Narratiivinen sovittelu: tekniikka konfliktien ratkaisemiseksi

15 joulukuu, 2020
Narratiivinen sovittelu on panoksen asettamista sanan voimaan. Tämän menetelmän tavoitteena on varmistaa, että kukin konfliktiin osallistunut osapuoli näkee tilanteen paljon joustavammasta ja kattavammasta näkökulmasta omien kertomustensa kautta.

Narratiivinen sovittelu on menetelmä konfliktien ratkaisemiseksi. Se perustuu tapaan, jolla ihmiset rakentelevat ja kuvaavat ristiriitoja tai konflikteja, joihin he ovat kietoutuneet. On huomattava, että henkilökohtainen kieli kuvastaa sitä tapaa, jolla kyseinen ihminen näkee maailman, ja tämä tapa tarjoaa usein erittäin arvokasta tietoa konfliktin todellisesta luonteesta.

Yleensä narratiivinen sovittelu toteutetaan konfliktin osapuolten omien etujen ja henkilökohtaisten tarpeiden ilmaisun helpottamiseksi sekä puuttumaan konfliktiin tavalla, joka suosii sekä kummankin osapuolen omaa että osapuolten välistä ymmärrystä yksilöllisten kertomusten purkamisen avulla.

Konflikti alkaa ratketa silloin, kun osapuolet kykenevät määrittelemään sen ytimen. Joskus ihminen voi ajatella, että se mikä häntä häiritsee toisessa osapuolessa on se, että tämä ei ole riittävän yhteistyöhaluinen. Narratiivisen sovittelun avulla voidaan kuitenkin todeta, että tämä häiritsevä ominaisuus johtuu oikeastaan siitä tavasta, jolla kyseinen henkilö pyytää yhteistyötä. Tämä asetelma nousee esille silloin, kun analysoimme tapaa jolla molemmat osapuolet kertovat konfliktista.

“Erimielisyytemme lähtökohtana ovat kaksi kaikkein yleisintä julkisen katastrofin lähdettä: tietämättömyys ja heikkous.”

-Simon Bolivar-

Narratiivinen sovittelu perustuu tapaan, jolla ihmiset rakentelevat ja kuvaavat ristiriitoja tai konflikteja, joihin he ovat kietoutuneet

Narratiivisen sovittelun peruskäsitteet

Jotta ymmärtäisimme paremmin, kuinka narratiivista sovittelua voidaan soveltaa, on meidän ensin määritettävä eräitä käsitteitä, jotka ovat luontaisia ​​tälle menetelmälle. Nämä käsitteet ovat: konfliktin narraatio, vaihtoehtoinen narraatio sekä metanarratiivit.

  • Konfliktin narraatio. Tämä käsite vastaa sitä, kuinka kukin henkilö määrittelee konfliktitilanteen tarinan. Tämä auttaa antamaan johtolankoja niistä elementeistä tai näkökohdista, joita pidetään ongelmallisimpana sekä määrittelee kannan, jonka kukin osapuoli tässä yhteydessä omaksuu.
  • Vaihtoehtoinen narraatio. Tämä käsite viittaa ihanteelliseen tilanteeseen, jonka avulla konflikti voidaan ratkaista kunkin osapuolen mukaan. Tässäkin tilanteessa konfliktin osapuolet ilmaisevat suullisesti mitä he haluavat ja miten he ovat valmiita osallistumaan tilanteen ratkaisemiseen.
  • Metanarratiivit. Metanarratiivit eli suuret kertomukset ovat sääntöjä ja arvoja, jotka ilmestyvät epäsuorasti sekä konfliktin narraatiossa että vaihtoehtoisessa narraatiossa.

Narratiivien elementit

Narratiivien elementit ovat toinen näkökohta, joka on otettava huomioon ennen narratiivisen sovittelun soveltamista. Tällaiset elementit ovat lähtökohtana todellisen konfliktin purkamisen toteuttamiselle. Kertomusten ominaispiirteet ovat seuraavat:

  • Juoni. Juoni ymmärtää tavan, jolla henkilö kuvaa yleisesti tilanteen alkuperää; sitä konfliktin aiheuttanutta muutosta, mikä vaikeuttaa tilannetta ja mikä mahdollistaisi tilanteen ratkaisemisen.
  • Teema. Teema on konkreettinen näkökohta, johon konflikti viittaa.
  • Konteksti. Konteksti viittaa siihen fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa ongelma esiintyy.
  • Hahmot. Hahmot viittaavat kaikkiin niihin ihmisiin, jotka tavalla tai toisella osallistuvat ongelmalliseen tilanteeseen.

