Sosiaalinen fobia: pelko että tulet tuomituksi

17, kesäkuu 2017 en Psykologia 98 Jaetut

Sosiaalinen fobia on järjetön pelko johon liittyy valtava epämiellyttävä tunne mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin. Ne jotka kärsivät tästä fobiasta onnistuvat pitämään etäisyyttä ihmisiin, pysyttelemään eristettynä, sillä se saa heidät tuntemaan itsensä epämukavaksi ja heitä stressaa olla minkäänlaisessa suhteessa tai kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.

Tällaisessa fobiassa on monia rajoituksia, sillä ihmiskontakti on perustava osa elämäämme. Meidän täytyy olla yhteydessä niiden kanssa jotka kuuluvat läheiseen piiriimme elämässämme, oli se sitten työ- tai perhe-elämässä, kohdataksemme potentiaalisen kumppanin, tai ystävyyssuhteen aloittamisessa tai ylläpidossa.

Sosiaalisesta fobiasta kärsivät ihmiset välttävät kaikkia olosuhteita joissa he joutuvat olemaan kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Monissa tapauksissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Joten heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata nämä tilanteet jotka ovat heille erittäin vaikeita, erityisesti siksi koska he eivät pääse eroon ajatuksesta että heidät tuomitaan jatkuvasti.

Jaa

Sosiaalisen fobian ymmärtäminen

Vaikka olemassa onkin monia fobioita, sosiaalinen fobia on yksi väärinymmärretyimmistä ja lamauttavimmista. Mikä tahansa sosiaalinen tilanne, juhlat, tapaamiset – lyhyesti sanottuna tilanteet joissa meidän on pakko asettua näytille toisille ihmisille – ovat kaikista pelätyimpiä tilanteita.

Kaikista syvimmälle juurtunut pelko tässä fobiassa on joutuminen tilanteeseen joka päätyy olemaan häpeällinen ja nöyryyttävä. Tämä tunne tulee joko seurauksena heidän omasta pelostaan ja ahdistuksestaan, tai koska he uskovat että he ovat kykenemättömiä kohtaamaan kyseisen tilanteen.

Ne jotka kärsivät sosiaalisesta fobiasta tuntevat itsensä väärinymmärretyiksi ja jossain määrin syrjäytyneiksi. Sen monimutkaisuus ja merkittävyys liittyy siihen että ihmiset tarvitsevat sitä sosiaalista kontaktia jota he jatkuvasti välttelevät. Joten henkilö tuntee olevansa vankilassa, ja se antaa hänelle epämiellyttävän tunteen. Tämä fobia on diagnosoiduille rajoittava. Sen lisäksi se se sekaantuu heidän elämäänsä vammauttavalla tavalla, aiheuttaen vakavia epämiellyttävyyden tunteita, ja se estää heitä kehittämästä useita jokapäiväisen elämänsä osa-alueita.

Sosiaalisen fobian mahdollisia syitä

Tälle fobialle voi olla monia syitä. Kaikista herkin kausi jolloin tämä saattaa alkaa kehittyä on teini-ikä. Se saattaa liittyä ylihuolehtivaisiin vanhempiin. Se saattaa myös johtua sosiaalisten taitojen puutteesta.

He kokevat suurta ahdistusta sellaisia tilanteita kohtaan joissa he saattavat joutua sosiaaliseen kanssakäymiseen, jossa on jonkinlaista sosiaalista kontaktia tai intiimiyttä. Psykofysiologinen aktivaatio joka näissä tilanteissa ilmenee, voi johtaa oireisiin kuten rytmihäiriöihin, ahdinkoon, tärinään, punastumiseen, änkyttämiseen ja jatkuvaan hikoiluun.

Kun henkilö on äkännyt itsellään tämän fobian, paras asia jonka hän voi tehdä on mennä tapaamaan asiantuntijaa. Terapian päämääränä on kyetä kontrolloimaan järjetöntä pelkoa ja sen aiheuttamaa epämukavuuden tunnetta.

Meillä on vaikeuksia hyväksyä ja ilmaista tarpeitamme; pelossamme tulla tuomituksi, tuomitsemme muita.
Jaa

Pelkomme tulla tuomituiksi

Tavalla tai toisella, meillä kaikilla on tämä pelko että toiset tuomitsevat meitä, kykyjemme, toimintamme tai tunteidemme pohjalta, olivatpa ne menneitä, nykyisiä tai ennakkoituja. Ongelma näyttäytyy silloin kun tämä alkaa tehdä meistä pakkomielteisiä, kun se rajoittaa meitä, ja kun siitä tulee patologista.

Yleisin valituksen aihe on se, etteivät muut ymmärrä heitä. Valitamme heidän empatian puutteestaan tajuamatta että asenteemme ja toimintamme luovat tämän yksinäisyyden ja tukevat tätä välittämisen puutetta, välittämisen jota pyydämme syvällä sisällämme.

Tietoisuus ja itsetutkiskelu auttaa meitä siinä, ettemme putoa siihen ajatusten ansaan joka sanoo että kaikki mitä meille tapahtuu on toisten syytä. Tavassa jolla katsomme asioita tai toimimme on aina seuraamuksensa, ja siksi me myös olemme vastuussa siitä mitä tuomme omaan kokemukseemme elämästä.

”Joskus olemme vain liian itsepäisiä myöntämään että meillä on tarpeita, sillä yhteiskunnassamme tarve on yhtä kuin heikkous. Kun käännämme vihamme sisäänpäin, se usein ilmaisee itsensä masennuksena tai syyllisyyden tunteena. Viha muuttaa sisäisesti mielikuviamme menneisyydestä ja vääristää näkemystämme nykyisyydestä. Kaikki tämä vanha viha muuttuu selvittämättömiksi asioiksi ei niinkään muiden kanssa, vaan itsemme kanssa.”

-Elisabeth Kübler-Ross-

UUTISIA VERKOSSA