Psykoosi: mitä se on, mikä sen aiheuttaa ja kuinka sitä hoidetaan

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 08 syyskuuta, 2024

Voimme määritellä psykoosin yleisesti ottaen “mielisairautena, jossa mielen toiminta heikkenee riittävästi häiritäkseen suuresti potilaan kykyä kohdata elämän tavanomaisia vaatimuksia” (KMLE Medical Dictionary).

Jos katsot tätä määritelmää, saatat ajatella tiettyjä sairauksia jotka voivat aiheuttaa psykoosia tai psykoottisia oireita. Nämä vaihtelevat skitsofreniasta skitsotyyppiseen häiriöön, psykoottiseen sairauteen jonka lääkitys tai huumeet saavat aikaan, sekä psykoottiseen sairauteen jota muut lääketieteelliset syyt aiheuttavat.

Mitä psykoosi on?

Sairaudet skitsofrenian kirjossa ja muissa psykoottisissa häiriöissä määritellään yhden tai useamman seuraavan viiden epätavallisuuden mukaan: harhaluulot, hallusinaatiot, sekavat ajatukset (puhe), häiriintynyt tai epätavallinen liikkumiskyky (katatonia mukaanlukien) sekä negatiiviset oireet. Tämä luokitus on DSM-V:n mukainen. Katsotaan nyt tarkemmin näille psykoosin oireille ominaisia piirteitä.

Harhaluulot

Harhaluulot ovat vankkoja uskoja, jotka eivät ole avoimia muutoksille, ei vaikka ne kohtaisivat kiistämättömiä todisteita jotka todistavat ne vääriksi. Ne vaihtelevat laajasti aiheeltaan (ne voivat olla uskonnollisia, suuruuden hallusinaatioita ja niin edelleen).

Vaikka se onkin yksinkertaistamista, saatamme kutsua niitä “keksityiksi tarinoiksi”, joita sairailla ihmisillä on, vaikka he eivät tiedäkään niiden olevan keksittyjä. Siten tuo henkilö ilmaisee sen minkä hän ajattelee olevan totta ja toimii sen mukaisesti, vaikka se ei vastaisikaan todellisuutta.

Me pidämme harhaluuloja erikoisina, jos ne ovat selvästi epärealistisia, älyttömiä eivätkä kumpua senhetkisistä elämänkokemuksista.

• Esimerkki tällaisesta erikoisesta harhaluulosta on usko siihen, että ulkopuolinen voima on poistanut henkilön sisäelimet ja korvannut ne jonkun toisen elimillä jättämättä mitään haavoja tai arpia.
• Esimerkki tavallisesta harhaluulosta on henkilön usko siihen, että poliisi tarkkailee häntä ilman mitään vakuuttavaa todistetta.

Hallusinaatiot

Hallusinaatiot ovat havaintoja, jotka tulevat ilman mitään ulkoista ärsykettä. Ne ovat eläväisiä ja selkeitä ja niillä on sama voima ja vaikutus kuin normaaleillakin aistihavainnoilla. Mutta niitä ei voi hallita vapaaehtoisesti. Ne saattavat ilmaantua minkä tahansa aistimme kanssa, mutta kuuloon liittyvät hallusinaatiot ovat kaikista yleisimpiä skitsofreniassa sekä muissa samankaltaisissa sairauksissa.

DSM-V-luokituksen mukaan kuuloon liittyvät hallusinaatiot koetaan useimmiten tuttujen tai tuntemattomien äänien muodossa, jotka havaitaan henkilön omien ajatusten ulkopuolella. On myös olemassa käsinkosketeltavia, hajuaistillisia ja visuaalisia hallusinaatioita.

Sekavat ajatukset (puhe)

Sekavat ajatukset (muodollinen ajatushäiriö) havaitaan yleensä henkilön puheesta tai hänen puhetavastaan. On hyvin vaikeaa pitää keskustelua yllä sellaisen henkilön kanssa, joka on psykoosissa. Hän saattaa aivan yhtäkkiä vaihtaa puheenaihetta. Hän saattaa vastata kysymyksiin, joita ei ikinä kysytty. Ja hänen puheensa saattaa olla niin sekavaa, että sitä on käytännössä mahdotonta ymmärtää.

Hyvin häiriintynyt tai epätavallinen liikkumiskyky (katatonia mukaanlukien)

Hyvin häiriintynyttä tai epätavallista liikkumiskykyä voi ilmetä eri tavoin, lapsellisesta “hölmöydestä” odottamattomaan levottomuuteen. Henkilöllä saattaa olla vaikeuksia suorittaa jotakin tehtävää tietty tavoite mielessään. Siispä hänellä saattaa olla vaikeuksia suoriutua päivittäisistä tehtävistä.

