Tämä lyhytelokuva opettaa erilaisuuden taian
“For the Birds” on varsin ylevä lyhytelokuva. Vaikka se onkin vain muutaman minuutin mittainen hauska pätkä, jossa pääset tutustumaan viiteentoista ärsyttävään ja rasittavaan pieneen lintuun, se saa hymyilemään ja saa tuon hymyn leviämään entistä suuremmaksi kun nämä tirpat kohtaavat erään jokseenkin omituisen linnun.
Jos sinulla on lapsia, niin kutsu heidät viettämään hetki kanssasi ja nauttikaa yhdessä tästä Pixarin tuotannosta vuodelta 2000. Sen on ohjannut Ralph Eggleston, joka tunnetaan hyvin animaation alalla, ja joka on työskennellyt joidenkin tuttujen elokuvien parissa, kuten “Up – kohti korkeuksia,” “Toy Story – leluelämää,” ”Wall-E” ja “Nemoa etsimässä.”
“For the Birds” on metafora itselleen elämälle. Me pääsemme tapaamaan lintuyhteisön, joka asuttaa voimalinjaa, mutta joka voisi yhtälailla olla mikä tahansa yhteisö tai koulun luokkahuone, jossa erilaisuus on pilkan ja arvostelun kohde.
Päähenkilömme on jokseenkin erikoinen lintu. Hänellä on pitkät jalat, pitkä kaula ja hänen äänensä kuulostaa erilaiselta kuin viidentoista pienemmän linnun. Meidän lintumme on toista lajia ja etsii, aivan kuten kaikki muutkin, paikkaa johon sopisi minne tahansa hänen siipensä hänet milloinkin kantavat…
Mutta, kuten tiedämme, erilaisuus on toisinaan melkomoinen ongelma. Tämä erikoinen hontelo lintu suoriutuu osastaan parhaan kykynsä mukaan.
Erilaisuuden taito ja samankaltaisuuteen pyrkimisen vaiva
Avauskohtauksessa joukko samankaltaisia lintuja sirkuttelee toisilleen, pitää rehennellen meteliä ja liikkuu ylpeästi lavalla, jota he hallitsevat lähes militanttiseen tyyliin. Ne ovat kuin teini-ikäisiä, jotka haluavat pukeutua kaikki samalla lailla tai niitä toimiston ystävyksiä, jotka luovat tarkoin rajattuja suljettuja ryhmiä työpaikoilla.
Voimme löytää itsemme elämän varrella monissa tilanteissa, jotka ovat samankaltaisia kuin tässä lyhytelokuvassa esitetty. “Ulkopuolisen” saapuminen mullistaa koko tietyn yläasteen luokan opiskelijoiden, tietyn korttelin naapureiden tai tietyn kaupungin yhteisön elämän.
Meidän viisitoista sinistä tirppaamme hätääntyvät tämän suuren ja erikoisen linnun saapuessa langoille. Kaukana siitä, että ottaisivat hänet joukkoon, saati vastaisivat hänen ystävälliseen tervehdykseensä, aloittavat nämä salaliittoutuneet pienet sinitöyhtönärhet uhkaavine silmineen korvia huumaavan vinkunan.
Mutta kuten me kaikki tiedämme, on toisinaan parempi tulla kritisoiduksi erilaisuudestaan kuin mukautua ja muuttua muiden kaltaiseksi, esimerkiksi niiden jotka joskus torjuivat tai sivuuttivat meidät.
Erilaisuus nähdään usein uhkana, koska se tarkoittaa että me jollain tapaa kyseenalaistamme meille tyypillisen elämäntavan, joka yleensä tarjoaa meille jonkinlaista hallinnan tunnetta ja antaa meille turvaa.
Erilaisuus ei ole ongelma, vaan itse asiassa ongelma on muiden ihmisten haluttomuudessa hyväksyä muita näkökantoja kuin omansa ja kieltäytymisessä rikastaa itseään jollakin sellaisella, joka ei ole samankaltainen kuin he itse.
Erilaisuus tarjoaa meille mahdollisuuden nauttia aitona ja yksilöllisenä olemisesta. Joka itsessään on jotain, josta vain harvat ihmiset voivat ylpeillä.
Paras osuus “For the Birds” elokuvassa on päähenkilömme asenne. Tapa, jolla omituisen hullunkurinen lintu kohtaa tämän joukon öykkärilintuja, jotka silmäilevät hänen mukanaoloaan voimalinjalla suurella epäluulolla.
Hänen hymynsä ei hyydy missään vaiheessa; se on hänen saatekirjeensä, hänen vahvuutensa ja hänen taikansa. Tuo ystävällinen hymy joka joinakin hetkinä muuttuu uteliaaksi ja myös hurskaaksi, koska kohdatessamme joukon negatiivisia ja ynseitä olentoja, on ehdottomasti ainut voima joka voi toimia hyvyys ja ystävällisyys.
Hän ei luovuta. Hän ei välitä siitä, että yksikään näistä muista linnuista ei vastaa tervehdykseen. Hän ei välitä siitä, että he eivät tee hänelle tilaa voimalinjalla. Meidän hellyttävä päähenkilömme pysyy järkähtämättömänä ja kestää, ja sen sijaan että hiippailisi hiljaksiin paikalle rikkoakseen alkujännityksen, päättää hän tehdä olonsa mukavaksi heidän välissään.
Tämä uskalias teko herättää joukon kritiikkiä, kuiskauksia, sekä ärsyttäviä ja herttaisia eleitä, jotka nostattavat ilmoille tuhansia hymyjä ja hysteeristä naurua. Lopputuloksena on yksi eeppisimmistä Pixarin tuottamista elokuvista ja se voittikin vuonna 2001 Oscarin vuoden parhaana animaatiolyhytelokuvana, sekä Annie Awardin ja maininnan Sitges -festivaaleilla.
Toisinaan meidän pyrkimyksemme olla kaikkea ja tasavertaisia ja samankaltaisia, voi jättää meidän omien puutteidemme aiheuttaman alastomuuden verhoamiksi. Tämä on jotakin, jota ei tapahdu aitojen ihmisten seurassa, jossa erilaisuus tarkoittaa erityisyyttä. “For the Birds” on metafora juuri tälle.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.