Rakkaus ei ole omistamista
“Koko elämäni ajan olen rinnastanut rakkauden eräänlaiseen suostumukselliseen orjuuteen. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa: rakkaus synnyttää ainoastaan vapautta. Hän, joka antautuu täysin, joka tuntee itsensä vapaaksi, rakastaa lähimmäistään. Ja hän, joka rakastaa täydestä sydämestään, on vapaa.
Tästä syystä huolimatta kaikesta sillä mitä ikinä koen, teen tai löydän ei ole mitään merkitystä. Rakkaudessa kukaan ei pysty murskaamaan toista, jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan emmekä voi sysätä syytä omaan epäonneemme toisten niskoille.
Tunsin itseni loukatuksi kun menetin naisen, johon olin rakastunut. Nyt sen sijaan olen varma, ettei kukaan voi oikeasti menettää ketään, sillä kukaan ei omista ketään. Tätä on todellinen vapaus: se, että sinulla on maailman merkityksellisin asia, kuitenkaan omistamatta sitä…”
-Yksitoista minuuttia, Paulo Coelho–
Avain ihmisenä ja pariskuntana kehittymiseen on se, että lakkaamme yrittämästä omistaa toista sekä se, että opimme rakastamaan vapaasti ja ilman liiallista takertumista. Voi olla hyvin tuhoisaa, jos näemme rakkauden vain päättymättömänä sarjana myönnytyksiä ja uhrauksia, taisteluna itseä vastaan parisuhteen puolesta.
Rakkaus ei löydy toisesta vaan itsestä
“Yksi ihmisen suurimmista tavoitteista on todellisen rakkauden ymmärtäminen. Rakkaus ei ole toisessa ihmisessä, vaan se on meissä itsessämme; me herätämme sen. Mutta jotta se heräisi, tarvitsemme kuitenkin toista. Maailmankaikkeus käy järkeen ainoastaan silloin, kun meillä on joku jonka kanssa jakaa tunteemme. “
-Yksitoista minuuttia, Paulo Coelho-
Juuri tämä on se kohta, jossa useimmat meidät joutuvat harhaan. Etsimme jotakuta, joka korjaisi virheemme ja epävarmuutemme tajuamatta, että ainoa oikea pelastus piilee omassa itsessämme.
Sysäämme vastuun omasta elämästämme toisten ihmisen harteille, asettaen heidät vastuuseen menestyksestämme, epäonnistumisistamme ja ennen kaikkea tunteistamme. Tämä jättää meidät itsemme tyhjiksi, ilman ylpeyttä tai henkilökohtaista tyydytystä ja samalla valitettavasti tuhoamme pienimmätkään mahdollisuudet terveeseen rakkauteen.
Ja niin riippuvuutemme kasvaa kasvamistaan, tuhoten tieltään kaiken autenttisuutemme sekä henkisen identiteetin, jota meidän tulisi itse hoivata ja kasvattaa.
Emme usein tajua, että vain poistamalla haavamme peittävät siteet ja laastarit voimme luoda syvemmän ja vilpittömämmän siteen sekä itseemme että rakastamaamme ihmiseen.
Lopetetaan siis tekosyiden keksiminen! Rakkaus ja parisuhteet alkavat aina ja ilman poikkeuksia omasta itsestämme. Mikäli muistamme ravita omaa maaperäämme, teemme koko pellosta paremman kasvualustan ja kasvamme sen sijaan, että kuihtuisimme pois.
Kukaan ei halua sotkea omaa maailmanjärjestystään. On ihmisiä, jotka eivät halua seurata omia intohimojaan, sillä he eivät halua astua tuntemattomaan ja tuhota kaikkea sitä, minkä eteen ovat jo työskennelleet niin kovasti.
Itse asiassa useimmat ihmiset elävät huonoissa parisuhteissa ja pitävät kiinni huonoista tavoista vain, koska he pelkäävät muutosta. Heidän mielestään tunnettu paha on parempi kuin tuntematon hyvä. He seuraavat tätä ohjenuoraa kuin lakia koko elämänsä ajan.
On kuitenkin olemassa myös ihmisiä, jotka tavoittelevat omia intohimojaan sen enempää ajattelematta, toivoen ja uskoen että asioilla on tapana järjestyä. Nämä ihmiset sysäävät kaiken vastuun onnellisuudestaan (ja mahdollisesta onnettomuudestaan) muiden harteille. Tästä syystä he ovat joko aina euforisen onnellisia, koska heille on tapahtunut jotain upeaa tai masentuneita, koska jokin on tuhonnut heidät.
Kumpi näistä asenteista on sitten oikea? Ei kumpikaan ääripää. Niin kauan kuin muistamme toimia hallitusti ja vastuullisesti tuomme toivoa ja iloa itsemme ja muiden elämään – mitä ikinä sitten teemmekin. Vain tällä tavoin pystymme todella rakastamaan vapaasti ja täydestä sydämestämme.
Kuvat: AJCass