Perheessäni on mielenterveysongelma. Mitä siitä seuraa?
Ihmiskunta on valitettavasti kammoksunut mielenterveydellisiä ongelmia koko historiansa ajan. Monissa tapauksissa tämä johtuu siitä, että emme ymmärrä niitä riittävän syvällisesti, vaan huomaamme lähinnä pinnallisella tasolla ilmenevät mielenterveysongelman aiheuttamat oireet.
Selitysten (paranormaalien, tieteellisten tai uskonnollisten) etsiminen, hoitokeinoihin tutustuminen, niiden ihmisten elämänlaadun parantaminen, joihin mielenterveydelliset ongelmat ovat vaikuttaneet… Tämä on tarina siitä, mitä selviytyminen on tarkoittanut meidän lajiimme sovellettuna siitä lähtien, kun ihmiset alkoivat käsitellä mielenterveyteen liittyviä ongelmia.
Mielenterveyden alalla on voimassa sosiaalisesta stigmasta johtuen tietynlainen erityinen hienotunteisuus vaikeita ja kroonisia sairauksia kohtaan. Mielenterveysongelma herättää valitettavan usein aiheetonta levottomuutta. Vanhentuneiden hoitolaitoksien sulkemisen jälkimaininkien johdosta nämä sairaudet ovat tulleet laajemmin tunnetuiksi ja tutuiksi. Tällä hetkellä hidas liikehdintä kallistuu kuntouttamisen puoleen (silloin kun parantuminen ei ole mahdollista).
Suurimmat vaikeudet osuvat niiden perheiden kannettavaksi joissa on lapsia, vanhempia, tätejä, setiä tai sisaruksia, joiden ongelmat yltävät muiden perheenjäsenten käsityskyvyn tai ymmärryksen.
“Henkinen kipu on fyysistä kipua vähemmän dramaattista, mutta yleisempää ja vaikeampaa kestää.”
-C.S. Lewis-
Ensimmäinen isku
Potilaan perhe on ensimmäisenä osumalistalla, kun sairaus alkaa aiheuttaa kärsimystä ja huolta. Täten he ovatkin ensimmäisiä jotka huomaavat kun “jotain on vialla”. Mielenterveysongelma osoittaa olemassaolonsa ja perheenjäsenen käytös, tunteet ja ajatukset muuttuvat.
Tavallisesti alku on erittäin monisäikeinen ja hankala. Perhe käy tällöin läpi tyrmistystä, kyvyttömyyttä ymmärtää, muutoksia diagnoosissa, sekä lääkärikäynneillä ravaamista.
Itse asiassa tähän saattaa liittyä jopa tietyn asteista tilanteen kieltämistä. Perhe joutuu todistamaan oman poikansa, veljensä tai isänsä kärsivän ja käyttäytyvän tavoin, joita heiltä ei olisi ikimaailmassa odotettu aiemmin. Ennen kaikkea perhe joutuu todistamaan, miten heidän elämänsä alkaa mureta osiin vähä vähältä. Sairastunut ihminen on edelleen sama, mutta silti samaan aikaan hän ei kuitenkaan ole.
Maailman terveysjärjestön mukaan mielenterveys tarkoittaa “tapaa, jolla yksilö on vuorovaikutuksessa perheensä muiden jäsenten kanssa, ihmisten kanssa töissä ja vapaa-ajalla sekä yleisesti ottaen yhteisönsä kanssa.”
Kun rakastamamme ihminen kärsii epätasapainosta, me kärsimme, kyseenalaistamme ja syytämme itseämme. Lisäksi me usein teemme kaiken mahdollisen löytääksemme ratkaisuja ja vaihtoehtoja.
Negatiiviset tunteet ovat osa prosessia
Ei ole koskaan aikaa, jolloin olisi outoa tuntea suuttumusta, vihaa tai turhautumista. Perhe on tämän tyyppisestä ongelmasta kärsivän ihmisen selkäranka. Perheen tarjoama tuki, ymmärrys, tyyneys ja tasapaino ovat oleellisen tärkeitä.
“Mielenterveys vaatii huomattavan määrän huomiota. Se on viimeinen tabu, joka tulee käsitellä ja ratkaista.”
