Olet varmasti kuullut puhuttavan ”sisäisestä lapsesta”. Lapsesta, joka elää sydämessämme ja joka meidän täytyy pitää hengissä voidaksemme olla onnellisia. Usein emme kuitenkaan vietä tarpeeksi aikaa sen kanssa, vaikka se aiheuttaisikin meille mielipahaa. Mielipahaa, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset…
Mitä tapahtui, kun sisäinen lapsesi rikkoutui? Mikä tilanne elämässäsi aiheutti sen rikkoutumisen iäksi? Ja mikä tärkeintä: voimmeko kerätä itsemme sen jättämistä arvista ja parantua pysyvästi?
Millaiset lapsuutemme tapahtumat voivat vaikuttaa meihin täysikasvuisina aikuisina? On olemassa lukuisia teorioita niin sanotulle ”poissulkutapahtumalle”, jossa sisäinen lapsemme kokee kolauksen ja katoaa.
Tämä ”poissulkutapahtuma” on taottuna persoonallisuuteemme. Kun synnymme, elämme niin kutsutussa ”jatkuvassa mukavuudessa”, joka auttaa meitä selviytymään ja tarjoaa meille kaiken tarvitsemamme (ruokaa, hellyyttä, suojaa jne.). Jatkuva mukavuus ei kuitenkaan tule säilymään ikuisesti: tarvitaan vain yksi päivä, joka muuttaa elämämme täysin ja poistaa turvatilamme ikuisesti.
Useimmiten tapahtuma on kytköksissä psyykkisesti kivuliaisiin tunteisiin, kuten kuolemaan, pelkoon, eroon ja onnettomuuksiin. Joskus kyseessä voi olla kuitenkin jotakin paljon yksinkertaisempaa: sanoja, asenteita ja päätöksiä.
Kaukainen isä, perfektionisti äiti, vanhoillinen isoisä, rikkinäinen perhe. Sisäinen lapsemme voi haavoittua kaikista noista negatiivisista lapsuutemme tapahtumista ja muistoista. Hän voi kantaa sisällään menneisyytensä traumoja ja palauttaa takaisin vanhat tottumukset aikuisiällä.
Parantaaksemme psyykkistä terveyttämme, on tärkeää auttaa sisäistä lastamme parantumaan noista haavoista. Ja kyllä, ihan jokaista niistä tulisi käsitellä omistautumisen ja vastuun kautta. Me emme voi ainoastaan asettaa laastaria haavojemme päälle ja unohtaa niitä; meidän tulee myös parantaa ne, jotta oireet häviäisivät.
Aloittaaksesi ”hoidon” on tärkeää tiedostaa loukkaantunut lapsesi ja ystävystyä hänen kanssaan. Ainoastaan näin voit rakentaa kestävän luottamuksen. Robin Williamsin tähdittämä elokuva ”Jack” on oiva kuvaus aiheesta: elokuvassa käsitellään lasta, joka ikääntyy neljä kertaa tavallista nopeammin.
Elokuvan edetessä Jack piileskelee koulunsa leikkikentällä. Jackin opettaja (Jennifer Lopez) yrittää saada häntä tulemaan ulos kentältä. Houkutellakseen Jackia hän tuo mukanaan karkkeja, jotka ovat pojan lemppareita. Tällä tavoin ”lapsi” alkaa luottamaan häneen ja lopulta suostuu keskustelemaan opettajansa kanssa häntä surettavista asioista.
Jos sisäinen lapsesi on esimerkiksi kokenut rakkauden puutetta vanhemmiltaan, kohtele häntä kaikella rakkaudella, jonka vain löydät maailmasta! Jos lapsi puolestaan tuntee jääneensä huomioitta, osoita hänelle hänen tärkeytensä ja ensisijaisuutensa elämässäsi. Hitaasti lapsi alkaa luottaa sinuun ja tulee ulos piilostaan… Älä siis pilaa tilaisuuttasi!
Puhu hänelle kärsivällisyydellä ja kerro olevasi pahoillasi. Ennen kaikkea osoita hänelle, että haluat auttaa. Kysy häneltä kuinka hän voi ja kuinka voisit auttaa häntä olemaan onnellinen. Kovan työn kautta te molemmat voitte saavuttaa tavoitteenne.
Tärkeintä on saada hänet takaisin elämääsi. Vaikeuksista huolimatta sinulla on mahdollisuus nauttia kaikesta jo rakennetusta. Anna hänelle mielipiteitä ja mahdollisuus osallistua päätöksiisi. Ja ennen kaikkea anna hänen pitää hauskaa kanssasi!
Mikä ensimmäisissä kerroissa oikein on, kun rakastamme niitä niin paljon? Mikä tekee niistä niin erityisiä, että kaipaamme niitä? Se taika ja perhoset, joita syntyy, kun emme tiedä mitä tulee tapahtumaan… kun jotakin uutta on tapahtumassa… se on ensimmäisten kertojen taikuutta.…
”Älä itke”, ”olet jo iso lapsi”, ”sinun on oltava rohkea”. Nämä ovat todella yleisiä ilmaisuja, joita aikuiset käyttävät lohduttaakseen pettyneitä lapsia. Nämä näyttävät toimivan joidenkin lasten kanssa, ainakin lyhytaikaisesti. Mutta pitkäkestoisesti ne kuitenkin rohkaisevat lapsia pitämään tunteensa sisällä. Tällä hiljaisuudella voi…
Vuosikymmenien ajan psykologit keskittyivät ihmisten negatiivisiin puoliin, kuten eri sairauksiin. Kuitenkin viime vuosina ”positiivinen psykologia” on tehnyt enemmän töitä ihmisten positiivisten ominaisuuksien ja laatujen eteen. Onnellisuus on esimerkki tästä. Huumorintaju, läheisyys, sinnikkyys, rakkaus, harmonia ja kiitollisuus ovat psykologisia ja emotionaalisia…
Tiedämme kaikki mitä on kateus, se tunne, jota näemme joka päivä. Vaikka sillä on useimmissa tapauksissa negatiivisia konnotaatioita, sillä on myös tärkeitä toimintoja. Psykologia opettaa meille, että tunteet eivät ole hyviä tai pahoja (mielisairauksien ulkopuolella), vaan ne ovat yksinkertaisesti joko miellyttäviä…
On olemassa ihmisiä, joiden on todella vaikea tuntea oloaan hyväksi. Heille hyvän tunteen tunteminen on kuin allergia tai tiedostamattomien mekanismien luomat ja ylläpitämät fobiat. Heille tämä tunne on tuntematon, ja he haluavat karata tältä tunteelta sen sijaan että he haluaisivat tutkia…
Englantilainen filosofi Thomas Hobbes totesi, että kun hän syntyi, hänen äitinsä synnytti kaksoset: Thomasin sekä Thomasin pelon. Harvat tunteet määrittelevät meitä yhtä paljon kuin pelko, joka on itsepäinen ja toistuva. Se takaa selviytymisemme, mutta se myös tuhoaa monet mahdollisuudet kuten vapauden…
