Onnellisen tai hemmotellun lapsen ero
Koska olen esikoulun opettaja, vaivaa eräs väite minua suunnattomasti ja se sekoittaa keskenään pienten ihmisalkujen tarpeen tietyille rajoille valitettavan suositun “ankaran käden” kanssa. Tämä harhakuvitelma on täysin tehoton, sillä onnellisella ja hemmotellulla lapsella ei ole keskenään kerrassaan mitään yhteistä, eikä näitä kahta käsitettä pitäisi sekoittaa toisiinsa.
Näin ollen haluaisin tehdä pienen vetoomuksen omasta nöyrästä näkökulmastani käsin, jotta voimme oppia erottamaan onnellinen lapsi hemmotellusta, sekä tavat joilla heitä johdattelemme jompaa kumpaa ominaisuutta kohti. Tämän tehdäkseni haluaisin kiinnittää huomion erään tunnetun amerikkalaisen psykologin, Karl A. Menningerin, lainaukseen: “Sen mitä teemme lapsille, he tulevat tekemään yhteiskunnalle.”
Eroja onnellisen ja hemmotellun lapsen välillä
On olemassa lukuisia eroja, jotka määrittelevät ja erottavat onnellisen tai hemmotellun lapsen. Ja älkäämme unohtako, aivan kuten Menningerkin sanoo, että se mitä me teemme pienokaisillemme, on se mitä he tulevat tarjoamaan ja vaatimaan siltä yhteiskunnalta ja ympäristöltä, jossa he kehittyvät.
Lapsuus on elintärkeä vaihe pienten ihmisten elämässä, sillä tämä on aikaa jolloin he alkavat sisäistää arvoja, kykyjä, taitoja ja mieltymyksiä, monen muun ohella. He ovat eräänlaisia muovautuvia hahmoja, joita meidän tulee kunnioittaa ja opettaa kaikella mahdollisella maailmasta löytyvällä hellyydellä, sekä asianmukaisella, läpileikkaavalla koulutuksella sen suhteen millaista planeettaa me haluamme yhdessä rakentaa.
Vaatimukset
Kun vertaamme onnellista lasta hemmoteltuun, löytyy näiden välisten erojen seasta yhtenä määrittelevänä tekijänä se kuinka suuria vaatimuksia lapsi tekee. Hemmotellulla lapsella on jatkuvasti vaatimuksien lista, jonka täyttämättä jääminen johtaa vihaan ja raivonpuuskiin, koska he ovat tottuneet saamaan kaiken mitä haluavat. Kun he eivät saa haluamaansa, saattaa heidän vihansa kasvaa suunnattomaksi, samoin kuin heidän turhautumisensa ja raivonsa.
Onnellinen lapsi taas oppii nopeasti asioiden arvon. He tietävät pienestä pitäen kuinka pitkälle he voivat mennä, eivätkä he koe yhtä korkeaa turhautumisen tasoa vaikka heillä ei olisi jotain tiettyä asiaa hallussaan.
Arvojärjestelmän kehittyminen
Hemmotellulla lapsella on erittäin rajoittunut arvojärjestelmä, joka usein käy yksiin ajatuksen “jos voit maksaa, voit jäädä” kanssa, koska heidät on opetettu ja koulutettu näin ja tämä on se mitä he ovat nähneet ympäristössään.
Toisin kuin onnellinen lapsi, joka kasvaa ympäristössä jossa hän tuntee olevansa haluttu ja ymmärretty sekä kehittää arvojärjestelmän, jonka puitteissa hän ymmärtää rakkauden, rauhan, vapauden ja solidaarisuuden käsitteet nopeammin. Onnelliselle lapselle omistaminen ei ole tärkeää, eivätkä he tarvitse esineitä tai leluja tunteakseen olonsa hyväksi; he tarvitsevat vain hellyyttä ja ymmärrystä.
Luonteenlaatu
Hemmoteltu lapsi usein kehittää luonteenlaadun, joka on taipuvainen turhautumaan ja tyrannisoimaan jo nuorella iällä. He oppivat pian, että jos he haluavat jotain pitää heidän vaatia sitä kiivaasti, tietämättä kuitenkaan miksi tarkalleen ottaen näin on. He yksinkertaisesti yhdistävät vihan ja raivon palkitsemiseen.
Onnellisen lapsen luonne taasen on yleensä herkempi ja hän tottuu pian pyytämään mitä tahansa haluaakin. Lisäksi he kehittävät apukeinoja itsensä suojelemiseksi turhautumiselta, strategioita sen saamiseksi mitä he haluavat omin avuin ja ylipäätään vähemmän riippuvaisen asenteen.
Ymmärryksen taso
Ero onnellisen ja hemmotellun lapsen välisessä kyvyssä ymmärtää maailmaa on erityisen huomattava ja tunnistettavissa. Jos lapsella on kaikki, ei hänen tarvitse nähdä tai saada mitään enempää ja hän menettää kyvyn tutkia ja kehittyä.
Hemmoteltu lapsi, joka saa kaiken mitä haluaa välittömästi, kehittää matalan uteliaisuuden tason kaikkea häntä ympäröivää kohtaan sekä olemattoman mielenkiinnon oppimista ja ymmärrystä kohtaan. Jos he uskovat tarvitsevansa jotain, he yksinkertaisuudessaan vaativat sitä, eivätkä etene tämän pidemmälle.
Onnellinen lapsi kehittyy ympäristössä, joka on täynnä ymmärrystä, uteliaisuutta, sekä halua tietää ja oppia lisää siitä maailmassa, jossa hän elää. Tämä on osa elämää ja heidän oman elämänsä etenemisprosessia.
Voimme näin huomata, että erot onnellisen ja hemmotellun lapsen välillä ovat lukuisat ja erittäin helposti määriteltävissä. Kyse ei siis ole siitä, onko lapsella kaikki mahdollinen mitä toivoa saattaa, vaan siitä että he oppivat saamaan sen kaiken kohteliaalla ja ystävällisellä tavalla.