Uteliaisuus ei tappanut kissaa, vaan se teki siitä vahvemman

9.3.2016 en Kuriositeetit 0 Jaetut

Kun vanhenemme, kadotamme uteliaisuutemme ja totumme omiin realiteetteihimme ja itseemme. Menneisyytemme kokemukset muokkaavat maailmankatsomustamme ja antavat meille opetuksia, jotka pysyvät mukanamme lopun elämäämme.

”Vanhuus alkaa, kun uteliaisuus on kadonnut.”
-José Saramago-

Teemme suhteellisen umpimähkäisesti oletuksia pohjautuen aikaisempiin kokemuksiimme ja saamiimme opetuksiin. Kun kohtaamme meille tuntemattoman tilanteen tai ongelman, mielemme näkee sen hämmentävänä asiana, puutteena tiedoissamme.

Selvittääkseen tämän ristiriidan mielemme on taipuvainen täyttämään tyhjät kohdat tiedoilla, jotka olemme jo kokemustemme kautta oppineet. Tämä on yksi tapa, jolla oikeisiin muistoihimme muodostuu vääriä yksityiskohtia.

Oletukset

Teemme helposti oletuksia toisista ihmisistä tai omasta tulevaisuudestamme. Kuten kerroimme jo aikaisemmin, käytämme näitä oletuksia poistamaan epävarmuuden, sillä se saattaisi saada meidät tuntemaan olomme hyvin epämukavaksi.

Ongelmana tässä on se, että nämä oletukset on yleensä tehty hyvin heppoisin perustein, eivätkä ne välttämättä vastaa todellisuutta. Oletukset eivät ole pohjimmiltaan huonoja asioita, mutta niistä tulee huonoja, mikäli uteliaisuus ei ole niitä ohjaava voima.

Uteliaisuus on esimerkiksi se tekijä, joka luo edistystä tieteen saralla. Uteliaisuus ruokkii jokaista tieteen alaa ja auttaa selvittämään vastauksia elämän asettamiin kysymyksiin.

Tällä tavalla uteliaisuus stimuloi luovuuttamme. Se haastaa luovuutemme, joka taas vaatii kognitiivista ajattelua, aivan kuten lapsina, jolloin meillä oli tapana kyseenalaistaa aivan kaikki.
Lapsen uteliaisuus

Se, joka kadottaa uteliaisuutensa, kadottaa myös kykynsä yllättää itsensä.

Lasten uteliaisuus

Luovuus ja uteliaisuus ovat symbioottisessa suhteessa toisiinsa. Ilman toista et voi saada toista. Tämä olisi kuin syömistä ilman nälkää, juomista ilman janoa ja suutelua ilman rakkautta.

Alle 6-vuotiaat lapset ovat vaiheessa, jossa kaikesta muodostuu kysymyksiä. Heidän mielensä on kuin tyhjä kangas. He eivät ole vielä keränneet edellisiä kokemuksia, joten he eivät voi tehdä oletuksia. Heillä kuitenkin on kokemusta siitä hetkestä, jossa he paraikaa elävät ja he haluavat tietää siitä niin paljon enemmän kuin mahdollista.

Lapset kysyvät monia kysymyksiä ja oppivat nopeasti, koska he ovat uteliaita. Heidän uteliaisuutensa on se tekijä, joka pitää heidät kiinnostuneina ja joka saa heidät haluamaan lisää tietoa.

Uteliaisuuden rooli luovuudessa

Luovuus vaatii avointa mieltä. Sellaista, joka ei tyydy kierrätettyihin kokemuksiin, teorioihin ja oletuksiin. Kaikki historian harppaukset ja keksinnöt ovat syntyneet, kun se mikä luultiin todeksi on haastettu ja kun peritty tai oikeana pidetty tieto on kyseenalaistettu. Joskus olemme väärässä. Mutta se on riski, joka kannattaa ottaa.

Esimerkiksi: kuvataiteilijat kokeilevat eri värejä ja tekniikoita rikkoakseen rajoja sen uteliaisuuden ansiosta, joka saa heidät tekemään taidettaan.

Uudet, luovat ideat ovat olleet mahdollisia, kun joku on ollut tarpeeksi utelias kokeillakseen ja kyseenalaistaakseen niin kauan, kunnes he ovat saapuneet vaadittuun pisteeseen. Asian kauneus piilee siinä, että silloin kun olemme uteliaita, emme ole niin pelokkaita.

Opimme jotain uutta, joka sytyttää meissä tiedonjanon. Tällöin et edes ajattele epäonnistumisen pelkoa, torjutuksi tulemista tai tuntematonta.

Uteliaisuus on jano ja impulssi, joka tulee tyydyttää, usein hinnalla millä hyvänsä. Kuten sanonta kuuluu, uteliaisuus tappoi kissan, mutta tyytyväisyys toi sen takaisin.

UUTISIA VERKOSSA