-Adam Ant-
Joka ikisen ihmisen taustalta löytyy kokonainen sukuhistoria. Tämä historia määräytyi tunnustettujen mukautumisen vaiheiden kautta, joista kaikki seuraavat ajatukset ja tunteet poimitaan.
Tarkoitamme tässä varsinkin tunteita kuohuttavaa hälytysvaihetta, joka on tyypillisesti vastustustuksen ja uupumuksen vaihe. Riippuen siitä missä olemme ja miten elämme, saamme tällöin joitakin ohjeita tai muuta apua sisäistääksemme sen, mitä parhaillaan tapahtuu.
Täten mielenterveyden ylläpitämisen työkalupakkiin kuuluu myös oppiminen ja parhaiden toimintatapojen soveltaminen ja käyttäminen perheiden kanssa edetessä. Joka tapauksessa näistä apuvälineistä ja tuesta on apua niin kauan kuin niihin osataan tarttua, mikä valitettavasti on joissain tapauksissa hyvin rajoittunutta.
Mielenterveysongelman kohtaaminen on kaikkein joustavin ratkaisu
- Luota ammattilaisten tukeen: Tulet tutustumaan moniin terveydenalan ammattilaisiin perheenjäsenesi diagnoosiprosessin aikana. Kommunikointi ja vastausten saaminen kysymyksiisi on olennaisen tärkeää.
- Seuraa ohjenuoria: Jos perheenjäsenesi tila paranee, kannusta häntä jatkamaan prosessia. Älä anna hänen unohtaa ajatusta oman sairautensa silmällä pitämisestä. Voit itsekin löytää aina avuksesi ammattilaisen, joka hälventää murheitasi ja epäilyksiäsi. Tämän ihmisen puoleen voit sitten kääntyä, kun tarvitset apua tai sinulla on jotain kysyttävää. Tie on pitkä, mutta siltä ei tule horjua.
- Muuta omaa dialogiasi: Jos sisäistät ajatuksen että rakastamasi ihminen ei ole “sairas ihminen”, vaan että “hänellä on sairaus” tai mielenterveydellinen ongelma, voit saada helpotusta oloosi. Tällä tavoin saatat erottaa oireet ihmisestä, ja lisäksi pystyt tällöin keskittymään paremmin juuri siihen ihmiseen jonka tunnet ja jota rakastat.
“Terve järki: jotakin tarttuvan terveyden kaltaista.”
-Alberto Moravia-
Tyyneys, parantumisen pohja
Perhe on väistämättä ja epäilemättä perustavanlaatuinen osa vakauden ja toipumisen saavuttamiseksi. Näin ollen rauhallisen ilmapiirin ylläpitäminen kotona ja sairastuneen ympäristössä auttaa suoraan heidän hoitonsa ja terapiansa onnistumisessa.
Yksilön motivaatio sekä taistelu epätoivoa ja alakuloisuutta vastaan saavat voimaa kotona vallitsevasta psyykkisestä tasapainosta ja sen tarjoamasta tuesta. Silti mielenterveysongelmasta kärsivän läheisten tarve helpotuksen saamiseksi omille tunteilleen on tavallista. Älä kaada kaikkia näitä tunteita perheesi niskoille. Kannattaa mieluummin kanavoida asianmukaisesti kaikki ensi- ja toissijaiset tunteet, joita tilanne voi nostaa pintaan.
Vaikeuksista huolimatta ei tulisi koskaan unohtaa, että monet mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset kykenevät toimimaan autonomisesti. He todellakin pystyvät tekemään töitä, olemaan ystäviä, sekä olemaan toimiva ja rikastuttava osa perhettä. Itse sairaudesta oppiminen, sen toiminnan ymmärtäminen, sekä sopivan ja joustavan hoidon ylläpitäminen voivat hyvinkin tehdä mahdolliseksi jonkinasteisen normaaliuden palauttamisen, riippuen tietenkin kyseessä olevasta ongelmasta.
“Ilmaisematta jätetyt tunteet eivät kuole koskaan. Ne haudataan elävältä ja nousevat esiin myöhemmin entistä kauheammissa muodoissa.”
-Sigmund Freud-