Onnellisuus 5 kuuluisan filosofin mukaan

· 25.7.2016

Onnellisuus on yksi hankalimmista sanoista määrittää. Jokapäiväisessä elämässämme kohtaamme eri määritelmiä kyseiselle sanalle. Filosofiastakin löytyy monia erilaisia lähestymistapoja kyseistä asiaa kohtaan.

Tässä artikkelissa selvennämme ja keskustelemme muutamista filosofisista näkökulmista onnellisuuteen.

Aristoteles ja metafyysinen onnellisuus

Kaikkein huomionarvoisimman metafyysisen filosofin, Aristoteleen, mielestä onnellisuus on jokaisen ihmisolennon kaikkein korkein halun kohde ja päämäärä. Hänen mielestään tapa saavuttaa onnellisuus on kykyjen kautta. Toisin sanoen, mikäli ihminen harjoittaa kaikkein parasta kykyään, hän tulee löytämään onnellisuutensa.

Aristoteles uskoi, että onnellisuus on ennemminkin elämäntyyli kuin käsinkosketeltava tila. Avain tällaiseen elämäntyyliin on antaa itsestään kaikkein parastaan.

On myös välttämätöntä käyttää harkintakykyä sekä omata hyvä ”daimon”, joka tarkoittaa hyvää tuuria tai onnea, jotta onnellinen eläminen on mahdollista. Tästä syystä onnellisuus tunnetaan nimellä ”Eudaimonia”.

Kristillinen kirkko on rakennettu Aristoteleen tarjoaman filosofisen perustan pohjalta. Täten Aristoteleen ajatusten ja juutalaiskristillisten uskontojen väliltä voidaan löytää suuria yhtäläisyyksiä.

Aristoteles ja onnellisuus

Epikuros ja hedonistinen onnellisuus

Epikuros oli kreikkalainen filosofi, joka erosi metafyysisistä filosofeista. Toisin kuin näiden uskomukset, Epikuros ei uskonut, että onnellisuus kumpuaisi pelkästään henkisestä maailmasta, vaan että se liittyi suuresti myös maanpäällisiin ulottuvuuksiin.

Itse asiassa Epikuros perusti koulukunnan nimeltään Epikurolaisuus, ja hänellä oli oma koulu, jota hän kutsui ”Puutarhaksi”. Epikurolaisuudesta kumpusi monia mielenkiintoisia ajatuksia.

Hänen mielestään tasapaino ja kohtuullisuus loivat tilaa onnellisuudelle. Tämä idea löytyy yhdestä hänen hienoimmista elämänohjeistaan: ”Se, joka ei ole tyytyväinen vähään, ei ole tyytyväinen mihinkään.”

Epikuros ajatteli, että rakkaus ei niinkään liittynyt onnellisuuteen, vaan ystävyys sen sijaan oli paljon tärkeämpää. Hän oli myös sitä mieltä, että kenenkään ei tulisi työskennellä rahan takia, vaan rakkaudesta työhön.

Nietzsche ja kriittisyys onnellisuutta kohtaan

Nietzschen mukaan rauhallisen ja huolettoman elämän haluaminen kuuluu keskinkertaisille ihmisille, jotka eivät usko elämällä olevan sen suurempaa merkitystä.

Nietzsche oli eri mieltä siitä, että ”onnellisuus” voisi olla jatkuva hyvän olon tila. Hänen mielestään se on lyhytaikainen, katoava tila, joka voi loppua hetkenä minä hyvänsä.

Nietzsche kuvaili onnellisuutta ”laiskuuden ihanteellisena tilana”. Toisin sanoen se olisi sitä, ettei olisi minkäänlaisia huolia.

Toisaalta hänen mielestään tyytyväisyys kumpuaa ainoastaan elinvoimasta ja tahdosta taistella kaikkia niitä esteitä vastaan, jotka rajoittavat vapautta.

Onnellisuus tarkoitti kykyä todistaa tämä elinvoima pääsemällä yli esteistä ja luomalla omaperäisiä tapoja elää elämää.

Nietzsche ja onnellisuus

José Ortega y Gasset ja kohtaava onnellisuus

Tämän espanjalaisen filosofin mielestä tyytyväisyyden tila voidaan saavuttaa, kun ”suunniteltu elämä” ja ”todellinen elämä” kohtaavat. Toisin sanoen, kun se, mitä haluamme ja se mitä tapahtuu, käyvät todella yks’ yhteen.

Hän on kirjoittanut seuraavaa:

Jos kysymme itseltämme, että mistä koostuu tämä sielun tyytyväinen tila, jota onnellisuudeksi kutsutaan, löydämme helposti vastauksen: Onnellisuus koostuu siitä, että löydämme jotakin, joka tyydyttää meidät täysin.”

”Tämä vastaus ei suoraan sanottuna kerro meille kuitenkaan mitään muuta kuin sen, mistä tämä subjektiivinen täydellisen tyytyväisyyden tila koostuu. Toisaalta, minkä objektiivisten olosuhteiden tulee olla kunnossa, jotta voimme löytää sen, mikä meidät tyydyttää.”

Ortega y Gassetin mukaan kaikilla ihmisillä on potentiaali ja halu olla onnellinen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen määrittelee oman todellisuutensa ja sen, mikä hänet tekee onnelliseksi. Mikäli ihminen kykenee todella saavuttamaan tämän todellisuuden, hänestä tulee onnellinen.

Slavoj Zizek ja onnellisuus paradoksina

Tämän filosofin mukaan todellinen onnellisuus on kiinni mielipiteestä, ei totuudesta. Hän näki tyytyväisyyden kapitalististen arvojen tuotteena, jotka lupaavat loputonta tyytyväisyyttä kuluttamisen kautta.

Tyytymättömyys kuitenkin kumpuaa ihmisestä, sillä todellisuudessa ihminen ei tiedä, mitä haluaa.

Ihminen, joka uskoo, että saavuttaessaan jotakin (ostaessaan jotakin, sosiaalisen statuksen noustessa…) , hänestä tulee onnellinen, haluaa todellisuudessa saavuttaa aina vain seuraavan asian, ja pysyy näin tyytymättömänä.

Mikä on onnellisuutta sinulle?