antavat meille on itse asiassa vapaaehtoinen teko, joka on vieläkin rikastuttavampaa silloin kun se on odottamatonta. He, jotka haluavat olla paikalla, ovat paikalla ja he pitävät meistä huolta ilman, että meidän tarvitsee pyytää sitä.

Olemassaolo ei salli sijaisia

Me kaikki olemme ainutlaatuisia ja erityisiä. Niin ollen, jokaisella meistä on erilaiset tunteet, kokemukset ja tavat, joilla tulkitsemme maailmaa. Eli ainoa joka voi säädellä kaikkea mitä olemme ja kaikkea mitä tunnemme, olemme me itse. Jos haluamme esimerkiksi että meistä pidetään huolta, meidän pitää ensin oppia huolehtimaan itsestämme.

Bucay sanoi, ettei kukaan voi kasvaa puolestamme, eikä hän ollut väärässä. Ei kukaan, huolimatta siitä kuinka paljon he meitä rakastavat, pysty koskaan astumaan meidän kenkiimme. Suurimmat odotuksemme ja haastemme on parasta suunnata yhteen suuntaan: sisäänpäin.

Siinä mielessä, edessämme on lukuisia tilaisuuksia hyödynnettäviksi, samoin kuin lukuisia päätöksiä tehtäväksi. Itsestämme huolen pitäminen tarkoittaa, että meidän on tiedostettava mitä voi tapahtua milloin tahansa. Sisäisen tasapainon säilyttäminen riippuu vain meistä.

Silloinkin kun kadotamme tämän sisäisen tasapainon ja joudumme taistelemaan vastoinkäymisiä vastaan, meillä on useita ihmisiä rinnallamme. Siitä huolimatta, meidän ei tulisi laskea sen varaan, sillä näin ei välttämättä aina tule olemaan. Joku, jonka kuvittelimme olevan siinä meitä varten, onkin poissa. Ja varmasti joku jota emme odottaneet tulee yllättämään meidät. Joten emme voi arvioida vahvuutta, joka tulee kanssaihmistemme kautta. Mutta voimme arvioida oman vahvuutemme.

Joskus meidän pitää esimerkiksi erota jostakusta ja ajattelemme ettemme kykene jatkamaan. Emme voi käsittää ajatusta, että meidän on ensin oltava olemassa itseämme varten ja sitten vasta muille. Tämä luo riippuvuuden tunteen. Se on kuitenkin vain harhakuva. Löydämme tien ulos emmekä enää koskaan unohda olla olemassa itseämme varten.

Koska pohjimmiltaan, ainoa jonka pitää olla kanssasi, olet sinä itse. Kaikki muu saapuu omassa muodossaan, lääkkeenä, peitteenä, etäisyyksinä joita ei koskaan ollutkaan.

Itsetunto on korvaamaton näissä tapauksissa. Itseensä uskominen on ensimmäinen askel jokaisen vastoinkäymisen ylipääsyyn ja niiden ilojen avoimeen vastaanottamiseen, jotka tiellemme osuvat. Itse asiassa, itsensä arvostaminen ja rakastaminen on keskeinen osa sitä, että muutkin arvostavat ja rakastavat meitä.

Rakkaamme rikastavat elämäämme, mutta elämme itsellemme

Kun huolehdimme itsestämme ja rakastamme itseämme, vaikuttaa siltä että muillakaan ei ole syytä olla tekemättä niin. Se antaa meille tunteen että kaikki on paljon helpompaa. Totuus on, että rakkaat ihmiset parantavat elämäämme. Mutta loppujen lopuksi olemme yksin. Yksin tekemään mitä haluamme sillä mitä elämä meille antaa.

Rakkaus, ystävyys ja perhe antavat meille lämpöä jota joskus tarvitsemme, ja ne tukevat meitä läpi kaikkien olosuhteiden. Siitä huolimatta, jos sisäinen lämpö puuttuu, todennäköisesti tunnet itsesi kylmäksi sisältä jatkossakin. On hyödyllistä ymmärtää että se aika, joka meille on annettu, on meidän, ja vain meidän. Kuten myös päätös siitä, miten sen käytämme.

Jos et pidä huolta itsestäsi, ei sitä tee kukaan muukaan. Meillä kaikilla on velvollisuus kehittää sisäistä “itseämme” ja auttaa sen kasvua. Meidän tulee täyttää toiveemme ja päästä yli tappioistamme. Meidän tulee etsiä asioita jotka tekevät meidät onnellisiksi ja sitten päättää jakaa onnellisuutemme jonkun kanssa joka todistaa olevansa sen etuoikeuden arvoinen.