Neurofeedback masennuksen hoidossa
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares
Biofeedback-tekniikat ja tarkemmin sanottuna neurofeedback, käyttävät instrumentteja, jotka tarjoavat lähes välittömästi tietoja aivojen toiminnasta. Ne antavat tietoa (palautetta) reaaliajassa yksilön aivoaalloista. Tässä artikkelissa aiomme puhua sen soveltuvuudesta masennuksen hoidossa, koska tästä häiriöstä kärsivien ihmisten määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
Maailman terveysjärjestö (2020) pitää masennusta yhtenä 2000-luvun epidemioista. Se on luultavasti yleisin kliininen kokonaisuus. Lisäksi siitä kärsivät kaiken ikäiset ihmiset, vaikka se näyttää vaikuttavan erityisesti iäkkääseen väestöön. Tietojen mukaan 20 prosenttia maailman väestöstä kärsii masennuksesta jossain vaiheessa tai vaiheissa elämäänsä.
“Masennus on vankila, jossa olet sekä kärsivä vanki että julma vanginvartija.”
– Dorothy Rowe
Masennuksen käsite
Eri sairauksia luokittelevan ICD-11:n (Maailman terveysjärjestö) mukaan masennus on vähintään kahden viikon ajanjakso, jolle on ominaista masentunut mieliala käytännössä joka päivä. Siihen liittyy kiinnostuksen puute päivittäistä toimintaa kohtaan. Oireiden joukossa ovat seuraavat:
- Arvoton olo
- Syyllisyyden tunne
- Toivottomuuden tunne
- Kuoleman tai itsemurhan ajattelu
- Ruokahalun ja unirytmin muutokset
- Kiihtynyt tai hidastunut motorinen käyttäytyminen
- Väsymys, uupumus ja vähentynyt energia
Bellochin (2022) mukaan tätä kliinistä kuvaa arvioidessaan on otettava huomioon kaksi oiretta: surullisuus ja anhedonia. Tämä viimeinen oire koostuu vaikeuksista kokea mielihyvää tai kiinnostusta asioihin, joista masentunut henkilö ennen nautti.
“Masentuneessa tilassa potilas voi tehdä hätiköityjä päätöksiä, ja lääkärin tulee neuvoa häntä lykkäämään tärkeitä päätöksiä, kunnes hän on remissiossa.”
-Amparo Belloch-
Neurofeedback
Neurofeedback on harjoitusmenetelmä. Sen avulla yksilö voi saada tarkkaa ja reaaliaikaista tietoa aivoaalloistaan. Tämä tehdään käyttämällä elektroenkefalogrammia (EEG) tai magneettikuvausta (fMRI). Potilaan itsestään keräämien tietojen ansiosta hän voi oppia säätelemään aivoaaltojaan voidakseen paremmin.
Toimenpiteessä potilaan päähän asetetaan elektrodit tietojen saamiseksi. Tiedot käsitellään myöhemmin tietokoneella ja lähetetään monitorille, joka antaa visuaalisia ja auditiivisia signaaleja. Nämä signaalit muodostavat palautteen, jota potilas käyttää.
Neurofeedback-koulutuksen tavoitteena on, että potilas pystyy lisäämään ja vähentämään monitorissa näkyvää aivotoimintaa. Käytännössä katsoen se on itsesäätelyä.
“Aivokuori tuottaa erilaisia rytmejä, jotka havaitaan signaaleina elektronisesta tallenteesta tai EEG:stä.”
-Alexandra Fajardo-
Uusi tutkimus: neurofeedback masennuksen hoidossa
Tohtori David Lindenin hiljattain tekemä tutkimus on tuonut uutta tietoa tämäntyyppisistä interventioista. Hän väittää, että on ensisijaisen tärkeää lisätä tällä hetkellä saatavilla olevien toimenpiteiden tehokkuutta ja turvallisuutta.
Tämä on kiireellistä, koska, kuten aiemmin mainittiin, masennustapausten määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Ihmisten käytössä olevat erikoistuneet resurssit eivät kuitenkaan kasva samalla tavalla.