Katatoninen käyttäytyminen näkyy henkilön ympäristölle reaktiivisuuden huomattavana laskuna. Se saattaa näkyä:

• vastustuksena seurata ohjeita
• peräänantamattomana, epäasiallisena tai outona olemuksena
• täydellisenä verbaalisen tai motorisen vastauksen puuttumisella

Muita ominaispiirteitä ovat:

• stereotyyppiset, toistuvat liikkeet
• tuijotus
• virneet
• puhumattomuus
• kaikupuhe (sanojen tai tavujen toistaminen)

Negatiiviset oireet

Kaksi erityisen huomattavaa skitsofrenian oiretta ovat vähentynyt tunteiden ilmaisu ja apatia. Ensiksikin, vähentynyt tunteiden ilmaisu käsittää henkilön tunteiden ilmaisun vähenemisen kasvojen ilmeiden, katsekontaktin, äänensävyn sekä käsien, pään ja kasvojen liikkeen avulla, joita yleensä esiintyy puhuessamme.

Toisekseen, apatia on omasta aloitekyvystä tai tietystä syystä tehtyjen aktiviteettien vähenemistä. Henkilö saattaa istua paikoillaan pitkän aikaa ja osoittaa vähän kiinnostusta työhön liittyviin tai sosiaalisiin aktiviteetteihin osallistumiseen.

Mikä psykoosia aiheuttaa?

Tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska siihen ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä. Itse asiassa on laaja valikoima psykoosia aiheuttavia tekijöitä ja syitä. Aiomme siis yrittää vastata tähän kysymykseen tutkien erilaisia “sairauksia”, joita psykoottiset oireet voivat aiheuttaa.

Skitsofrenia

Geneettiset tekijät ovat merkittävässä osassa henkilön mahdollisuudessa sairastua skitsofreniaan. Tämä on totta, vaikka monilla ihmisillä joilla skitsofrenia diagnosoidaan, ei ole psykoosia sukuhistoriassaan.

Komplikaatiot raskaudessa tai synnytyksessä yhdistettynä happikatoon (hapen puutteeseen) sekä äidin ikään korreloituvat myös suurempaan skitsofrenian todennäköisyyteen. Lisäksi myös raskauden aikaisilla negatiivisilla tilanteilla voi olla vaikutusta tähän, kuten stressillä, tulehduksella, aliravitsemuksella, raskaudenaikaisella diabeteksella ja muilla lääketieteellisillä olosuhteilla.

Synnytyksen ajankohta on myös yhdistetty suurempaan skitsofrenian esiintyvyyteen. Esimerkiksi joissakin paikoissa se on talven loppu/kevään alku. Skitsofrenian ja siihen liittyvien sairauksien esiintyvyys on myös korkeampaa lapsilla jotka kasvavat urbaanissa ympäristössä ja joissakin etnisissä vähemmistöissä.

Skitsoaffektiivinen häiriö

Tämä sairaus määritellään keskeyttämättömänä sairautena, johon sisältyvät merkittävä henkisen tilan sairausjakso (mania tai suuri masennus) sekä harhaluulot, hallusinaatiot, sekava puhe, erittäin sekava käytös tai negatiiviset oireet.

Perheillä, jotka ovat läheisessä yhteydessä skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsoaffektiivista häiriöitä sairastavien ihmisten kanssa, saattaa olla suurempi riski kärsiä skitsoaffektiivisesta häiriöstä.

Lyhyt psykoottinen häiriö

Tämän sairauden riskitekijät rakentuvat valmiiksi olemassa olevista persoonallisuushäiriöistä ja ominaispiirteistä, kuten skitsotyyppisestä persoonallisuushäiriöstä, epämääräisestä persoonallisuushäiriöstä tai tietyistä piirteistä kuten epäluuloisuudesta. Lyhyttä psykoottista häiriötä esiintyy monesti stressaavan tilanteen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki stressaavat tilanteet johtaisivat lyhyeen psykoottiseen häiriöön.

Muita psykoottisia sairauksia

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että psykoosi ei kehity henkilössä ilman välttämättömiä “varmenteita”. Pääriskitekijä on biologinen. Sen aiheuttaja on yleensä jokin hyvin stressaava tilanne henkilön elämässä tai tiettyjen huumeiden käyttö.

