On parempi olla viipymättä siellä missä et voi rakastaa

Ihmissuhteen loppua ei tarvitse nähdä epäonnistumisena. “Epäonnistuminen” omassa tunteellisessa autonomiassamme tapahtuu kun pyrimme pysymään suhteessa – epäterveessä, tuottamattomassa ihmissuhteessa, joka on lakannut kehittymästä. Niin ollen, ihmissuhteessa jossa meidän on mahdotonta rakastaa puhtaasti ja intensiivisesti.

Sillä kuten Frida Kahlo julisti aikanaan, on paras olla viipymättä siellä missä et voi rakastaa. Sillä kannamme asioita joista emme päästä irti kuin taakkaa. Ja mitä kannamme, painaa meitä alaspäin. Ja mikä painaa meitä alaspäin, tulee upottamaan meidät.

Tällä perusteella on välttämätöntä ymmärtää että pelko ja epävarmuus ovat normaaleja ja yleisiä tuntemuksia. Sen lisäksi ne usein ovat seuranamme läpi koko elämämme. Mutta meidän tulisi olla selkeitä siinä asiassa, että pyrkimys rakkauteen millä hinnalla tahansa tulee päättymään henkiseen itsemurhaan.

Vaiheiden päättäminen, askel henkiseen kypsyyteen

On vaikeaa määrittää milloin meidän pitäisi sulkea tiettyjä vaiheita elämässämme. Todellisuudessa monet ihmissuhteet päättyvät sen epämukavuuden ja vangittuna olemisen tunteen vuoksi. Yksi ensimmäisiä oireita on psyykkinen ahtaanpaikankammo; hukkuminen ihmissuhteeseen ja tunne siitä, että sinun tarvitsee lentää. Se on tunne siitä, että olet menettänyt kaiken autonomiasi ja ei ole enää mitään järkeä jatkaa näin.

Riippuen siitä kuinka aiomme ratkaista tämän tilanteen (siinä tapauksessa että olemme motivoituneita tekemään niin), psyykkinen konflikti voi ratketa kahdella tavalla. On helppoa tuntea olevansa tämän järjettömyyden vanki, ja kulkea ympyrää löytämättä ulospääsyä.

Lievittääksesi ahdistusta siitä, ettei sinulla ole taianomaista lääkettä asian ratkaisemiseksi, suuri osa kokonaisuudesta riippuu asenteistasi, kokemuksistasi, tunteistasi ja odotuksistasi jotka johtavat sinut ottamaan jonkin askeleen eteenpäin. Jokaisen meistä tulisi tutkia itseämme ja päättää mitä aiomme tai emme aio tehdä muuttaaksemme tilannetta. Samoin kuin meidän tulisi pohtia, mitä haluaisimme tehdä.

Näinä päätöksen hetkinä meillä on taipumus pelätä tyhjyyttä syvällisen kivun muodossa. Tämä lähtemisen pelko on normaalia. Siksi on ehdottoman tärkeää keskittyä siihen mitä haluamme ja mitä olemme valmiita tekemään, samoin kuin toisen henkilön motiiveista tässä tarinassa.

Jos päätämme lentää, meidän kannattaa pitää mielessä ettei se todennäköisesti saa meitä tuntemaan levollisuutta aluksi. Itse asiassa, hyvästien jättäminen vaatii suurta rohkeutta koska siihen liittyy epävarmuutta ja kipua, joka liittyy sen linnakkeen jättämiseen jonka rakensimme ajatellen, että se ei tulisi koskaan tuhoutumaan.

Voimme tunnistaa sen tyyppisen kivun joka on vältettävissä. Viittaamme tässä pariin, ystävyyteen tai mihin tahansa muuhun ihmissuhteeseen. Joskus on välttämätöntä lopettaa tämä pettymys ja hämmennys… Sillä ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa.

Kun olemme riittävän rohkeita sanomaan HYVÄSTI, suurilla kirjaimilla, sulkien ovet ja ikkunat… Valmistaudumme muodostamaan sanan TERVEHDYS, toivottamaan tervetulleeksi kaiken uuden.

Aina silloin tällöin käärme luo uudelleen nahkansa. Päästäkseen eroon vanhasta ihostaan, käärme kiemurtelee kahden kiven välissä, jotka ovat lähekkäin. Ne puristavat sen kehoa, raapivat sitä ja auttavat sitä pääsemään eroon tästä kerroksesta, jota se ei enää halua pitää. Tietenkään se ei ole miellyttävää. Se sattuu. Mutta tämä toiminta auttaa sitä pääsemään eroon jostakin, joka on jo loppuun kulunut. Ja niin se tekee jotta se tekisi tilaa jollekin uudelle.

Kun olemme luoneet nahkamme ja sanoneet hyvästi, uusi alku saattaa sysätä meidät uuteen ahdinkoon. Ei unohdeta että luomme tilaa itsemme uudelleen syntymiselle, kasvamisellemme. Kärsimys on väistämätöntä silloin kun tulee aika sulkea ovia elämässämme, mutta se on synonyymi itsesi rakastamiselle.

Kyse on elämäsi visualisoimisesta eri tavalla, rohkeudesta, lukkojen vaihtamisesta. Sillä loppujen lopuksi, se on se millä on merkitystä, se että tietää kuinka kehittyä. Sinun tulee sallia itsellesi vakaus ja lämpötilan säätäminen omiin tarpeisiisi sopivaksi.

Toisinaan on hyväksi tehdä muutoksia. Tyhjentää reppumme raskaimmista kivistä. Lievittää selkäkipua josta olemme kärsineet sen vuoksi, että ajattelimme sen olevan sopivaa.

Kun teet näin, älä keskity siihen mitä olet menettänyt, vaan siihen mitä voit saada. Muista: älä tyydy olemaan “lähes onnellinen”. Älä lue loppuun huonoja kirjoja. Lähde elokuvateatterista jos leffa on huono. Nouse ylös ja kävele ulos ravintolasta jos et pidä ruokalistasta tai hinnoista. Katso ylös ja pohdi muita reittejä jos et tällä hetkellä ole oikealla tiellä. Et voi saada aikaa takaisin. Älä pistä hintaa hyvinvoinnillesi.