Psykologisesta häiriöstä kärsivien vanhempien lapset
Yli miljardi ihmistä maailmassa kärsii jostain mielenterveyshäiriöstä. Lukua on vaikea tarkentaa, koska niin monet tapaukset jäävät diagnosoimatta. Näin ollen luonnollisestikin monet viettävät lapsuutensa psykologisesta häiriöstä kärsivien vanhempien kanssa. Tämä vaikuttaa lapsen luonteeseen, persoonallisuuteen ja sisäiseen toimintaan.
On selvää, että kaikkien olosuhteet ovat todella erilaisia, eikä yleistäminen ole mahdollista. Joka tapauksessa on selvää, että psykologisesta häiriöstä kärsivien vanhempien kanssa kasvaminen vaikuttaa tavalla tai toisella. Katsotaan, millä tavoin tämä tilanne voi vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Mitä seurauksia lapselle on siitä, että hänen vanhemmallaan on psyykkinen sairaus?
Kiintymysside
Kiintymysside on ensisijaisen kiintymyksen side, joka muodostuu lapsen ja hänen vanhempiensa tai hoitajiensa välille. Tämä side vahvistuu sen mukaan, missä määrin nuo aikuiset huolehtivat lapsen tarpeista. Jos he tarjoavat kiintymystä ja turvaa asianmukaisesti, syntyy turvallinen side. Näin lapsi kehittyy terveellä tavalla.
Mutta vanhempi tai huoltaja kärsii psykologisesta häiriöstä, hän ei ehkä pysty hoitamaan lasta asianmukaisesti. Hän ei kenties pysty tunnistamaan lapsensa tarpeita tai vastaamaan niihin asianmukaisesti. Kun vanhempi laiminlyö lastaan fyysisesti, emotionaalisesti tai psyykkisesti (tai jos hän huolehtii lapsesta epäjohdonmukaisesti), lapsessa kehittyy epävarma kiintymystyyli. Siten hän kasvaa avuttomana ja uhattuna.
Vanhemmuustyyli
Lapsen kasvaessa vanhemmuustyylillä on tärkeä rooli hänen persoonallisuutensa muodostumisessa. On todettu, että demokraattinen vanhemmuus on sopivin oikealle kehitykselle. Mielenterveysongelmista kärsivälle vanhemmalle tällaisen vanhemmuuden toteuttaminen saattaa kuitenkin olla lähes mahdotonta.
Usein ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät aikuiset ylisuojelevat lapsiaan. Tämä rajoittaa heidän itsenäisyytensä kehittymistä, eivätkä he luota omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa. On myös mahdollista, että he kehittävät itse autoritaarisen käyttäytymismallin, ja ovat erittäin vaativia.
Toisaalta vakavasta masennuksesta tai muista vastaavista tiloista kärsivät vanhemmat eivät välttämättä ole emotionaalisesti aktiivisia. Tämä voi johtaa siihen, että lapsi ei kasvaessaan saa tarvitsemaansa läsnäoloa, kiintymystä ja rajoja.
Lasten kasvattaminen on monimutkainen tehtävä, joka vaatii omistautumista. Siksi, kun vanhemmat joutuvat käsittelemään omia vaikeuksiaan, heidän on vaikea toimia optimaalisesti.
Sosiaalinen oppiminen
Lapsuudessa havainnollistava oppiminen on yksi tärkeimmistä ilmiöistä. Toisin sanoen lapset omaksuvat asenteita, strategioita ja työkaluja tarkkailemalla vanhempiensa käyttäytymistä. Tämä voi olla vaarallista, koska monet vanhempien toimintahäiriöistä juontuvat ajatusmallit saattavat siirtyä lapselle.
He saattavat saada pessimistisen näkemyksen maailmasta, tuntea olevansa uhri, kasaantuneita pelkoja ja epävarmuuksia, sekä riittämättömät työkalut käsitellä vaikeuksia. Kun lapsi varttuessaan havainnoi ahdistusta, passiivisuutta, hallitsematonta vihaa tai mitä tahansa muuta epätoiminnallista elementtiä ympärillään, on todennäköistä, että nämä integroituvat hänen persoonallisuuteensa.
Muita seurauksia lapselle
Lapsuuden viettäminen psykologisesta häiriöstä kärsivien vanhempien kanssa ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että siitä kehittyisi lapselle negatiivisia seurauksia. Esimerkiksi joissakin tapauksissa vanhempi, joka on tietoinen ongelmastaan, yrittää aktiivisesti torjua taipumuksia, jotka voivat olla kielteisiä hänen lapsilleen. Toisin sanoen, hän yrittää ehkäistä omien huonojen ajatusmalliensa välittämistä heille. Loppujen lopuksi kukapa olisi parempi ymmärtämään, miksi lasten ei tulisi oppia samoja käytösmalleja kuin heidän vanhemmillaan on.
Kasvaminen psyykkisesti sairaan vanhemman kanssa voi jopa lisätä lasten empatiaa ja suvaitsevaisuutta. He kasvavat tarkkaillen tuskallista ja erikoisempaa todellisuutta, ja tällainen kokemus voi merkittävästi lisätä heidän herkkyyttään.
Lopuksi, jos psykologisesta häiriöstä kärsivä vanhempi päättää hakea asianmukaista hoitoa, hän näyttää tervettä esimerkkiä lapsilleen. Mielenterveyshuoltoa pitäisikin normalisoida ja sen merkitystä korostaa. Omista vaikeuksistaan vastuun ottaminen ja avun pyytäminen ovat esimerkkejä itsensä kehittämisestä ja rohkeudesta, jotka voidaan välittää lapsille. Loppujen lopuksi jokainen kokemus tarjoaa arvokkaan oppitunnin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Schejtman, C. R. (2004). Efectos de la depresión materna en la estructuración psíquica durante el primer año de vida: psicoanálisis e investigación empírica con infantes.
- García, J. T. (2005). Repercusiones en el niño de los trastornos mentales de sus progenitores y cuidadores. FMC-Formación Médica Continuada en Atención Primaria, 12(4), 220-235.