Sisäinen lapsi -terapia: valokuvatekniikka

17.10.2019
Nykyinen sinä on osittain seurausta lapsuuden kokemuksistasi. Meissä kaikissa asuu pieni lapsi, jolla on edelleen ongelmia, vaikka sitten ihan pieniäkin. Noiden haavojen parantaminen on avainasia itseluottamuksen kannalta aikuisena.

Sanotaan, että jokaisen sisällä asuu pieni lapsi. Jokainen on luonnollisestikin ollut joskus pieni. Kaikilla meillä oli syntyessämme tietty geeniperimä ja synnyimme tietyssä ympäristössä. Tämä ympäristö vaikutti suuresti siihen, millaisia meistä kasvoi ja kuinka näemme maailman vanhempana. Tästä syystä sisäinen lapsi -terapia voi olla niin hyödyllinen.

Sisäinen lapsi -terapia tähtää siihen, että potilaat pääsisivät kosketuksiin sisäisen lapsensa kanssa käsitelläkseen ne nykyiset ongelmat, jotka juontavat juurensa lapsuudesta. Puhumme myöhemmin yhdestä loistavasta tavasta tehdä tämä: valokuvatekniikasta.

Mutta kerrotaan ensin hieman taustaa. Kiintymys on voimakas, pitkäkestoinen ja ainutlaatuinen side kahden tai useamman ihmisen välillä, joka perustuu vuorovaikutukseen. Sen välitön tarkoitus on seuran saaminen vaaran hetkinä, sillä se antaa tunteen turvallisuudesta, lohtua ja suojaa. Useimmat lapset kehittävät terveen kiintymyssiteen.

Mutta näin ei ole kaikkien lasten kohdalla. Pohjimmiltaan kaikki lapset tarvitsevat turvallisuutta, varmuutta ja tietysti kaikki selviytymisen kannalta oleelliset asiat: ruokaa, puhtautta ja suojaa jne. Jos lapsi jää vaille näitä asioita, se voi johtaa ongelmiin jotka kulkevat hänen mukanaan aikuisikään asti.

Nämä puutteet syöpyvät syvälle lapsen sisimpään, mielen tiedostamattomaan osaan. Aikuisina heille kehittyy ongelmallista käytöstä ja vaikeita tunteita heidän ymmärtämättä itsekään miksi. Tästä syystä itsensä tuntemisen kannalta on hyvin tärkeää tuntea oma lapsuutensa ja se, mitä meiltä puuttui.

Sisäinen lapsi -terapiassa hyödynnettään valokuvatekniikkaa

Valokuvatekniikka sisäinen lapsi -terapiassa

Valokuvatekniikka on työkalu sisäinen lapsi -terapiassa. Sen tavoitteena on opettaa potilasta antamaan itselleen tarvitsemaansa hellyyttä. Se on täysin psyykkinen työkalu, joka herättelee mahdollisia tukahdutettuja muistoja, tunteita ja tuntemuksia.

Terapeutti hyödyntää tätä menetelmää saadakseen potilaan puhumaan sisäisestä lapsestaan. Menetelmän tarkoituksena on saada potilas muodostamaan symbolinen kommunikaation muoto sisäisen lapsensa kanssa helpommin.

Tätä menetelmää voidaan käyttää lukuisilla tavoilla. Terapeutin on käytettävä luovuuttaan tehdäkseen siitä sopivan jokaiselle potilaalle. Esimerkiksi sellaisten potilaiden kanssa, joilla on rationaalisia, ”tunteiden vastaisia” taipumuksia, ongelmia voi olla vaikeampi työstää.

Kun potilaalla on kädessään kuva itsestään lapsena, terapeutti pyytää katselemaan sitä muutaman minuutin ajan arvostelematta. Potilaan tulisi vain yrittää saada yhteys sisällään asuvaan lapseen.

Yhteyden saaminen sisäiseen lapseen

Kun potilas on saanut yhteyden sisäiseen lapseensa, terapeutti aloittaa aidon, tunteisiin pohjautuvan keskustelun lapsen kanssa. Hän saattaa kysyä esimerkiksi ”Mitä lapsi tuntee, kun vanhemmat eivät ole hänelle läsnä?” tai ”Mitä lapsi tarvitsee?”.

Prosessi alkaa kysymyksillä, joiden tarkoituksena on saada selville lapsen tunteet. Useimmissa tapauksissa vastaukset kuvastavat niitä tuntemuksia, joita potilas kokee nyt aikuisena. Terapeutti saattaa kuulla esimerkiksi seuraavanlaisia vastauksia: ”Lapsi tuntee itsensä yksinäiseksi ja tyhjäksi” tai ”Lapsi tuntee epävarmuutta ja haluaa kovasti, että äiti tulisi kotiin ja halaisi”.

Sisäinen lapsi -terapia: yhteyden vieminen pidemmälle

Näiden kysymysten jälkeen potilaan tulisi yrittää auttaa sisäistä lastaan, toisin sanoen itseään.

Terapeutin tulisi kysyä esimerkiksi: ”Mitä aiot antaa tuolle lapselle tästä lähtien?” tai ”Kannattaako sinun mielestäsi pysyä kumppanisi kanssa, joka moittii sinua jatkuvasti?” tai ”Kuinka voit auttaa lasta pääsemään pois tuosta tilanteesta ja tuntemaan olonsa turvalliseksi?”.

Tällä tavalla potilas näkee, että jopa aikuisena tuo sisäinen lapsi etsii edelleen turvaa. Vielä aikuisenakin hän yrittää täyttää nuo tyhjiöt, mahdollisesti jopa turvautumalla alkoholiin, epäterveisiin ihmissuhteisiin tai antautumalla kokonaan työnteolle.

Potilaan on ymmärrettävä, ettei turvallisuus ole ulkoinen asia kuten lapsena. Tuo kova halu saada turvaa liittyy todellisuudessa siihen, kuinka hän suhtautuu itseensä. Jos potilas siis saa sisäisen lapsensa rauhoitettua ja antaa tälle ehdotonta rakkautta, he voivat aloittaa toipumisen yhdessä.

Jokaisessa meissä asuu pieni lapsi

Mitä tapahtuu, kun autat sisäistä lastasi?

Valokuvatekniikka on kuin mikä tahansa psyykkinen tai empiriinen työkalu, jota terapiassa voidaan käyttää. Se on keino saavuttaa jokin päämäärä, mutta se ei voi olla lopullinen päämäärä itsessään.

Jotta potilas todella saisi parannettua sisäisen lapsensa haavat, hänen on annettava itselleen päivittäin lupaamaansa rakkautta, hellyyttä ja huomiota. Yksi loistava keino avustaa potilasta tässä on käskeä häntä kirjoittamaan pieniä muistiinpanoja valokuvan taakse. Sinne voi kirjoittaa esimerkiksi: ”En anna kenenkään kohdella sinua enää niin. Aion pitää sinusta huolta”.

Pelkkä kirjoittaminen ei kuitenkaan riitä, vaan näiden asioiden on todella ilmettävä käytöksessä ja teoissa; siihen on sitouduttava. Tässä behavioraaliset menetelmät voivat olla äärimmäisen hyödyllisiä. Kun potilas on auttanut sisäistä lastaan, hän voi alkaa elää vapaampaa ja täysipainoisempaa elämää. Näin potilas lakkaa janoamasta turvaa ulkomaailmasta ja löytää sen itsestään. Hän alkaa iloita itsestään ja rakastaa itseään ehdoitta.

  • Cadarso, V. Abraza a tu niño interior. Editorial Palmyra