Niihin vanhoihin paikkoihin palataan aina, joissa rakastettiin elämää

03 joulukuu, 2017
 

Niihin vanhoihin paikkoihin palataan aina, joissa rakastettiin elämää. Joaquin Sabinan kappaleessa City fish kuitenkin kuullaan lause: ”Sinun ei pitäisi yrittää palata paikkaan, jossa olit onnellinen.” Joten minne siis suuntaamme kompassimme?

Sabina ei ole väärässä. Ehkä jos palaat niihin paikkoihin, jotka ovat olleet merkityksellisiä elämässäsi, et enää pysty näkemään niitä samalla tavalla. Menet takaisin ihastumisen silmät peittävällä siteellä. Näet rakennukset siten kuin ne ovat, erilaisten materiaalien rakennelmia, jotka isännöivät turisteja ja paikallisia. Mutta he eivät enää vaikuta näyttelijöiltä, jotka laitettiin tarkoituksella tiellesi tähdittääksesi omaa tarinaasi.

Heidän tuoksunsa ei enää vaikuta olevan valonantaja, joka majoittaa tunteitasi. Se ei ole enää osallisena joka kerta kun kävelet läpi kaikista kauneimman elämänkauden, joka sinun pitää viettää, mutta myös jättää. Näyttää siltä, että kaikki on paljon kauniimpaa kun sillä on loppu.

”Mahdoton rakkaus ei voi kasvaa, muuttua eikä sitä voi muokata… näin ollen se ei voi ikinä kuolla.”

-Hiljaiset sillat-

Ihminen palaa aina, joko fyysisesti tai ajatuksessaan

On tarinoita, joilla on oikea polku elämässäsi ja se on oikein sekä tarpeellista. Jos vaadit niitä kestämään pidempään, ne eivät enää pidä sinua lämpimänä jääkylmän itkun ja kärsimyksen iltoina, sillä niiden suloisuuden peitettä pidetään avoinna mysteereille. Toisinaan sinun täytyy säilyttää rakkauden fantasiat aarteinasi, koska se tunne ei ollut koskaan oikein ajoitettua. Se saattoi tehdä koko elämästäsi autenttista olemalla keskeneräinen.

 
kengistä kasvaa kukkia

Niihin vanhoihin paikkoihin palataan aina, joissa rakastettiin elämää, jopa mielikuvituksessa… tunteakseen sydämensä sykkeen sekä viattomuuden hengittämällä arkussaan.

Niihin vanhoihin paikkoihin palataan aina, joissa rakastettiin elämää, jopa mielikuvituspaikkoihin. Estetään kyyneleiden tuleminen kaikkien odottamattomien muistutusten kohdalla. Niihin paikkoihin palataan aina, joissa oltiin rakastuneita, koska halutaan palata muistamaan miltä se tuntuu. Ihminen palaa aina saadakseen toivonsa takaisin ja joka näyttäisi että hän pystyy siihen.

Ihminen palaa aina itkemään

Ihminen palaa vanhoihin paikkoihin, joissa hän rakasti elämää joskus vain katuakseen tilaisuutensa menettämistä. Hän menee takaisin surun kanssa. Mutta intohimoisemmin kuin koskaan, sillä liekki jatkaa palamista kaikesta huolimatta.

nainen kiven päällä vedessä
 

”Sanon tämän vain kerran. En ole koskaan sanonut sitä aikaisemmin, mutta tällainen varmuus tulee vain kerran elämässä.” 

-Hiljaiset sillat-

Ihminen palaa aina osoittaakseen uskollisuutta

Ihminen palaa aina siihen paikkaan, joka oli ainutlaatuinen. Hyvin samankaltaiset ihmiset, tunteet ja tapahtumat sekä tapa jolla se kosketti hänen sydäntään, ei ollut koskaan samanlainen. Joskus meidän täytyy tiivistää koko olemassaolomme lyhyeen aikaan.

Tällainen vapaasti, anarkisesti, odottamattomasti, kapinallisesti ja intohimoisesti toimiminen on lahja, jonka tuo paikka antoi sinulle, koska rakastit sitä miten se sai sinut tuntemaan. Se ei ole ihmissuhde, jossa joku häviää: molemmat ottivat hieman taikuutta toiselta loistaakseen enemmän. Tämä paikka loistaa enemmän sen jälkeen kun tiedät että olet pysynyt uskollisena. Se on teidän kahden välinen salaisuus, joka ei vangitse sinua; se vapauttaa sinut.

Ihminen palaa paikkaan, jossa rakasti elämää ollakseen rohkea

Niihin vanhoihin paikkoihin palataan aina, joissa rakastettiin elämää ollakseen rohkeita ja parantaakseen haavat. Ihminen palaa niihin paikkoihin, koska hetken toteutuminen siellä on tuhansien niiden arvoinen, jotka tapahtuivat jossain muualla. Koska päivät eivät ole onnellisia, ne käyvät järkeen ja ovat täynnä aitoa onnellisuutta.

Ihminen palaa ollakseen rohkea, koska hän on tietoinen siitä, että yhtenä päivänä hän pystyi välttämään elämistä rakastamassaan paikassa. Mutta hän ei ole halukas lähtemään kiittääkseen sitä, tunteakseen sen tai kokeillakseen sitä uudelleen.