Näin korruptoituneen ihmisen mieli toimii

Korruptoituneen ihmisen mieli näkee toisen ihmisen vain keinona tai esteenä. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät tunne olevansa osa ihmiskuntaa, vaan hyökkäävät sitä vastaan. Viittaamme käytökseen, joka on mahdollista tällaisen ihmisen itsekkyyden ja perspektiivin puutteen ansiosta.
Näin korruptoituneen ihmisen mieli toimii

Viimeisin päivitys: 28 maaliskuu, 2021

Outoa kyllä, korruptoituneen ihmisen mieli ei ole pimeä ja tulkitsematon lähde. Korruptio asuu monissa niissä ihmisissä, joita kutsumme “menestyneiksi”. Sitä esiintyy myös kaikilla aloilla. Korruptoituneet ihmiset voivat olla jopa sellaisia ihmisiä, joita monet yritykset tai poliittiset puolueet haluavat hallitukseensa, koska heillä on sitä “jotain”, joka auttaa heitä pääsemään pälkähästä.

Psykologi ja kirjan Generation Me (2006, päivitetty 2014) kirjoittaja Jean Twenge on sanonut, että korruptoituneen ihmisen mieltä asuttaa kiinnostus siitä, mitä se itse on. Korruptoituneet ihmiset “haluavat mielellään tuntea itsensä” ja he ovat hyvin mukautuvia yksilöitä juuri etiikan puutteen vuoksi. Tällaisia ihmisiä vaaditaan yhä enemmän valtapiireissä, erityisesti viimeisten 40 vuoden aikana.

Korruptoituneen ihmisen mielessä ei ole epävarmuuksia eikä pessimismiä, jotka asuttavat niin monia meistä. Nämä ihmiset ovat olleet menestyksekkäitä yhteiskunnassa erityisesti siksi, että viimeisten vuosikymmenten aikana on lujitettu eräänlaista minä-kulttuuria, mikä tekee näiden ihmisten itsekkyydestä ja häikäilemättömyydestä normaalia.

“Jos lasi ei ole puhdas, se mitä siihen kaadat, turmeltuu.”

-Horatio-

Korruptoituneen ihmisen mieli näkee toisen ihmisen vain keinona tai esteenä

Luonnollinen itsekkyys ja etiikka

Psykologi Luis Fernándezin, Santiago de Compostelan yliopiston psykologian professorin ja kirjan Psicología de la corrupción y los corruptos kirjoittajan mukaan jokainen ihminen syntyy tuon pahan siemenen kanssa. Hän onkin sanonut, että jos saamme vain tilaisuuden, jätämme säännöt huomiotta ilman ongelmia. Jos tämän lisäksi pääsemme valta-asemaan, tulemme käyttämään sitä henkilökohtaisten etujemme tavoittelemiseksi.

On kuitenkin yhtä totta, että tällaisella käytöksellä, joka saa meidät alittamaan aidan siitä kohtaa missä se on kaikkein matalin, ja korruptoituneen ihmisen mielen omantunnon puutteella, on eroa. On selvää, että olemme syntyneet epäeettisinä tai oikeastaan, että ainoa mahdollinen etiikka syntyessämme on tyydyttää tarpeemme ja toiveemme ilman, että meillä olisi olemassa etukäteen erillistä syytä olla käyttämättä muita ihmisiä pelkkinä välineinä omien tavoitteidemme täyttämiseksi.

Etiikka muodostetaan ja sitä viljellään älykkyyden ja kulttuurin mukaan. Kasvatus saa meidät ymmärtämään, että saavutamme enemmän kun lakkaamme käyttäytymästä kuin yksilö ja alamme olla osa tiimiä. Olemme oppineet kaiken tämän jo ensimmäisten elinvuosiemme aikana erilaisten leikkien ja oman perheemme kautta.