On tavallista, että yhden ihmisen kertoma konflikti on hyvin erilainen kuin toisen osapuolen kertoma konflikti. Joskus käykin niin, että he ikään kuin puhuvat kahdesta eri todellisuudesta.

Narratiivinen sovittelu koostuu tarkalleen ottaen kielten yhtenäisyyden saavuttamisesta.

Konfliktien ratkaisemiseksi narratiivisessa sovittelussa käytetään erilaisia ​​tekniikoita

Narratiivisen sovittelun tekniikat

Konfliktien ratkaisemiseksi narratiivisessa sovittelussa käytetään erilaisia ​​tekniikoita. Perimmäisenä tavoitteena on rakentaa osapuolten välille yhteinen tarina, joka edustaa molempia osapuolia ja joka johtaa yhteiseen vaihtoehtoiseen kertomukseen. Tätä varten voidaan käyttää yhtä tai useampaa seuraavista tekniikoista:

  • Kaksinkertainen kuuntelu. Tämä tekniikka koostuu toisen osapuolen negatiivisten kuvausten huomioimisesta ja niiden muuttamisesta positiivisiksi väitteiksi. Esimerkiksi, jos toinen sanoo: “Minua häiritsee se, että hän on niin itsekäs“, tavoitteena on tällöin, että hän esittäisi saman väitteen seuraavalla tavalla: “Haluaisin hänen olevan anteliaampi.”
  • Parafraasi. Tämä tekniikka puolestaan koostuu siitä, että narratiivisen sovittelun osapuolet pyrkivät syntetisoimaan toisen kertomaa niin paljon kuin mahdollista. Jotta tämä onnistuisi, juonesta on tehtävä perusta, jossa tehdään yhteenveto sen alkuperästä, muutoksesta ja lopuksi komplikaatiosta. Tämä suosii osapuolten välistä kuuntelua sovittelijan avulla.
  • Uudelleenasettelu. Tämä narratiivisen sovittelun tekniikka koostuu aggressiivisten ilmaisujen keräämisestä konfliktin osapuolten välillä sekä niiden esille tuomisesta sovinnollisella tavalla. Jos toinen sanoo “Hän on valehtelija“, sovittelija tulee väliin ja sanoo: “Tarkoitat ehkä sitä, että havaitset epäjohdonmukaisuuksia toisen sanoissa.”
  • Ulkoistaminen. Tämä tekniikka puolestaan koostuu toisen osapuolen tuottaman voimakkaimman negatiivisen tunteen tunnistamisesta. Siksi silloin, jos tämä tunne on esimerkiksi vihaa, ulkoistamisen avulla tutkitaan sitä, miten viha koetaan tai miten se ilmenee.
  • Muiden kertomusten sisällyttäminen. Tämä tekniikka on kuin roolipeliä. Jokaista osapuolta pyydetään tarkastelemaan konfliktia jonkun ulkopuolisen näkökulmasta. Esimerkiksi: “Mitä poliisi ajattelisi siitä, mitä juuri sanoit?”

Kaikilla näillä tekniikoilla pyritään purkamaan jokaisen konfliktiin osallistuneen osapuolen narratiivia. Niiden avulla pyritään sekä vähentämään narratiivin jäykkyyttä että tekemään siitä ymmärrettävämpi kaikkien sovitteluun osallistuneiden osanottajien kannalta. Nämä tekniikat toimivat yleensä hyvin organisaatioiden, kuten työyhteisöjen, parissa.

Garrido Soler, S., & Munuera Gómez, P. (2014). Contra la neutralidad. Ética y estética en el modelo circular-narrativo de mediación de conflictos. Revista Telemática de Filosofía del Derecho, (17), 139-166.