Miten eristys vaikuttaa aivoihin?

Kaikki käsittelevät sosiaalisen eristyksen eri tavalla; joillekin se helpompaa, kun toisille taas vaikeampaa. Kaikkien aivot voivat kuitenkin kärsiä tietyllä tavalla tällaisessa tilanteessa, ja vaikutusten tunnistaminen antaa meille mahdollisuuden soveltaa erilaisia strategioita voidaksemme hoitaa mielenterveyttämme paremmin.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Olosuhteista ja ihmisestä riippuen eristys vaikuttaa aivoihin eri tavoin. Meillä kaikilla on erilainen tausta, erilaiset elinolosuhteet, sosiaaliset suhteet ja muut kontekstit, jotka määrittelevät meitä. Toisaalta me kaikki olemme juuri nyt ainutlaatuisessa elämäntilanteessa, joka asettaa meille erittäin vahvat ja poikkeukselliset rajat, ja joka ehdollistaa elämäntyylimme kokonaan.

Jos tutustumme aiempiin tutkimuksiin, jotka on tehty samanlaisista sosiaalisen eristyksen ja karanteenin ajoista maailmassa, voimme huomata, että samantyyppisiä kokemuksia saatikka tutkimuksia on olemassa hyvin niukasti. Yhden tutkimuksen voimme kuitenkin nimetä: se suoritettiin King’s College London -opistossa ja julkaistiin tiedelehdessä nimeltä The Lancet.

Vuonna 2003 SARS-epidemian yhteydessä kymmenessä maassa suoritettiin laajamittainen sosiaalinen eristäminen. Tietoja on kerätty myös ebolaepidemioista, jotka ajoittain riivaavat Afrikan mantereella, ja jotka ovat myös johtaneet eristämiseen ja karanteeneihin. Kaikki nämä tiedot antavat meille jonkinlaista perustaa ymmärtää sitä, minkälaiset psyykkiset vaikutukset ja seuraukset tällaisilla tilanteilla voi olla.

Toisaalta, mielenkiintoista kyllä, saatavillamme on tutkimustietoa myös vankiloiden eristämistoimenpiteistä ja niiden vaikutuksista vangeille. Vaikka jälkimmäinen tilanne ei tietenkään ole läheskään samanlainen kuin tämänhetkinen maailmantilanne, niillä on kuitenkin yhteisiä tekijöitä.

Kaikki mainitut tutkimukset auttavat meitä ymmärtämään, miten eristys voi vaikuttaa aivoihin ja mitä toimenpiteitä voimme tehdä suojellaksemme mielenterveyttämme.

Koronaviruskriisin seuraukset aivoille

Asiantuntijat varoittavat siitä, että tästä kriisistä kärsivät eniten ne, jotka viettävät eristysajan ihan yksin. Epäilemättä yksin asuvat vanhukset ovat tässäkin suhteessa haavoittuvimmassa asemassa.

Ymmärtääksemme, mitä seurauksia eristys- ja karanteenitoimenpiteillä voi olla, voimme ottaa esimerkiksi Robert Kingin tapauksen, vaikka se onkin melko äärimmäinen. Tämä mies vietti 29 vuotta elämästään Louisianan osavaltion rangaistuslaitoksessa.

King vangittiin rikoksesta jota hän ei ollut tehnyt, ja hänen oli vankeusaikanaan ​​kehitettävä itselleen psyykkisiä suojelutoimenpiteitä, jotta hän pysyisi järjissään täydessä yksinäisyydessä.

Hänen henkisestä vahvuudestaan ​​huolimatta, vietettyään kolme vuosikymmentä tuollaisissa olosuhteissa hänellä voitiin huomioida monia psyykkisiä ongelmia: muistiongelmat, vaikeudet sosiaalisissa konteksteissa, mielialahäiriöt, keskittymisvaikeudet ja jopa psykoottiset purkaukset.

Onneksi tämänhetkinen tilanteemme ei kuitenkaan ole ihan noin kärjistetty, sillä olemme kuitenkin vapaita ja voimme pitää yhteyttä ihmisiin teknologiaa hyväksi käyttäen.

Suurimmalla osalla meistä on käytössämme teknologisia välineitä, meillä on perhe, ystäviä, naapureita ja televisio, joiden avulla saamme yhteyden ulkomaailmaan, eikä viihdykkeestä taatusti ole pulaa. Mielen pitäminen kiireisenä varmastikin auttaa negatiivisten ajatusten hälventämisessä.

Mutta olimmepa me eristyksissä yksin taikka perheen kanssa, joka tapauksessa eristys vaikuttaa aivoihin. Tarkastellaanpa asiaa lähemmin:

Mikä päivä on?

Mitä pidempään eristys jatkuu, sitä enemmän alamme mennä sekaisin päivissä ja ajantajussa. Syy tähän on yksinkertainen: me emme enää noudata normaaleja aikatauluja ja tehtäviä eri viikonpäivinä ja ajankohtina, vaan nyt teemme samoja asioita olipa sitten maanantai taikka lauantai. Menetämme aikoihin ja viikonpäiviin liittyvät vertailupisteet.

Jos ennen aina odotimme että saapuisi perjantai, nyt keskitymme enemmän tähän hetkeen ja siihen, että meillä olisi hyvä olla juuri tässä ja nyt.

Valppauden tunne: jotain tulee tapahtumaan

Aivomme eivät tykkää epävarmuudesta, siitä, että niiltä on viety kyky tehdä suunnitelmia. Ja tämä on nykyinen todellisuus hyvin suurelle osalle maapallon väestöä.