Vaikka kaikki psykoottiset sairaudet eivät aiheudukaan huumeiden käytöstä, se kuitenkin lisää riskiä. Tietyt huumeet, kuten kannabis, voivat johtaa psykoottiseen sairauteen. Erityisen herkkiä huumeiden vaikutuksille ovat ihmiset, joilla on jo ollut tällainen sairausjakso, varsinkin jos se liittyi huumeiden käyttöön.

Mahdollisista syistä on tehty useita tutkimuksia. Emme ole varmoja juuri oikeista mekanismeista, jotka aiheuttavat näiden oireiden ilmestymisen ja kehittymisen, mutta stressille altistuminen on viimeisten tutkimusten mukaan hyväksytyin johtopäätös.

Tämän mallin mukaan henkilö jolla on psykoottisia oireita, on alttiimpi sairaudelle kuin muut ihmiset. Tämä saattaa johtua joistakin biologisista tekijöistä tai tapahtumista hänen elämässään.

Psykoosin hoito

Psykoottisen häiriön hoitotoimenpiteiden pitää olla monitieteellisiä ja hyvin koordinoituja, sillä terapiassa käydään yleensä useilla ammattilaisilla. Suositukset sopivalle terapeuttiselle suunnitelmalle:

• Ensin oireiden arviointi ja diagnosointi.
• Sitten hoitotoimenpidesuunnitelman kehittäminen. Suositeltu tapa hoitotoimenpiteelle on farmakologinen, mutta tätä voidaan myös tukea psykologisella terapialla, jolla on suurempi vaikutus negatiivisiin oireisiin, psykososiaaliseen ja kognitiiviseen toimintaan sekä erityisesti henkilön elämänlaatuun.
• Sopivan lääkäri-/psykologi-potilassuhteen löytäminen, missä ammattilainen on aktiivisesti kiinnostunut hoidosta.
• Potilaan ja hänen perheenjäsentensä sairauteen liittyvä koulutus.
• Hoidot lisäsairauksille.
• Terapia potilaan sosiaaliselle toiminnalle.
• Potilaan eri hoitojen yhteensovittaminen.
• Tieto tehdyistä hoitotoimenpiteistä.

Farmakologinen hoito

Lääkitys on aina suositeltu hoitotapa psykoosia sairastaville. Mutta tämä hoito on tehokkaampi kun se yhdistetään psykologisen terapian kanssa.

Näille potilaille määrätyt lääkkeet ovat psykoosilääkkeitä ja neuroleptisiä. Lisäksi anksiolyytteja ja masennuslääkkeitä määrätään yleisesti lopullisena päämääränä hoitaa ahdistuksen ja/tai masennuksen oireita.

Psykologiset hoidot

Psykologinen perheterapia

Perheterapia on keskeistä; perheen täytyy ymmärtää oireet, jotta se voi hallita niitä hyvin. Joitakin psykologian opetuksen päätavoitteita ovat:

• hyvän selvityksen antaminen sairaudesta
• perheen taakan keventäminen
• lämpimän perheilmapiirin rohkaiseminen
• kommunikaation parantaminen

Sosiaalisten taitojen harjoittaminen

Useimmilta psykoosista kärsiviltä ihmisiltä puuttuvat sosiaaliset taidot, jotka myötävaikuttavat uusiutumisen tai pahenevien oireiden syntyä sekä erittäin heikkoa sosiaalista toimintakykyä. Terapeutti tulee työstämään esimerkiksi potilaan:

• eleitä
• verbaalista sulavuutta
• kielen sävyä ja rytmiä
• ryhdikkyyttä
• ilmaisua
• henkistä ja sosiaalista ilmaisua

Roderin ja Brennerin kehittelemä interpersonaalinen psykoterapia (IPT) (2007)

IPT on käyttäytymishoitotoimenpide skitsofrenialle. Se tapahtuu ryhmässä (5-7 potilasta) kolmesti viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan. Siinä on viisi moduulia. Niihin sisältyvät kognitiivinen kuntoutus (kognitiivinen erilaistaminen, sosiaalinen havainnointi ja verbaalinen kommunikaatio). Lisäksi se käsittää sosiaalista oppimista (sosiaalisten taitojen oppimista ja ihmissuhdeongelmien ratkaisemista).

Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että psykoottisten häiriöiden hoitona toimii yleensä lääkitys psykologisella terapialla tuettuna, jotta sen tehokkuus kasvaisi. Farmaseuttinen hoito on todella tärkeää, koska se auttaa oireiden kanssa sekä potilaan tasapainon säilyttämisessä. Periaatteessa lääkitys vaalii olosuhteita, jotka sallivat psykologisen terapian toimimisen.