Neurofeedback masennuksen hoidossa EEG:tä käyttäen
Mitkä aivoalueet liittyvät masennukseen? Tutkimukset viittaavat siihen, että vasen etukuori on mukana käyttäytymisessä, jota ohjaavat tunteiden vahvistaminen. Toisaalta oikealla on roolinsa vastenmielisten tunteiden ohjaamassa käyttäytymisessä. Masennuksesta kärsivillä otsa-alueen aktiivisuus on heikentynyt verrattuna ei-kliiniseen väestöön.
Tavoitteena on vähentää alfa-aaltoja aivojen vasemman puoliskon alueella ja lisätä niitä oikealla alueella niiden tasapainottamiseksi. Alfa-aaltoja esiintyy silloin, kun olemme rauhallisia. Ne ilmestyvät, kun tunnemme olomme rentoutuneeksi ja mielemme aktiivisuus on alhainen.
Neurofeedbackin soveltamisen tulokset masennuksessa ovat lupaavia. Itse asiassa on löydetty parannuksia, jotka voivat olla parempia kuin psykoterapia. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
Neurofeedback masennuksen hoidossa magneettikuvausta käyttäen
Funktionaalinen magneettikuvaus (fMRI) tarjoaa kuvia aivoalueista, jotka ovat aktiivisia tehtävää suoritettaessa. Se on poikkeuksellinen tapa tutkia masennuksessa aktivoituvien hermosolujen välisiä yhteysverkostoja. Tekniikka perustuu siihen, että jos tiedämme mitkä verkot ovat aktivoituja ja miten ne aktivoituvat, voimme yrittää säätää niitä itse.
Lindenin (2022) kehittämässä protokollassa löydettiin alueita, jotka aktivoituivat positiivisten ja negatiivisten valenssiärsykkeiden vaikutuksesta. Toimenpiteen tavoitteena oli edistää aktivoitumista tietyillä määritellyillä alueilla. Tarkemmin sanottuna ventromediaalisessa etuaivokuoressa ja limbisessä järjestelmässä.
Tätä varten potilaat visualisoivat näyttöjä, joilla he näkivät positiivisiin tunteisiin liittyvien alueiden aktivointitason. Koulutuksen tavoitteena oli lisätä heidän aktivoitumistaan saamansa palautteen avulla. 20 sekunnin harjoitus- ja lepojaksot vuorottelivat yhteensä 20 minuutin ajan.
Tulokset
Hoitoa tehtiin neljä kertaa viikossa. Hoidon lopussa havaittiin, että neurofeedback auttoi potilaita olemaan tietoisempia ympärillään ja myös sisällään tapahtuvasta.
Masennus on yksi rajoittavimmista sairauksista. Tästä syystä tutkitaan uusia interventiomuotoja, jotka helpottavat tästä tilasta toipumista. Koska neurofeedbackin tulokset ovat olleet niin lupaavia, on tärkeää, että tätä hoitoa koskevaa tutkimusta jatketaan.
”Myös pilottitutkimuksen kliiniset vaikutukset olivat lupaavia. Neurofeedback-ryhmän potilaiden oirepisteet paranivat noin 30 prosenttia kuukauden kokeen aikana.”
-David Linden-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Linden, D. E. (2022). Neurofeedback and networks of depression. Dialogues in clinical neuroscience.
- Belloch, A. (2021). Manual De Psicopatologia. Vol. I (2.a ed.). MCGRAW HILL EDDUCATION.
- Sánchez, J. P. E., Rodríguez, J. O., & Carrillo, M. X. F. (2007). Terapia psicológica: casos prácticos. Ediciones Pirámide.
- Ruiz, R. M. (2023). Manual de técnicas y terapias cognitivo conductuales. Desclee De Brouwer.
- CIE-11. (s. f.). https://icd.who.int/es
- Fajardo, A., & Guzmán, A. L. (2016). Neurofeedback, aplicaciones y eficacia. Interdisciplinaria, 33(1), 81-93.v
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.