Jotkut ihmiset käsittelevät tätä paremmin, toiset huonommin, ja pahimmassa tapauksessa ihminen alkaa epäillä sitä että kohta “jotain tulee tapahtumaan”.

Jos annamme tälle ajatukselle ja tunteelle merkityksen, alamme kärsiä mm. unettomuudesta ja voimme lopulta joutua jopa paniikin valtaan. Lontoon University Collegen neurotieteilijöiden vuonna 2016 tekemä tutkimus selittää, että epävarmuus ja eristys vaikuttaa seuraavin tavoin:

• Epävarmuuden vallitessa, kun emme tiedä mitä huomenna tapahtuu, aivot alkavat ruokkia pelkoa.
• Tämä saa meidät keskittämään huomiomme negatiivisiin ja irrationaalisiin ajatuksiin.
• Tätä ilmiötä on hallittava keskittymällä nykyhetkeen. Älä mieti mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaan huolehdi siitä, että sinulla on kaikki hyvin tässä ja nyt, antamalla itsellesi sen mitä tarvitset: lepoa, puhelu ystävälle, hyvään kirjaan uppoutuminen…

Liiallinen ajattelu: henkinen ylikuormitus

Yksi niistä tavoista, joilla eristys vaikuttaa aivoihin, on henkinen uupumus. Ihan huomaamattamme alamme tuottaa ajatuksen toisensa jälkeen, kunnes luomme mieleemme solmun, johon jäämme loukkuun. Tämä vaikutus on myös pelon ja epävarmuuden suora seuraus.

Monet asiat huolestuttavat meitä, ja huolestuminen on tämänhetkisessä tilanteessa ihan ymmärrettävää. On kuitenkin muistettava, että kaikella on rajansa. Jos annamme henkisen ylikuormituksen kasvaa kasvamistaan, tulemme kärsimään ahdistuksesta.

Tämän tilanteen ratkaisemiseksi on olemassa eräs hyvä keino: me voimme tietoisesti rajoittaa huolehtimisen yhteen tai kahteen kertaan päivässä. Kun huomaamme huolestumisen alkavan, hyväksymme tuon tunteen ja analysoimme jokaista siihen liittyvää ajatusta rauhallisesti.

Tässä kohtaa meidän tulee pohtia onko huolestumiseen todella aihetta, vai onko kyse pikemminkin katastrofaalisesta ajattelusta. Jos kyseinen ajatus tai huolenaihe ei ole hyödyllinen ja jos se vain pahentaa oloamme, päästämme siitä irti.

Psyykkiset ylä- ja alamäet

Kukapa niistä ei olisi jo kärsinyt? Psyykkiset ylä- ja alamäet ovat täysin normaaleja näissä olosuhteissa. Siirtyminen tuotteliaasta elämästä tehottomuuteen, motivaatiosta lannistumiseen ja unelmista pelkoon ovat juuri tällä hetkellä todellisuutta hyvin monien ihmisten kohdalla. Meidän on hyväksyttävä nämä tunnekuohut yhtenä osana selviytymismekanismiamme.

On kuitenkin tärkeää, ettemme salli negatiivisten ajatusten ja tunteiden johtaa meitä avuttomuuden tilaan. Pelon ja surun täytyy kulkea ohitsemme. Niiden käsittelylle annetaan muutama minuutti aikaa, ja sitten niiden annetaan mennä.

Epätodellisuuden tunne: entinen elämämme näyttää yhä kaukaisemmalta

Tämäkin on yksi tapa, jolla eristys vaikuttaa aivoihin. Se on itse asiassa jotain hyvin samanlaista kuin mitä deprivaatiotankissa (kelluntatankissa) olevat ihmiset kokevat. Yhtäkkiä entinen elämämme näyttää kaukaiselta ja melkeinpä epätodelliselta. Se, mitä olemme tai olimme ennen, näyttää hämärtyvän.

Se on aivojen tekemä harha. Tämä elin aiheuttaa meille sen tunteen, että on kulunut jo kuukausia siitä, kun viimeksi menimme ulos tavalliseen tapaan, kun viimeksi kävelimme normaalisti kadulla. Tämän tapahtuessa voimme toimia seuraavanlaisesti:

• Meidän tulee pyrkiä pysymään aktiivisena työhömme liittyvissä tehtävissä. Jos meillä ei tällä hetkellä ole töitä tai olemme vaikkapa eläkkeellä, voimme purkaa energiaamme puutarhassa touhuten tai harrastuksia keksien.
• Meidän kannattaa pitää huolta ihmissuhteistamme. Kun juttelemme puhelimessa tai teemme videopuhelun ystävien tai sukulaisten kanssa, muistellaan mukavia ja hassuja asioita, joita olemme yhdessä kokeneet.
• On hyvä asettaa tavoitteita lähitulevaisuudelle. Vakuutetaan itsemme siitä, että tämä tulee menemään ohi ja että meillä on tavoitteita ja unelmia joita haluamme sitten toteuttaa.

Lopuksi todettakoon, että se, mitä me nyt koemme, on ainutlaatuista ja poikkeuksellista. Emme voi ennustaa, kuinka kukin ihminen tässä tilanteessa reagoi, mutta me kaikki olemme samassa tilanteessa ja teemme parhaamme. Me olemme vahvoja, ja nyt on aika näyttää parhaat puolemme.