”Rakas opettaja”: video joka auttaa ymmärtämään ADHD-oppilaita

· 23.11.2017

Lapset, joilla on diagnosoitu tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD, käyttäytyvät luokkahuoneessa erilailla kuin heidän opettajansa ehkä haluaisivat. Tämä johtaa siihen, että opettajat käyttävät keinoja jotka eivät aina sovi tilanteeseen. Jos voisimme astua lapsen kenkiin, ehkä ymmärtäisimme, miten hän näkee tilanteen koulussa. Miten voisimme ymmärtää paremmin oppilaita, joilla on ADHD?

On helppoa tuomita, ärsyyntyä ja käyttää ratkaisuja jotka ovat järkeviä omasta näkökulmastamme. Saatamme kuitenkin huomaamattamme luoda esteitä lapsen oppimiselle. Ehkä he kiinnittävät huomiota, mutta eivät meille tutulla tai ”poliittisesti korrektilla” tavalla. Ehkä ajattelemme että he eivät halua oppia, vaikka todellisuudessa se on jotakin, josta he todella nauttivat. Oppilaat joilla on ADHD, on jotain kerrottavaa opettajilleen (tai vanhemmille, isovanhemmille, ystäville…). Suostutko kuuntelemaan? (Video on englanniksi.)

Tunteiden ja ADHD oppilaan hallinta

Oppilas jolla on ADHD, yleensä omaa vaikeuksia hallita, säädellä tai tunnistaa tunnetilojaan. Siksi käytös ilmenee yleensä vaikeimmissa tilanteissa, ja kaikista sopimattomalla tavalla. Tämä kontrollin puute aiheuttaa ADHD-lapsen tunnetilojen näyttämisen intensiivisellä ja hallitsemattomalla tavalla. Aikuisten silmissä tämä näyttää epäkypsältä käytökseltä.

Epäkypsyys ei kuitenkaan ole syy tässä tapauksessa. Tai ainakaan sanan klassisessa merkityksessä. Olemme tekemisissä lasten kanssa. He ovat nuoria, ja siten myös epäkypsiä. Vai syntyvätkö kaikki kypsinä? Rangaistuksen käyttäminen ADHD-oppilaan sopimattoman käytöksen muuttamiseksi on hyödytöntä. Sen sijaan että painostaisimme lapsen tahatonta huonoa käytöstä, meidän tulee harjoittaa psyykkistä hallintaa.

lapsi puhuu opettajalleen

Kun ADHD-oppilasta rangaistaan siten, että hän hallitsee ja sulkee tunteensa sisälleen, arvaamme jo millainen lopputulos tällä on: hän puolustautuu. Jos emme ymmärrä sitä, emme tee muuta kuin osoittelemme ADHD-oppilasta, leimaten hänet ja rohkaisemme epävarmuuteen. Mikään näistä ei hyödytä häntä mitenkään.

”En ole vähemmän ’normaali’, en ole arvottomampi, en ole kykenemättömämpi. Toimin vain eri tavalla.”

Haluammeko todella tästä häiriöstä kärsiville lapsille huonon itsetunnon? Tätäkö opetamme luokkahuoneissa? Olemme huolissamme, koska he eivät opi tavallisella tavalla. Mutta ehkä meidän tulisi kysyä itseltämme, pitäisikö meidän lopettaa heidän muuttamisensa, ja ennemmin muuttaa tapamme joilla opetamme? Oletamme että lapset istuvat, ovat hiljaa ja paikallaan kun he kuuntelevat opetusta jota he eivät ymmärrä. Haluamme heidän olevan aikuisia ja käyttäytyvän kuin aikuiset, mutta unohdamme heidän olevan lapsia.

Miten ymmärtää ADHD-oppilaita

Videolla lapset sanovat tämän hyvin selkeästi. ADHD-lasten täytyy liikkua, ja saada ilmaista luovuuttaan vapaasti. Yksikään lapsi ei voi istua paikallaan ja olla hiljaa pitkän aikaa! Se, että he pyörivät tuolissaan, ei tarkoita sitä että he eivät keskittyisi, se on vain heidän tapansa olla valmiita oppimaan. Jos he ovat paikallaan kuin patsaat, he eivät voi oppia.

Ei ole tarpeen torua tai rangaista oppilasta, jos hän katselee ulos ikkunasta. Me kaikki olemme tehneet niin monta kertaa, ja se on ihan ymmärrettävää. Noin minuutin ”haaveilun” jälkeen alamme taas keskittymään. Se on normaalia. Rangaistuksen jakaminen, kuten oppilaan välitunnin kieltäminen, on kamalaa lapselle jolla on ADHD. He tarvitsevat fyysistä aktiviteettia. Lasten täytyy ladata akkuja kuten meidänkin. Luulemmeko tosiaan että levon, rentoutumisen ja leikkimisen kieltäminen auttaa heitä oppimaan?

hymyilevä tyttö

ADHD-lapset tarvitsevat erityistukea ja -apua. Jos emme tarjoa sitä, he eivät voi tehdä niinkuin sanotaan, koska he eivät tiedä miten. Kärsivällisyys ja rauhallisuus ovat tärkeimmät työkalut kun yritetään selvittää se mitä he haluavat sekä mahdolliset epäluulot. Vaikkakin ongelma saattaa piillä siinä, että selittämämme asia sisältää paljon uutta tietoa.

Tämä on tärkeä pointti. Monet lapset eivät keskity koska heille syötetään paljon tietoa jota he eivät ymmärrä. Saatamme myös löytää itsemme vastakkaisesta tilanteesta, jossa lapset tylsistyvät koska heille ei tarjota tarpeeksi tietoa. Tasapainon löytäminen näiden kahden ääripään välillä tekee opettamisesta taidetta. Kun on kyseessä ADHD-lapsi, meidän pitää muistaa että hänelle on erityisen vaikeaa työskennellä ison työmäärän kanssa, etenkin jos tieto saadaan ei-dynaamisella tavalla.

On yksi asia jota tätä häiriötä sairastavat lapset vaativat, ja se on hyväksyntää heidän oppimistaan, ymmärrystään sekä käsittämistä kohtaan. Heidän aivonsa eivät toimi samalla tavoin kuin muiden oppilaiden, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö he olisi yhtä kykeneväisiä kuin muutkin. He vain tarvitsevat enemmän kärsivällisyyttä, enemmän ymmärrystä ja vähemmän rangaistuksia.

Ymmärtämättömyys näitä häiriöitä tai niistä kärsiviä kohtaan johtaa meidät käyttäytymään välinpitämättömästi lasten kanssa, jotka haluaisivat oppia. Emme ymmärrä heitä, joten emme voi antaa heille tarvitsemaansa. Meidän ei tulisi hukuttaa heitä tietoon, meidän ei tulisi tylsistyttää heitä tahallaan jotta he alkaisivat ahmimaan tietoa, eikä meidän tulisi rangaista heitä. Jos kohtelemme heitä niin, puramme vain omaa turhautumistamme heihin. Lapset, joilla on ADHD, ovat älykkäitä ja oppimishaluisia. He yrittävät parhaansa, ja ansaitsevat sen että mekin yritämme parhaamme heidän vuokseen.