Ei siis ole kyse siitä, ettemmekö tietäisi että joitakin asioita on parempi tehdä yksin, vaan siitä, että opimme näkemään toiset ihmiset osana sitä inhimillistä maisemaa, jota asutamme. Ymmärrämme, että tarvitsemme toisiamme, koska ilman muiden apua emme olisi edes selvinneet syntymästä emmekä voisi selviytyä sairauksista, vanhuudesta tai mistään muustakaan tilanteesta, joka johtaa meidät haavoittuvaan asemaan.

Korruptoituneen ihmisen mieli

Emme opi omaksumaan rakentavaa asennetta muita ihmisiä kohtaan ilman epätäydellisten aikuisten rakkautta ja omistautumista, mutta jotka ovat samalla riittävän anteliaita ja ymmärtäväisiä välittääksemme meille tätä sivilisaation sanomaa. Etiikka on henkistä oppimista, jolla on vahvat juuret kiintymyksessä.

Korruptoituneen ihmisen mielessä ei ole tällaisia viitteitä. Se perustuu puutteeseen ja taisteluun eloonjäämisestä maailmaa vastaan. Tämän normin ohittaminen on heille testi tehokkuudesta, joka heidän on suoritettava yhä uudelleen ja uudelleen. Itse asiassa he tekevät siitä pelin, jossa on jälkiä hauskanpidosta, koska muiden ihmisten hyödyntäminen ja hyväksikäyttäminen on tapa vahvistaa heitä itseään.

Korruptoituneen ihmisen mieli ei näe mitään etua toisen kunnioittamisessa, vaan pitää sitä esteenä. Tällaisella ihmisellä ei kävisi edes mielessään tai sydämessään sellainen, että hänen tulisi hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on. Korruptoituneen ihmisen mieli hamuaa valtaa ja rahaa, koska tämä luo illuusion maailman hallinnasta. Häntä ei haittaa, että hänen ympärillään on imartelijoita ja mielistelijöitä ystävien sijaan tai tavaroita elämän tarkoituksen sijaan. Hänen tehtävänsä on hallita, vaikka se olisi tarpeetonta.

Korruptoituneen ihmisen mieli hamuaa valtaa ja rahaa, koska tämä luo illuusion maailman hallinnasta

Ohimenevä voitto

Korruptoituneen ihmisen mieli on hyvin mukautuva ja toimii täydellisesti niin kauan kuin on olemassa konteksti, joka edistää tietyn normin yli hyppäämistä. He ovat ikuinen kriisigeneraattori perheilleen ja niille yrityksille joissa he työskentelevät, sekä sille yhteiskunnalle jossa he elävät. He eivät välitä muusta tai muista. Ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin tekevät virheen.

Korruptoituneet ihmiset kantavat sisällään oman tuhonsa bakteeria: he uskovat olevansa voittamattomia ja haavoittumattomia. Korruptoituneen mielen itsekkyys estää ihmistä arvioimasta todellisuutta objektiivisesti. Tästä tulee ennemmin tai myöhemmin strateginen virhe, sillä tällöin heistä tulee kollektiivisen halveksunnan kohde ja heidän yksinäisyytensä paljastuu.

Jäljelle jää kysymys siitä, miksi yhteiskunta sietää tällaisia ihmisiä? Usein ajatellaan, ettei asialle voida tehdä mitään. Tässäkin tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tuo avuttomuuden tunne voi muuttua aktiiviseksi raivoksi, joka alkaa rajoittamaan kollektiivisesti tällaisten ihmisten valtaa ja vaikutusta.

Se saattaa kiinnostaa sinua...
Nykyaikainen valta pyrkii ahdistamaan, ei alistamaan
Mielen IhmeetLue se Mielen Ihmeet
Nykyaikainen valta pyrkii ahdistamaan, ei alistamaan

Pelko on luonnollinen tunne, joka takaa selviytymisen. Mutta äärimmäisyyksiin vietynä sillä on valta ehdollistaa ihmisen ajatukset, tunteet ja käytös.



  • Fores, F. A. S. (2017). Psicología de la corrupción: Balance de estudios realizados en el Perú, alternativas metodológicas de investigación. Yachay-Revista Científico Cultural, 6(01), 214-233.