Näkymätön gorilla: klassinen kokeilu havaintokyvyistä

10 joulukuu, 2020
Näkymätön gorilla -kokeilu yllättää kaikki, jotka eivät ole kuulleet siitä aikaisemmin. Sen tulokset osoittavat, kuinka valikoiva havaintokyky toimii ja millaisia virheitä voimme tehdä sen kanssa.

Näkymätön gorilla -kokeilusta on tullut psykologian klassikko. Se tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1999, ja sitä pidetään sitä edelleen tyypillisenä esimerkkinä havainnoinnin rajoituksista. Se kuvaa myös sitä, kuinka ihmiset eivät halua hyväksyä sitä tosiasiaa, että he ovat usein heitä ympäröivän maailman sokaisemia.

Näkymätön gorilla -kokeilun luojat Christopher Chabris ja Daniel Simons eivät koskaan kuvitelleet tämän kokeilun herättävän näin paljon uteliaisuutta ja tulevan suosituksi. Se on toistettu useita keroja eri maissa ja eri ikäisten sekä eri koulutustason käyneiden ihmisten keskuudessa hyvin samankaltaisin tuloksin.

Jos haluat kokeilla sitä itse, katso vain seuraava video ja noudata sen ohjeita ennen kuin jatkat lukemista. Artikkelin loppuosasta tulee selkeämpi, jos teet sen ensin itse!

  • Laske vain syöttöjen lukumäärä, jonka valkopaitainen joukkue tekee toisilleen.
  • Sinun tulee olla tarkkaavainen ja ottaa huomioon sekä heitetyt syötöt että maan kautta ponnahtavat syötöt.
  • Tee testi ja jatka sitten lukemista.

Näkymätön gorilla -kokeilu

Annoimme sinulle yllä samat ohjeet, kuin Chabris ja Simon antoivat ryhmälle vapaaehtoisia opiskelijoita ennen kokeen tekemistä. 

Kun osallistujat lopettivat videon katselun, heiltä kysyttiin seuraavanlaisia kysymyksiä (vastaa myös niihin, jos katsoit videon):

  • Huomasitko mitään epätavallista, kun laskit syöttöjä?
  • Huomasitko mitään muuta pelaajien lisäksi?
  • Tai huomasitko ketään muita kuin pelaajat?
  • Huomasitko gorillan?

Viimeinen kysymys yllätti näkymätön gorilla -kokeilun osallistujat eniten. Tai ainakin 58 % heistä. Kun kokeilu toistettiin, oli yllätyneisyysprosentti suurinpiirtein sama. Kyllä, videolla oli gorilla, mutta yli puolet ihmisistä ei huomannut sitä. Huomasitko sinä?

Reaktioita tapahtuneeseen

Ensimmäisellä kerralla kun näkymätön gorilla -kokeilu tehtiin, ja kaikissa myöhemmin tehdyissä kokeissa, useimmat osallistujat, jotka eivät huomanneet gorillaa, olivat hämmästyneitä siitä, kuinka selvää se oli! Heistä vaikutti aivan mahdottomalta, että he eivät olleet nähneet jotakin niin selvää asiaa.

Kun heitä pyydettiin katsomaan video uudelleen, näkivät he kaikki gorillan ilman mitään ongelmia. Jotkut luulivat, että heille oli näytetty kaksi eri videota, mutta tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Kokeilu voitti Ig Nobel -palkinnon. Se on palkinto, joka annetaan sellaisille tieteellisille aktiviteeteille, jotka “saavat ihmisen ensin nauramaan ja sitten miettimään”.

Miksi niin monet ihmiset ovat sokeita näin selkeälle videokuvalle? Se on kokeilun aiheuttama suuri kysymys. On myös hämmästyttävää, että niin monet ihmiset kieltäytyvät hyväksymästä sitä, että heidän silmänsä ja havaintokykynsä pettivät heitä. He ajattelevat näkevänsä kaiken oikein, mutta he eivät siltikään nähneet jotakin niin selkeää.

Havaintokyvyn ansat

Tutkijat Steve Most ja Robert Astur tekivät samankaltaisen kokeilun vuosia myöhemmin. Tässä tapauksessa käytettiin ajosimulaattoria. Vapaaehtoisille kerrottiin, että he tulisivat liittymään, jossa heidän pitäisi pysähtyä mikäli he näkisivät sinisen nuolen. Jos he taas näkivät keltaisen alueen, ei heidän tarvitsisi pysähtyä.

Kun vapaaehtoiset suorittivat tämän aktiviteetin, meni kaksi moottoripyöräilijää heidän edestään simulaattorissa. Kun moottoripyörä oli sininen, huomasivat virtuaalikuskit sen ja jarruttivat. Kun se oli keltainen, osui melkein 60 % osallistujista moottoripyöräilijään. Näkymätön gorilla -kokeilun tulokset toistettiin siis tietyllä tavalla. 

Tällaisissa tapauksissa tapahtuu siten, että ihmiset keskittävät huomionsa vain heitä kiinnostaviin asioihin. Ensimmäisessä kokeilussa valkopaitaisen joukkueen syöttöihin ja toisessa kokeilussa siniseen nuoleen. He keskittivät kaiken ajatuksensa ja huomionsa väriin. Koska gorilla oli musta ja jotkut moottoripyöräilijät keltaisia, eivät vapaaehtoiset huomanneet tätä elementtiä.

Tämä johtuu siitä, että jotkut ihmiset voivat keskittyä vain yhteen muuttujaan kerrallaan, kun taas muilla on laajempi ja joustavampi keskittymismalli. Tästä syystä sinun ei esimerkiksi pitäisi koskaan puhua puhelimessa autoa ajaessasi.

Chabris, C. F., Simons, D. J., & Ferrari, G. (2011). El gorila invisible y otras maneras en las que nuestra intuición nos engaña. Siglo Veintiuno Editores Argentina.