Pahoinpitelevät lapset: yleistyvä ilmiö
Sellaiset tapaukset ovat olleet laskennallisesti nousussa, joissa lapset ovat muuttuneet pahoinpiteleviksi vanhempiaan kohtaan, eivät ainoastaan verbaalisesti, vaan myös fyysisesti. Tilastot osoittavat, että tälläiset tapaukset ovat yleisempiä murrosikäisten nuorten miesten keskuudessa, ja että pääsääntöisesti äidit joutuvat kuvatun käytöksen uhreiksi.
Viime vuosituhannen lopulla maailma oli hyvinkin huolissaan siitä, että nuoret ihmiset joutuisivat sellaisen aikakauden ilmiön uhreiksi, jota kutsuttiin “seksuaaliseksi vallankumoukseksi”. Nyt päästyämme tälle vuosituhannelle vaikuttaa kuitenkin siltä, että jatkuvasti ympäri maailman näkemämme kohonnut väkivallan määrä on valitettavasti saavuttanut nuoremmat sukupolvet.
Keisari-syndrooma
“Keisari-syndrooma” viittaa tiettyihin piirteisiin, joita monella väkivaltaisesti käyttäytyvällä lapsella on. Vaikuttaisi siltä, että heidän luonteessaan tai kokemuksissaan on jotain sellaista mikä saa heidät uskomaan, että he ovat koko maailman napoja. He käyttävät tietynlaista valtaa heidän vanhempiinsa, aivan kuin heidän vanhempansa olisivat heidän alaisiaan, tai vähintään riippuvaisia heistä.
Väkivaltaisilla lapsilla on narsismin tunnusmerkkejä. He uskovat, että heidän tarpeensa ja halunsa ovat kaikkein tärkeimpiä ja ansaitsevat enemmän huomiota kuin kukaan muu koko maailmassa.
He ovat usein varsin uppiniskaisia ja samaan aikaan kuitenkin verrattaen harvoin kovin pitkäjänteisiä omien henkilökohtaisten projektiensa suhteen. Itse asiassa heille on yleensä erittäin vaikeaa luoda suunnitelma ja pysyä siinä. Näille lapsille kyse on yleensä jostakin halusta: he haluavat jotakin ja he haluavat sen heti, mutta eivät etsimällä ratkaisua tai ahkeroimalla sen saadakseen, vaan ennemminkin suosien tai jopa vaatien, että joku antaa sen heille. Ja kun he saavat sen, he lähes poikkeuksetta lakkaavat haluamasta sitä hyvin pian tämän jälkeen.
He ovat myös melko tunteettomia. Heiltä puuttuu empatiakyky täysin: he eivät tiedä, eivätkä välitä tietää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu, eivätkä pysty asettamaan itseään heidän asemaansa.
Yleisesti ottaen heidät on vallannut ahdistuneisuus. Heillä ei ole “Pohjantähteä” opastamassa heitä, eivätkä he kehitä arvomaailmaa sanan syvimmässä merkityksessä. Tästä syystä heidän omia vanhempiaansa kohtaan hyökkääminen ei itse asiassa tunnu heistä tuomittavalta. “He kerjäävät sitä,” nämä lapset sanovat.
Pahoinpitelijän koti
Väkivaltaisten lasten tapauksissa löytyy taustalta lähes aina jokin aiempi tapahtuma heidän kasvatuksessaan, joka vaikuttaa heidän välinpitämättömyyteensä tai laiskuuteensa omia vanhempiaan kohtaan.
Yleisesti ottaen he tulevat kodeista, jotka vaihtelevat ylisuojelun (ymmärretään kohteen taholta äärimmäisenä kontrollina) ja ylenpalttisten vaatimusten välillä. Nämä lapset ovat luultavimmin vastaanottaneet ankaraa kritiikkiä omilta vanhemmiltaan liittyen heidän käytökseensä, ja myöhemmin kompensoidakseen tätä liiallista kritiikkiä vanhemmat ovat paljon sallivampia.
He myös usein tulevat perheistä joissa on runsain mitoin väkivaltaa, kodeista joissa fyysistä rangaistusta pidetään “normaalina” käytäntönä. Itse asiassa jopa niin “normaalina”, että lapset oppivat hyväksymään sen täysin normaalina osana koettaa ratkaista erimielisyyksiä tai riitatilanteita.
Jotkut kutsuvat tämän kaltaista nuoria “tunteellisesti lukutaidottomaksi.” Nämä nuoret eivät tiedä mitä tehdä tunteidensa kanssa, koska heitä ei ole koskaan opetettu ymmärtämään itseään, saati harjoittamaan tunteidensa hallintaa. Eittämättä väkivaltaisen lapsen käytöksen taustalla on jollain muotoa vakavasti puutteellinen tai viallinen kasvatus.
Pahin asia tässä ongelmassa on kuitenkin se, että on hyvin vaikeaa saada tällaista lasta luopumaan näistä oppimistaan käytöstavoista ja tunnetusti tällaisen käytöksen jääminen elämään luultavimmin johtaa sen lisääntymiseen. Hyvä uutinen kuitenkin on, että kaavan muuttaminen ei ole mahdotonta. Yleensä tämä vaatii ammattilaisen väliintulon, johon jokaisen perheenjäsenen on osallistuttava. Epäilemättä tälläinen väliintulo voi luoda ainoastaan hyviä ratkaisuvaihtoehtoja ja avata uusia toimivampia toimintamalleja kaikille osapuolille.
Kuva: C*ligeia