Myrkkynuoli: buddhalainen tarina nykyhetkessä elämisestä
Yksi Buddhan tärkeimpiä oppeja koski nykyhetkessä elämistä. Voimme nähdä osassa hänen opeistaan periaatteita, jotka liittyvät myös nykyajan “mindfulnessiin” eli tietoisuustaitoon. Mutta jos katsomme buddhalaisia vertauskuvia, kuten tätä tarinaa myrkkynuolesta, huomaamme asioiden pysyneen melko samanlaisina huolimatta kuluneista vuosisadoista.
Yksi Buddhan suosituimmista sanonnoista kuuluu: “Älä vello menneessä, älä unelmoi tulevasta, vaan keskitä mielesi nykyhetkeen.” Nykyaikana tuntuu hyvin sopivalta korostaa tätä yhtä buddhalaisuuden puolta tarinalla myrkkynuolesta…
Myrkkynuoli, buddhalainen tarina
Pāli-kaanoniin on kerätty joukon Buddhan tekstejä, jotka tunnetaan nimellä Majjhima Nikaya. Ne sisältävät monia tarinoita, mukaan lukien tämän tarinan myrkkynuolesta.
Buddha kertoi sen ilmeisesti yhdelle kärsimättömimmistä oppilaistaan. Tämä nuorimies halusi malttamattomasti saada vastauksia kysymyksiinsä elämästä kuoleman jälkeen.
Joten Buddha kertoi hänelle miehestä, jota myrkkynuoli oli haavoittanut. Ja kun miehen perhe halusi etsiä tälle lääkärin, mies kieltäytyi.
Tämä kuolemanvakavasti haavoittunut mies sanoi, että ennen lääkärin apua hän halusi tietää, kuka oli tehnyt hyökkäyksen. Mikä oli hyökkääjän sääty ja mistä hän oli kotoisin? Hän halusi myös tietää hyökkääjän pituuden, voiman, ihonvärin, millaista jousta tämä oli käyttänyt ja oliko sen naru tehty hampusta, silkistä vai bambusta.
Joten siinä miettiessään, olivatko nuolen sulat korppikotkalta, riikinkukolta vai haukalta, ja oliko jousi tavallinen, kaareva vai tehty oleanterista, hän ehti kuolla ennen kuin sai vastauksen yhteenkään kysymykseensä.
“Tuhatta hyödytöntä sanaa arvokkaampi on yksi hyödyllinen, joka tuo rauhan.”
-Buddha-
Mitä tarina myrkkynuolesta yrittää kertoa meille?
Tämän kuolemaisillaan olevan miehen asenne tuntuu melko absurdilta, eikö vain? Mutta kun tämän tapahtuman yhdistää muihin elämäntilanteisiin, emmekö mekin toisinaan käyttäydy kuin tuo haavoittunut soturi?
Se saattaa olla alitajuista, mutta joskus keskitymme liikaa kysymyksiin, jotka ovat itse asiassa hyödyttömiä, koska pelkäämme joutuvamme kohtaamaan ne oikeasti tärkeät kysymykset. Jätämme ottamatta selvää asian ytimestä huolehtiessamme ongelmista, jotka ovat suhteellisen hyödyttömiä sillä hetkellä.
Joten tällä tarinallaan Buddha siis yritti osoittaa oppilaalleen, kuinka me tarvitsemme älykkyyttä erottaaksemme tärkeän siitä, mitä ilmankin pärjäämme. Sillä se saattaa minä hetkenä hyvänsä ratkaista sen, pääsemme yli jostakin vaikeudesta vai voittaako tuo vaikeus meidät.
Keskity siihen, mikä on todella tärkeää
Sivuraiteille joutuminen ei ole täysin hyödytöntä, mutta ongelma on siinä kun sitä tapahtuu jatkuvasti, ilman todellista tarkoitusta.
Eli kun jokin ongelma vaatii ratkaisua, joskus on parasta mennä suoraan sen juureen. Jätä haaroittuvat oksat muille eläinlajeille. Muutoin saatat vain pahentaa ongelmaa.
Etene askel askeleelta
Joissain paikoissa sanotaan: “oliivi syöty, siemen heitetty.” Tämä yksinkertainen sanonta vihjaa siihen, että kun yksi ongelma on ratkaistu, tulisi keskittyä seuraavaan. Vertaa tätä kuuluisaan sanontaan “haukata liian iso pala”.
Anna maailman soljua omalla painollaan
Hyvin usein annamme myös liian monen ongelman vaikuttaa meihin ja täyttää mielemme. Mutta ehkä olisi parempi antaa maailman vain soljua. Se saattaa estää päätämme täyttymästä ahdistuksesta, vihasta, surusta tai turhautumisesta.
Hankkiudu eroon kaikesta, mikä on turhaa
Palataanpa takaisin kansanviisauksiin – usein niiden kuuntelu kannattaa. “Se, jolla on vähän ja joka haluaa vähemmän, on rikkaampi kuin se, jolla on paljon ja joka haluaa enemmän.”
Joskus luulemme, että ollaksemme onnellisia meidän on saatava se, mitä meiltä puuttuu. Mutta kun opit elämään vain välttämättömien perustarpeiden kanssa ja syvennät tietämystäsi, huomaat ettei sinulta puuttunutkaan niin paljon. Rakkaan ihmisen rakkaus on paljon hyödyllisempää kuin mikään turha, liiallinen tai kallis omaisuus.
“Älä ole typerysten ystävä.”
-Buddha-
Leonardo da Vinci sanoi, että “yksinkertaisuus on äärimmäistä hienostuneisuutta.” Buddhan vertauskuva myrkkynuolesta keskittyy samaan ajatukseen. Nämä ovat kaksi suurta ajattelijaa. Tähän ei voi paljon muuta enää lisätä, eikö totta?